When You Are With Me The Sky Is Bright

16. < "Tunnettiin vi**u kolmetoista vuotta!" >

Aaron

Herään aamulla sängystäni hikisenä. Taas kerran painajainen, mutta ei auta muu kuin herätä. Luulisi minun jo päässeen eroon näistä tuskastuttavista painajaisista, koska on kulunut jo kaksi kuukautta Ethanin kuolemasta.

Ensiviikolla olisi hautajaiset. Minun pitäisi kuulemma pitää puhe, jossa muistelisin yhteisiä hetkiä hänen kanssaan.

Kello on tulossa jo kymmenen, mutta mitä väliä. On lauantai ja syysloma. Makaan sängyllä selaillen galleriaani ja katsellen kuvia minusta, Ethanista, Christianista ja Nickistä. En ole puhunut hänelle melkein viikkoon, sillä sanoin haluavani omaa aikaa.
Hän ymmärsi sen ja sanoi minun voivan soittaa hänelle milloin vain.

Vihdoin ja viimein nousen ylös sängystä. Lähden kävelemään kohti alakertaa ja keittiötä.

Tapaan siellä äitini ja siskoni. Äiti pääsi vihdoin pois ylitöistä ja pystyy viettämään vähän enemmän aikaa meidän kanssa.

Alysha tekee töitä jossain liikkeessä, sillä pitää kuulema välivuoden eikä hae Collegeen opiskelemaan.

"Huomenta" äiti sanoo minun mennessä jääkaapille.

Mutisen vastaukseksi jotain huomisen tapaista ja päädyn samalla syömääm muroja.

"Ylihuomenna takaisin kouluun?" Äitini kysyy uteliaana.

Unohdinkin mainita, että olen ollut nämä kaksi kuukautta kotona, koska niin rehtori on antanut minun tehdä.

"Luultavasti" vastaan vaisusti ja istun pöydän ääreen puhelin kädessä.

*Voisitko tulla tänään tänne? Äiti menee töihin ja ei Alyshasta ole mitään seuraa*

Laitan nopeasti viestin Nickille ja sen jälkeen alankin selailemaan someja. En ole tehnyt sitäkään pitkään aikaan, koska kaikkialla lukee muistotekstejä Ethanin takia.

Noin kymmenen minuutin kuluttua puhelimestani kuuluu bling. Avaan viestin nopeasti ja hymyilen luettuani sen.

*Tottakai voin tulla, olen siellä puolentunnin sisään ja kaipaan sua*

"Nick tulee tänään tänne" ilmoitan ja jätän heidät vähän hölmistyneinä alakertaan.

Päätän ottaa suihkun, koska haisen vieläkin hieltä sen painajaisen takia.

Otan kaapistani puhtaat alushousut, mustat farkut ja harmaan hupparin.

Avaan suihkun ja aluksi annan veden virrata rauhassa ihollani. Sen jälkeen pesen hiukseni ja lopulta koko vartaloni.

Suihkun jälkeen menen takaisin huoneeseeni ja yritän saada sitä näyttämään edes siedettävältä.

Otan pöydältä puhelimeni ja jostain syystä olen hyvällä tuulella. Yritän ottaa siedettävää selfietä ja lopulta saan jopa otettua sellaisen.

Pistän sen Instagramiin ilman mitään tekstejä tai selittelyjä. Pian siihen tuleekin monia kommentteja ja tykkäyksiä.

Vastaan suurimpaan osaan odotellessani ja vihdoin kuulen ovikellon kilahtavan.

"Hei" sanon avatessani oven Nickille.

"Hei" Nick vastaa ja painaa huulensa huulilleni.

"Kamalaa...kun..ei..oo-" lauseeni keskeytyy, koska hän painaa huulensa vain tiukemmin omilleni.

"On ollut ikävä" hän sanoo minulle suudelman jälkeen.

"Kröhöm" äitini yskäisee takanamme ja annamme hänelle tietä.