Aaron
Aamulla huomaan, että nukahdin eilen illalla eiliset vaatteeni päällä, joten päätän lähteä nopeaan suihkuun.
Veden alkaessa virrata keholleni, huokaisen helpotuksesta ja rentoudun hiukan. Eilinen kuitenkin palaa takaisin mieleeni ja haron hiuksiani stressaantuneena.
Suihkun jälkeen kävelen pyyhe lantiollani huoneeseeni pukemaan puhtaita vaatteita päälleni.
Päätän laittaa mustat pillifarkut, valkoisen t-paidan ja harmaan ruutukuvioisen flanellin lantiolleni.
Ajattelin viimeinkin avata puhelimeni ja lukea Nickin viestit, vaikka se tuntuukin mahdottomuudelta.
19.40 *Miksi lähdit pois?*
19.45 *Oliko se väärin?*
19.47 *Minä tykkäsin siitä tai.. unohdetaan koko juttu sitten!*
Loistavaa, nyt Nick vihaa minua ja luulee minua sydämettömäksi hirviöksi.
Ongelmana tässä on se, että en edes tiedä mitä itse oikein tunnen. Nick saa minut olemaan vapaa ja tuntemaan jotain mitä en tunne Ellan kanssa. Tai tunsin, mutta en enää. Tämä vain on niin vaikeaa, kuin iso tunteiden vuoristorata joka ei koskaan aio lopettaa.
Tänään en kuitenkaan pysty olemaan Nickin lähellä, vaan minun pitää selvittää mitä tunnen Ellaa kohtaan.
***
Tänään onnekseni autoni päätti lähteä liikkeelle ja pääsin koululle alle 10 minuutissa.
Pysäköidessäni autoa, minua oli odottamassa kukapa muukaan kuin Nick. Ihminen kenen kanssa minulla olisi niin paljon selviteltävää, mutta en vain pysty siihen tänään.
"Et vastannut tekstiviesteihini eilen" hän sanoo minulle syyttävästi heti kun astun ulos autosta.
"Puhelin meni pois päältä" valehtelen hänelle, koska en ole todellakaan selittämässä itkeneeni eilen illalla kuin pieni kakara.
"Meidän pitäisi puhua. Eilisestä" Nick sanoo ja katsoo minua suoraan silmiin. Värähdän. Hänellä on niin outo vaikutus minuun.
"Ei...en pysty siihen tänään..se on liian vaikeaa tällä hetkellä" mutisen hänelle totuuden mukaisesti.
"Milloin sitten. En suostu vain suudella sinua ja sitten emme puhu mitään. Luultavasti menet vain kuhertelemaan tyttöystäväsi kanssa ja jätät asian sikseen!" Hän huutaa minulle ja silloin se menee yli.
"EN OLE TODELLAKAAN MENOSSA KUHERTELEMAAN TYTTÖYSTÄVÄNI KANSSA JA ETKÖ TAJUA, ETTÄ TÄMÄ ON MINULLEKKIN VAIKEAA" Huudan hänelle ja sen huomattuani rauhoitun ja sanon: "huomenna kuudelta minun luona, lähetän osoitteen sinulle" sanon vielä ja sen jälkeen lähden kävelemään rivakasti kohti harmaata rakennusta.
"Hei Aaron, onko kaikki ok?" Ethan kysyy minulta, kun huomaa minun kävelevän vihaisen oloisena kohti lokeroani.
"No ei, ei todellakaan" tiuskaisen hänelle samalla yrittäen kaivaa kirjoja lokerostani.
"Woah, rauhoitus nyt. Mitä on tapahtunut? Riitaa Ellan kanssa?" Tuo minun paras kaverini kysyy selvästikin huolestuneena.
"Ei Ellan kanssa, vaan Nickin" vastaan hänelle lyhesti.
"Miks ihmeessä, tehän ootte tunteneet pari lyhyttä päivää?" Hän on tällä hetkellä erittäin hämmentynyt, joten päätän selittää pienen valheella kerrotun version.
"Menimme eilen kahville ja siinnä tuli pieni väärinkäsitys, kun olimme laiturilla ja nyt meillä tuli mua auton luona riitaa siitä" selitän tuolle ja hän ymmärtää etten halua puhua siitä kamalasti ja jättää asian sikseen.
"Selvä, mitä jos tulisin luoksesi tänään ja pelaisimme jotain sinun pleikkarillasi?" Ethan yrittää suostutella minua, mutta tänään en vain pysty. Olen vain liian hämilläni.
"Olen pahoillani, mutta tänään ei pysty, ehkä joku muu päivä" vastaan hänelle ja minulle tulee huono omatunto nähdessäni hänen ilmeensä, mutta en voi tehdä sille mitään.
