Aaron
Herään taas kerran kouluaamuun. Kappas on keskiviikko. Lähden alakertaan iloisin mielin, koska tykkään erityisen paljon keskiviikoista.
"Mikäs sua noin hymyilyttää?" Äitini kysyy tullessaan keittiöön minun syödessä leipääni.
"Ei mikään erikoinen" vastaan ja en valehtele.
"Vai niin" äitini sanoo ja naurahtaa.
Hetken päästä hänkin tulee syömään aamupalaa ja lukemaan uutisia.
"Kaikkea sitä maailmalla tapahtuu" hän mutisee lukien jotain artikkelia.
"Mitäs tällä kertaa on sattunut?" Kysyn kiinnostuneena aiheesta.
"Tahallinen yliajo jossain päin maailmaa, terroristien tekosia" hän vastaa ja järkytyn uutisesta.
"Siis miten voi olla taas kerran mahdollista?" Kysyn vieläkin järkyttyneenä. Miten ihmeessä maailmalla voi tapahtua kaikkea tällaista ja minä vain voivottelen omaa suhdettani.
"Oot aivan paras!" Hihkaisen äidille ja katoan yläkertaan jättäen äidin ihmettelemään alakertaan yksin.
Pesen hampaat ennätysnopeasti, petaan sänkyni (kerrankin) ja päätän laittaa päälle farkut ja villapaidan.
Vaihdettuani vaatteet, hoidettuani kaiken muun tärkeän ja laitettuani reppuni valmiiksi, olenkin valmis lähtemään.
"Moikka!" Huudan vielä ja astun viileään syyskuun ilmaan.
Ajaessani kohti koulua ajattelen miten ikinä olisinkaan voinut antaa niin ihanan ihmisen kuin Nick, lähteä?
Laitan radion päälle ja sieltä alkaa soimaan Nopsajalan-Lupaan Olla. Hyräilen hiljaa ja muistelen kuinka hyvin Nick osasikaan laulaa.
Saavun koululle hyvissä ajoin ja menen aulaan odottamaan.
Viimein näen samat hymyilevät kasvot ja hyvä, että sain juuri ja juuri hillittyäni itseni etten ihan juoksen hänen luokseen.
"Hei Nick" sanon ja tuo kääntää katseensa minuun.
"Mulla olisi asiaa" kerron ja tuo nyökkää. Lähdemme kulkemaan vessoille päin, koska siellä näytti olevan rauhallista.
"Okei mä kuuntelen" tuo sanoo ja nyt on minun vuoroni nyökätä.
"Mä tänään aamulla tajusin kuinka vähän aikaa ihmisellä on elää ja kuinka riitelyyn ja välien katkaisemiseen ei ole aikaa..." selitän ja hän katsoo minua syvälle silmiin.
"Jatka vain" Nick sanoo ja niiskaisee.
"Älysin myös kuinka olen melkein heittänyt niinkin ihanan ihmisen kuin sinä menemään ja mua niin kaduttaa se, että suutuin sulle" sanon ja tunnen kuinka kyyneleet valuu pitkin poskiani.
"Hei...älä itke ja oon ollut todellinen idiootti, mä olin se joka petti lupauksensa ja mä olin se joka varasti sun parhaan kaverin" tuo sanoo katuvalla ilmeellä.
"Mutta, jos annat tälläselle vähän idiootille tyypille anteeksi, niin se idiootti olisi todella iloinen" Nick sanoo ja en vastaa mitään, mutta painan huuleni hänen huulilleen.
"Wow, wow ja wow" Ethan sanoo astuessaan poikien vessatilaan, koppien viereen.
"Te olette näköjään saanut sovittua" tuo sanoo vähän kiusallisesti ja naurahtaa.
"Tules tänne" sanon Ethanille ja halaan tuota.
"Mä oon Aaron niin, niin pahoillani siitä Tweetistä ja luulin sun palanneen yhteen Ellan kanssa" hän selittää ja katson häntä oletko tosissasi-ilmeellä.
"Kuinka monta kertaa täytyy selittää?? Olen homo!" Sano tuolle ja naurahdan.
"Ei vitsi oon idiootti" Ethan sanoo ja naurahtaa itsekkin.
"Hei..." Christian sanoo saapuessaan luoksemme.
"Voi Christian" sanon ja halaan häntäkin.
"Mitä jos tehtäis tänään jotain porukalla?" Nick kysyy vieressäni pienen hiljaisuuden jälkeen.
"Ei voida olla ulkona, koska on luvattu myrskyä" sanon ja huomaan kaikkien mielialan laskevan.
"Mitä jos mentäis meille ja katottais joku leffa kunnon mättöjen kanssa?" Ethan kysyy anovalla ilmeellä.
"Mulle ainakin sopii" sanon ja Nick nyökkää ottaen samalla kädestäni kiinni.
"Ootte te kaksi kyllä aikas söpöjä yhdessä" Ethan sanoo minulle meidän kävellessä kohti ruokaa yhteiseltä äidinkielen tunnilta.
"Kiitos, kun keksit sen leffa-idean" sanon ja hän katsoo minua yllättyneenä.
"Mun se tässä pitäisi kiitos-sanoa ja halusin vain korvata sen kaiken ilkeyden mitä sua kohtaan langetin" hän sanoo ja hyvä etten ala taas kerran itkemään hänen sanojensa vaikutuksesta.
"Et sä niin kamala kuitenkaan ollut ja mistä ihmeestä sä repäsit sen itsekäs paska-jutun?" Kysyn naurahtaen ja huomaan hänen olevan nolostunut ja häpeissään.
"En edes tiedä, mutta nyt mennään syömään nimittäin mulla on ihan hirveä nälkä!" Hän huudahtaa ja lähdemme juoksemaan nauraen kohti ruokalaa.
Ehkä kaikki korjaantuu aina ajan myötä ja elämä jatkuu.
Voi kuinka väärässä ihminen voi olla...
(WORD COUNT: 610)
A/N
Heiii!!!
Ei ole tullut pariin päivään lukua, kai????? Mutta juuh, ensimmäinen kokonainen viikko koulua takana ja kyllä väsyttäää!!! Tämänkin päivän viettänyt kotona lökäreissä ja katsoen Netflixiä 👏😅
Ehkä pitäisi tehdä jotain järkevää. Juu ei 😂😂 Äsken muutenkin satoi ihan kaatamalla vettä ja ukkosti niin ehkä olen tämän vapaapäivän ansainnut. En kestäääää, ootte aivan ihania kun kommentoitte ja votetatte ❤❤❤ Thank You and ILY ❤😙
Mulle iski idea-pula niin heittäkää vaan ideoita niin voin kehitellä jotain niistä sitten 😏
Btw aina kun kirjoitan uutta lukua niin se tapahtuu joko metrossa tai mun omalla sängyllä 👌😂
Nyt se olisi kuitenkin seuraavaan lukuun!!! ~OONA
Ps. HUOMASIN TÄN PÄÄSSEEN #10 ROMANCESSA!!! WTF ❤❤❤❤❤
YOU ARE READING
When You Are With Me The Sky Is Bright
Romance"Mitäs mietit?" Hän kysyy pää kaulaani vasten. "Kaikkea" "Mitä kaikkea?" Hän kysyy. "Koko maailmankaikkeutta" vastaan. "Se on aika paljon" hän sanoo väsyneesti. "Mutta arvaa mikä on minun maailmankaikkeuteni?" Kysyn. "No?" "Sinä" vastaan *** 17 vuo...
