When You Are With Me The Sky Is Bright

17. < Hautajaiset >

Nick

Olen saanut Aaronin olemaan rauhallinen koko tämän aamun, mutta pukua pukiessa hän sitten totaalisesti panikoitui.

"Entä, jos sanon jotain väärin!"

"Tai, jos vaikka kaadun!" Hän hermoili ja itse toistin koko ajan kaikki menee varmasti hyvin, vaikka en ollut siitä sataprosenttisen varma.

"Voi, näytät niin komealta" Aaronin äiti sanoo pojalleen ja tuo katsoo häntä ärsyyntyneenä.

"Oletko varma, että pärjäät Nickin kanssa?" Alysha kysyy.

"Pärjään minä ja voitteko vain antaa tämän kaiken olla tai muuten alan taas pillittää" tuo pyytää ja he katsovat häntä anteeksi pyytävänä.

"Menkääpä nyt pojat ettette myöhästy" Aaronin äiti vielä sanoo ja lähden tuo poika perässäni kohti taksia, joka odottaa jo pihalla.

"Oletko kunnossa?" Kysyn Aaronilta tuon vain tuijotellessa ikkunasta ulos.

"Joo, yritän vain valmistautua henkisesti puheeseeni" Aaron vastaa ja nyökkään. 

Minä en tuntenut Ethania yhtä kauan kuin Aaron, joten en voi tuntea hänen tuskaansa. Tekisin kyllä kaikkeni voidaakseni ottaa sen häneltä pois, koska en kestä katsoa tuon kivun täyttämiä silmiä.

Saavumme kirkolle hyvissä ajoin ja menemme sanomaan Ethanin vanhemmille osan ottomme.

"Voi Aaron sinua ressukkaa" Ethanin äiti Maryse sanoo kyynelten tulviessa tuon silmiin.

"Olen kyllä ihan kunnossa" poikaystäväni vastaa naiselle, vaikka tietääkin valehtelevansa.

"Meidän luultavasti kannattaa mennä jo sisälle istumaan" Ethanin isä Roger tokaisee voidaksensa rikkoa ympärillemme laskeutuneen kiusallisen hiljaisuuden.

"Luultavasti" mutisen ja kävelen sisälle kirkkoon Aaron perässäni.

Pienen odotuksen jälkeen hautajaiset vihdoin alkavat ja pappi alkaa puhua, kuinka elämä on hienoa ja arvokasta. Minun mielestä tuo saisi painua helvettiin, koska ei ymmärrä ettei hänen puheensa ollenkaan auta.

Vieressäni tuo niin hauras poika vain katsoo tyhjyyteen ja yrittää esittää lujaa. Tiedän ettei tuo vain halua itkeä niin monen nähden, vaikka se olisi ihan okei.

Lopetettuaan puheensa, pappi pyytää kaikkia rukoilemaan ja pistämme kätemme ristiin.

Antakaamme Ethanin ruumiin levätä rauhassa Jumalan kanssa, Aamen.

Lähdemme hautausmaalle muiden perässä ja tunnelma on niin iloton kuin vain voi olla.

Arkunkantajat työntävät arkun hautaan ja kaikki Ethanin läheiset, Aaron mukaan lukien heittävät jotain tärkeää hautaan. Sen jälkeen hautausmaan työntekijät lapioivat mullan haudan päälle ja kukat laitetaan Ethanin nimen eteen.

Monet ovat silmät punaisina kävelemässä autoillensa ja niiden avulla muistopaikalle.

Maryse ja Roger tarjoutuvat antamaan kyydin ja me suostumme siihen.

"Missä se muistopaikka oikein on?" Kysyn yrittäen keventää tunnelmaa autossa.

"Kiva kun kysyit ja se on noin 10 kilometrin matkan päässä täältä" Maryse vastaa ja nyökkään, vaikka tuo ei sitä näekään.

***
Automatka meni hyvin ja olemme vihdoin saapuneet perille. Talo minne olemme menossa, on niin iso, että sinne voisi saada vaikka kokonaisen hevosrykelmän.

Jätämme takkimme suureen eteishuoneeseen. Kävelen Aaronin kanssa yrittäen etsiä paikkojamme. Löydämme ne läheltä pientä lavaa ja tanssilattiaa.