When You Are With Me The Sky Is Bright

18. < "Mennäänkö kliseille elokuva-treffeille?" >

Aaron

Avaan silmäni ja heti sen tehdessäni kadun sitä. Huomaan Nickin olevan vieressäni kädet ympärilläni. En muista eilisestä muuta kuin, että olin Ethanin hautajaisissa. Sen jälkeen meneekin ihan pimeäksi.

Yritän availla uudelleen silmiäni ja nyt se onnistuu jo hiukan paremmin. Päässäni tuntuu siltä kuin joku hakkaisi sitä aivan hemmetin kovaa vasaralla.

Lähden tallustamaan kohti alakertaa olo todella huonona. Äiti ja Alysha ovat jo pöydän ääressä ja katsovat minua huvittuneena.

"Mikä nyt noin hauskaa on?" Kysyn ärtyneenä yrittäen etsiä jostain särkylääkettä.

"Et taida ennen krapulassa olla?" äiti kysyy ja pudistan päätäni.

"Voi sua Aaron ja särkylääke löytyy sieltä vasemman puoleisesta kaapista" Alysha taas puolestaan neuvoo ja otan särkylääkepaketin sieltä.

Irrotan tabletin pakkauksesta sen jälkeen kaaten vettä lasiin.

"Huomenta" kuulen Nickin äänen, kun hän astelee keittiöön.

"No huomenta" äiti vastaa ja kääntää katseensa takaisin lehteensä.

"Miksi sä tulit jo alakertaan ja jätit mut sinne ylös?" Nick kysyy samalla halaten minua takaapäin.

"Jos et satu muistamaan niin mun eilisen juomisen takia mulla on ihan hitonmoinen krapula" vastaan ja juon lasini tyhjäksi.

"Ai niin ja voi sua" hän sanoo ja ärsyynnyn vähän.

Mikä kumma kaikilla on kun pitää vain voivotella minun vointiani. Irtaannun Nickin otteesta ja laitan leipäni paahtimeen.

"Miks oot niin huonolla tuulella?" Hän kysyy ja ärsyynnyn vielä lisää, joten lähden yläkertaan odottamaan leipieni valmistumista.

Otan puhelimeni sänkyni viereiseltä pöydältä ja alan selaamaan Instagramia.

En ole julkaissut uutta kuvaa pitkään aikaan, joten avaan galleriani ja otan sieltä kuvan minusta ja Ethanista. Kuvatekstiksi laitan Ihania ihmisiä on vaikea löytää, vaikeampi jättää ja mahdotonta unohtaa.

Minusta tuntuu, että olen viimein päässyt yli hänen kuolemastaan ja voisin viimein jatkaa elämääni taas normaalisti.

"Aaron sun leivät tuli paahtimesta!" Alysha huutaa alakerrasta ja vastaan huutamalla tulevani kohta.

Laitan puhelimeni lataamaan ja lähden takaisin alakertaan. Nick katsoo minua kysyvästi, mutta en anna hänelle mitään huomiota.

Laitettuani margariinia, kinkkua ja juustoa leivilleni istun pöydän ääreen syömään hiljaa.

"Onko sinulla Alysha tänään töitä?" Äiti kysyy siskoltani ja hän vastaa kieltävästi.

"Mutta huomenna ja ylihuomenna on kylläkin töitä" Alysha vielä sanoo ja sen jälkeen vastaakin jo soivaan puhelimeensa.

"Et mennyt viimeviikolla kuulemma kouluun Aaron?" Äiti sanoo vähän vihaisella ilmeellä.

"Ajattelin olevan hyvä mennä kouluun vasta niitten hautajaisten jälkeen" vastaan ja äidin ilme pehmenee vähän.

"No okei, mutta lupaatkin huomenna mennä kouluun" hän sanoo vaativasti ja nyökkään.

"Musta tuntuu, että olen vihdoin päässyt yli Ethanin kuolemasta" sanon todella hiljaisella äänellä ja jopa Alysha kohottaa katseensa.

"Sehän on hyvä juttu" Nick sanoo hymyillen.

"Kiitos"

Aamupalan jälkeen menin pukemaan ja sen jälkeen vain lysähdin sängylleni väsyneenä, vaikka päivä vasta alkoi.