What It's Like For Day And Night

20

Bileet olivat jo käynnissä valtavassa talossa, jossa oli valtava määrä valtavia huoneita. Valtava määrä ihmisiä hytkyi jumputtavan musiikin tahdissa punaiset kupit käsissään Liamin raivatessa tietä. Hän oli ollut paikalla jo tunnin, eikä ollut nähnyt vilaustakaan Zaynista.

Epäilys alkoi kalvaa jo sisimmässä, mutta poika tukahdutti sen ja jatkoi syvemmälle taloon. Huone huoneelta hän kolusi rakennusta ja jäi välillä hermostuneesti juttelemaan tutuille kasvoille. Ilta eteni etenemistään.

Tuntia myöhemmin Liam löysi tiensä takaisin olohuoneen tapaiseen suureen hallimaiseen tilaan, jonne oli ripoteltu muhkeita sohvaryhmiä toistensa lomaan. Yhdellä sohvalla istui jo hieman juopunut Niall selittämässä ympärilleen kerääntyneelle kuulijajoukolle kiertueen kiinnostavampia tapahtumia. Liam oli juuri keskeyttämässä Niallin kertomusta kysyäkseen, oliko tämä mahdollisesti nähnyt Zaynia missään.

"Moi", kuului tuttu ääni Liamin viereltä ja tämä käännähti säikähtäen ääneen päin ja näki vieressään tummaneksoottisen kundin. Oli vähällä, ettei helpottunut Liam hypännyt suoraan Zaynin kaulaan. Valitettavasti keskiyöhön oli vielä kolme tuntia.

Kaksi tuntia, ja rakennus oli entistä täydempi. Zayn oli saapuessaan vain vilaukselta nähnyt Louisin ja moikannut Harrya jossain päin. Nyt hän ja Liam seisoskelivat pöytäsaarekkeeseen nojaillen. Porukka vaihtui ympärillä. DJ heilui kuulokkeet korvilla pöytänsä takana. Jotkut olivat raivanneet keskelle suurta huonetta pöydän ja kiivas pokeripeli näytti olevan jo vireillä. Pöydän ympärille oli kerääntynyt ihmisiä seuraamaan.

Toisaalla ihmiset tanssivat. Zayn ei ollut tanssituulella, vaikka olisikin osannut liikkua musiikin tahtiin.

Liam tarkkaili poissaolevaa Zaynia sivusilmällä. Häntä huolestutti. Tai ei huolestuttanut. Hän oli murehtinut jo kerran itsensä sairaalaan, joten poika yritti ottaa mahdollisimman rennosti. Hän oli juuri sanomaisillaan, että he voisivat lähteä poiskin mikäli Zaynia ei huvittanut täällä olla, mutta sitten väkijoukon keskeltä pulpahti Perrie.

"Moi", nainen sanoi molemmille ja he vastasivat vaisusti. "Okeeii", hän jatkoi hetken vaitiolon jälkeen. "Zayn, mulla on sulle vähän asiaa, tulisitko?" Perrie nytkäytti vaaleita niskojaan sivummalle, Zayn kohautti olkiaan ja seurasi. Perrie hymyili Liamille, joka hymyili kohteliaasti takaisin.

Kulman takana Perrie kohotti Zaynille kysyvästi kulmiaan. "No?" hän uteli.

"Mitä 'no'?" Zayn huokaisi, vaikka varsin hyvin tiesi.

"Teillä näytti olevan todella hauskaa", nainen sanoi tympeästi ja Zayn huokaisi uudestaan. "Voidaanko olla puhumatta siitä nyt?" hän kysyi, mutta Perrie pudisti päätään ja lähti kiskomaan häntä syvemmälle taloon, kauemmas Liamista.

Sekunnit muuttuivat minuuteiksi ja minuutit kymmeniksi. Liam alkoi jo epäillä, että Zayn oli Perrien kanssa lähtenyt. Hytkyvän ihmismassan seassa ei ollut yhtä ainoaa tuttua kasvoa, ja oli typerää vain seisoskella siinä yksin. Joka puolelle, minne katsoikin, ihmisiä vain näytti tulevan ja menevän. Kaikki olivat matkalla jonnekin, kaikilla oli seuraa.

Liam päätti etsiä Niallin käsiinsä, ja vielä hetken tähyilyn jälkeen sukelsi jonon jatkeeksi kohti olohuoneen tapaista, missä oli tämän viimeksi nähnyt. Epäilys alkoi entistä vahvemmin painaa Liamin hartioita, mutta hän ei suonut epäreiluille ajatuksilleen tilaa.