***
Koulun loputtua minun teki todella mieli mennä kahvilaan ja kirjoittaa jotain.
Niinpä suuntasin tieni kohti yhtä toista kahvilaa, kuin missä olin eilen Nickin kanssa.
Tiedän, olen hullu ihminen joka käy läpi kaikki kahvilat läpi ihan vain mielenkiinnosta, mutta en voi sille mitään, että rakastan kotoista tuntua kahviloissa.
Joten astuessani sisään, ensimmäinen asia mikä tuli mieleeni oli: aion viettää täällä monta tuntia tänään.
Tilasin itselleni vanilja latten tupla kermavaahdolla ja en voi käsittää, mutta yksi kahvikin pystyy tuomaan kivuliaan muiston Nickistä.
Päästessäni vihdoin istumaan mukavaan nojatuoliin, avasin vihkoni minne tykkään kirjoitella kaikkea tunteistani mielikuvituksen uumeniin saakka.
Aloitin kirjoittamaan eilisestä ja tiedän, että kaikki tämä kuulostaa erittäin tyttömäiseltä, mutta So What? Kaikki aina hössöttää minulle siitä, mutta en vain välitä.
Näin minä kirjoitin:
"En tiedä mitä ihmettä olen mennyt tekemään, mutta tiedän, että se ei ole mitään kaunista tai kohteliasta. Olen jumissa ajatusteni kanssa. Vaikka sattuisin tykkäämään Nickistä niin mitä tekisin Ellan kanssa. Sanoisinko hänelle, että en pystyisi olemaan hänen kanssaan, koska tykkään 'pojasta'. "
Olen tällä hetkellä niin hämilläni ettei kirjoittaminenkaan meinaa auttaa. En tajua tästä yhtään mitään. Kaikki vain on niin sekaisin.
Yhden asian kuitenkin tajuan erittäin selvästi: Nickin suuteleminen ei ollut virhe ja olen hyvin pahasti ihastumassa häneen.
Jos tapaan hänet vasta huomenna, en ehdi kertomaan hänelle tunteistani ajoissa.
Päätän lähettää hänelle tekstarin jotta hän voisi tulla meille.
* Tule mun luokse 30min päästä! *
Luettu 16.32
* Haluan oikeasti selvittää tämän jutun ja se ei onnistu ilman sua *
Luettu
* Sä oot erityinen ja oon todella epötoivoinen*
* Selvä Aaron, mä tulen *
Melkein meinasin hyppiä ilosta siellä kahvilassa, mutta sain juuri ja juuri hillittyä itseni.
Silloin tajuan, että minulla on puolisen tuntia ennen kuin hän saapuu ovelleni ja alan pakata tavaroitani reppuuni todella nopeaa tahtia.
Ulkona alan juosta kohti kotia mikä on 10min matkan päässä, jos kiirehdin.
Saavun onneksi hyvissä ajoin kotiin ja ehdin jopa vaihtaa vaatteeni ennen Nickin tuloa.
17.15
Juuri ollessani laittamassa viestiä hänelle, kuulen ovikellomme soivan ja juoksen kohti alakertaa avaamaan oven.
"Hei" sanon tuolle pojalle joka astuu sisälle eteiseen.
"Hei" tuo vastaa minulle ja ottaa kenkänsä pois.
"Mennään mun huoneeseen juttelemaan jos sopii?" Kysyn tältä ja vannon, että minua jännittää erittäin paljon tällä hetkellä.
"Okei se sopii" Nick vastaa onnekseni ja lähdemme rappusia ylöspäin minä edellä.
Päästessämme huoneeseeni, menen istumaan sängylleni ja osoitan Nickille paikkaa vieressäni.
"Kerro, en ole turhaan täällä" hän sanoo minulle vaativaan sävyyn.
"Musta tuntuu, että olen ihastunut suhun"
Hej!
Tähän alkuun pahoittelen, että se jäi tuohon kohtaan, mutta seuraava luku alkaa siitä mihin tämä jäi.
Muistakaa votettaa ja kommentoida!
~Oona
YOU ARE READING
When You Are With Me The Sky Is Bright
Romance"Mitäs mietit?" Hän kysyy pää kaulaani vasten. "Kaikkea" "Mitä kaikkea?" Hän kysyy. "Koko maailmankaikkeutta" vastaan. "Se on aika paljon" hän sanoo väsyneesti. "Mutta arvaa mikä on minun maailmankaikkeuteni?" Kysyn. "No?" "Sinä" vastaan *** 17 vuo...