Samaan aikaan Perrie kokeili huoneiden ovia todeten, että melkein jokainen niistä oli lukossa. Toisella kädellään hän veti Zaynia perässään. Yhden huoneen ovi oli raollaan ja sen sisällä sängyllä istui mies toisessa kädessään pullo alkoholia ja toisessa tupakka. Perrie karisti kurkkuaan. Huomatessaan oven pielessä olevan kaksikon mies nousi ja otti huikan lähes tyhjästä pullostaan. Ovelle laahustaessaan hän päästi pienen röyhtäisyn ja taputti sitten Zaynia olalle toivottaen onnea hyvästä valinnasta. Sitten tämä hoippui tiehensä.

Nyt tyhjän huoneen ovi sulkeutui ja valot välkähtivät päälle.

"Aiotko sä tehdä sen?" Perrie tivasi. Nyt olisi täysin turha alkaa leikkiä tyhmää, sen Zayn tiesi vallan hyvin. Hän istui läheiselle tuolille ja painoi pään käsiinsä. "En tiedä", hän tunnusti ja arvatenkin ei saanut paljon teetä ja sympatiaa osakseen.

"Miten niin et tiedä?" Nyt olisi aika tärkeää olla selvät sävelet", nainen levitteli käsiään.

"Mitä sä edes välität?" Zayn puuskahti.

"Mä olen sun ystäväsi, ja kihlattu, kyllä mä välitän sun hyvinvoinnista ja sen jälkeen, mitä oot tehnyt Liamille en todellakaan anna sun livistää Zayn", Perrie saarnasi.

"Sä et tiedä kuinka vaikeaa tää on mulle", Zayn nousi seisomaan.

"En tiedäkään, voi itku, mutta sitä sun olisi pitänyt miettiä ennen kun menit latelemaan tyhjiä lupauksia miehelle, joka sua ehdoitta rakastaa!" nainen korotti ääntään, ja huoneeseen laskeutui taas yksi niistä miettivistä hiljaisuuksista, joka tulee sen jälkeen, kun on lyöty jauhot suuhun.

Liam löysi itsensä täyteen keittiöön ja sitä kautta Niallin luokse. Jostain syystä hän istui sohvalla yksin. Hiukset hieman sekaisin ja vielä nousuhumalassa raukeana tuijottamassa eteensä. Liam lysähti hänen viereensä ja vaalea poika kiinnitti häneen lipsuvan huomionsa. Suurpiirteiset liikkeet kertoivat hänen juoneen useamman mukillisen.

"Mä haluan seurustella fanin kanssa", Niall töksäytti.

"Miksi?" kysyi Liam väsyneenä.

"No olishan se varmaan ihan kivaa, tai onhan nekin ihmisiä. Olisi ainakin valinnanvaraa".

"Mihin sun porukka katosi?" Liam vaihtoi puheenaihetta.

"Niiden piti mennä..., johonkin", poika vastasi. "Mihin sun?" hän kysyi.

"Perrien kanssa jonnekin", Liam sanoi.

"Ai..., haluatko hörpyn?" Niall tarjosi kädessään olevaa punaista tyhjää mukia ja heilutti sitä.

"Ei kiitos", Liam otti kupin. "Eikä sunkaan varmaan kannattaisi ottaa enempää", hän sanoi laittaessaan sen pöydälle. Molemmat istuivat hiljaa. Tunti jäljellä.

"Mutta mitä mä sanon mun äidille, mun siskoille?" Zayn uikutti.

"Se on sun perhe, sano niille että oot onnellinen. Kyllä ne tajuaa ettet sä ole muuttunut. Ne rakastaa ja tukee sua", Perrie sanoi ja kohautti olkiaan. Zayn epäröi. Perrie oli kyllä oikeassa, hänen perheensä tukisi häntä kaikessa, eikä tämä ollut hänen elämänsä suurin muutos, jos totta puhuttiin. Niin kauan hän oli tätäkin murehtinut, mutta Perrie oli suoraviivainen.

"Rakastatko sä Liamia?" naisella alkoi tosissaan mennä hermo. Hän seisoi siinä poikaa päätä lyhyempänä kädet puuskassa kärsimättömänä ja ärsyynnys silmissä roihuten. Zaynin ei tarvinnut edes miettiä, hän nyökkäsi:

"Enemmän kuin mitään". Siitä hän oli täysin varma. Hän oli päässään käynyt läpi kaikki mahdolliset vaihtoehdot. Hän oli pohtinut omia tunteitaan, Liamin tunteita. Kaikkea, mitä he olivat käyneet yhdessä läpi. Jokaista vaihdettua sanaa, kosketusta, suudelmaa. Liamin pehmeitä hiuksia, poskia, silmiä, huulia, kaikkea. Hän oli aina tullut samaan lopputulokseen: hänen tunteensa Liamia kohtaan olivat ehdottoman, satayksiprosenttisen aidot.

"No mitä sä vielä odotat? Vuosi vaihtuu ihan kohta!" Perrie patisti ja Zaynille tuli kiire.