When You Are With Me The Sky Is Bright

Epilogi

2 vuotta myöhemmin

Nick

Olen lähdössä studiolta vartija vierelläni. Olen menestynyt suuresti musiikkini kanssa ja viimeiset kaksi vuotta ovat olleet mahtavia. Minulla on paljon faneja ja heitä on aina mahtava tavata. Minulla alkaisi kahden viikon kuluttua kiertue Euroopassa, mutta ennen sitä minulla on viikon loma.

Olen edelleen Aaronin kanssa yhdessä, hän pääsi collegeen minne halusikin ja kesäloma alkoi juuri. Olemme pystyneet juttelemaan netin avulla onneksi ja olen tänään menossa yllättämään hänet. Aaron asuu edelleen siellä missä ennenkin ja se on minusta ihanaa.

Saavun pian asunnolleni ilman törmäämistä paparazzeihin. Juoksen yläkertaan nopeasti käymään suihkussa. Sen jälkeen valitsen itselleni vaatteet eli harmaan t-paidan, vaaleat farkut ja farkkutakin. Sitten otan matkalaukkuni ja onkin aika lähteä kohti lentokenttää. Pistän vielä aurinkolasit ja lippiksen päähän ettei minua tunnistettaisi heti. Mennessäni ulos huomaan, että taksini on jo saapunut.

Istuudun sisälle taksiin ja lähdemme kohti lentokenttää. Katselen matkan ajan maisemia ikkunasta ja ajattelen vain miten pääsisin pian näkemään rakkaani. Minulla olisi ajatuksena viedä Aaron ravintolaan illalliselle ja siellä häntä odottaisi yllätys.

Saapuessani lentokentälle siellä minua odottaa vartija joka pitää huolen ettei kukaan käy päälleni ja että pääsen turvallisesti koneeseen.

Menen turvatarkastukseen ja pääsen sen läpi mainiosti. Sen jälkeen menen istumaan lentoni porttien viereisille penkeille. Otan puhelimeni esille ja kytken nappikuulokkeeni siihen. Avaan Spotifyn ja alan kuunnella sieltä jotain soittolistaani. Samalla viestittelen Alyshan (Aaronin sisko, jos joku ei muista) kanssa.

Minä: hei! Olen nyt tulossa ja menee noin parisen tuntia, joten varmista ettei Aaron lähde minnekään pariksi tunniksi.

Alysha: juu, en usko, että se laiskimus minnekään menisikään, sillä hän vielä nukkuu. Nähdään pian!

Naurahdan pienesti Alyshan viestille ja tällä hetkellä haluaisin vain mennä ja käpertyä rakkaani viereen.

Kuulen hetken kuluttua kuulutuksen, jossa pyydetään matkustajia siirtymään portille ja siitä koneeseen. Olen ensimmäisenä jonossa ja näyttäessä passini ja lippuni pääsen kulkemaan koneeseeni. Ihmettelen miten en ole vielä joutunut fanien ympäröimäksi, mutta olen kyllä todella kiitollinen siitä.

Lennon jälkeen

Astun ulos koneesta ja lentokentän ulkopuolella minua odottaakin taksi. Astun taksiin innoissani ja siitä menen nopeasti Aaronin kodille.

Kävelen hitain askelin hänen ovelleen ja pimpotan ovikelloa.
Oven tulee avaamaan Aaronin äiti yllätyksekseni.

"Voi kuinka ihana nähdä sinut Nick" hän huudahtaa ja ottaa minut lämpimään halaukseen.

"Mitä täällä oikein tapahtuu?" Kysyy Aaron tullessaan portaat alas.

"Katsos kuka tuli tapaamaan sinua!" Hänen äitinsä sanoo ja heti näkiessään minut Aaron alkaa juosta.

Otan hänet syliini ja pidän häntä niin pitkän aikaa. Kun irrotaudumme painan huuleni hänen huulilleen ja tunnen miten onnenkyyneliä valuu pitkin molempien poskia.

"Mulla on taksi odottamassa, nimittäin aion viedä sut syömään" sanon ja Aaron ilahtuu tästä kovin.

"Käyn vain nopeasti vaihtamassa vaatteet!" Hän huudahtaa ja juoksee takaisin yläkertaan. Odotellessani Alysha saapuu eteiseen ja halaan häntäkin.

"Mukava taas nähdä, mutta minä menen nyt lepäämään kun ei tämän vatsan kanssa jaksa kauheasti seistä" hän sanoo ja sitten vasta muistan kysyä monesko kuukausi on menossa.

"Kahdeksas, eli synnytys on lähellä"

"Oletteko saaneet tietää onko se tyttö vai poika?" Kysyn, koska minusta tuntuu, että Aaron ei ikinä muista kertoa minulle näitä asioita.

"Tyttö ja aiomme nimetä hänet Rosaleeksi" hän kertoo ja ihastelen nimeä jonka he valitsivat. Aaron juoksee kuitenkin yläkerrasta valmiina, joten sanon Alyshalle heipat ja lähdemme taksille.

Ravintolalla

Kun pääsemme ravintolalle huomaan Aaronin ihastelevan ilmeen.

"Mitä?" Hän kysyy kun huomaa katseeni.

"Ei mitään, mutta mennään nyt vihdoin sisälle" sanon ja menemme sisälle.

Sisällä ilmoitan varauksemme jonka pitäisi olla nimen 'Bruce' alla ja työntekijä nimeltä Stephen johdattaa meidät pöytämme luokse.

Tilaamme ruokamme aika nopeaan ja alamme jutella kaikesta ajan kuluksi.

"Miten yliopistossa on mennyt?" Kysyn kiinnostuneena hänen opinnoista.

"Ihan mahtavasti! Siellä on aivan upea taiteen opettaja ja kaikki ovat niin asiallisia siellä" hän kertoo ja hymyilen iloisena.

"Entä mitäs musiikkiurallesi kuuluu?" Hän kysyy lopettaessaan.

"Mitäs sinne. Viikko sitten loppui pieni kiertue ja vähän reilu viikon päästä alkaa kiertue Euroopassa" selitän ja hän näyttää erittäin kiinnostuneelta asiasta.

Juttelemme vielä muutamasta muusta asiasta ja sitten ateriamme jo tulevat. Itse tilasin ranskalaiset ja kalaa. Aaron tilasi lasagnen.

Syötyämme otan taskustani pienen rasian ja työnnän sen pöydän poikki Aaronille.

Hän avaa sen jännittyneenä ja hihkaisee ilahtuneena nähdessään mitä rasiassa on. Siellä on

Avaimet asuntooni.

"Haluaisitko muuttaa yliopiston jälkeen luokseni asumaan?" Kysyn ja hän nyökkää silmät kostuneena.

Menen halaamaan häntä ja kuiskaan hänen korvaansa "rakastan sinua"

Saan vastaukseksi "minäkin rakastan sinua"

-The End-

En kestä, että tämä on nyt loppu sitten kokonaan. Mietin jonkin aikaa, että tekisikö jatko-osan, mutta ajattelin jättää sen tähän kun molemmilla oli nyt onnellinen loppu. Jos on yhtäkään kysymystä tästä tarinasta niin olkaa iloisia ja kysykää vaan!

Mä oon niin kiitollinen kaikille lukijoille jotka on tätä jaksaneet lukea, vaikka mulla kestääkin aina kirjoittaa uusi luku. Olen niin ylpeä voidessani lopettaa tämän 8 000 lukukerran kanssa. Vielä kerran kiitos ja luultavasti jonkin ajan päästä alan kirjoittamaan uusia kirjoja ja aina voi ehdottaa juonia.
Mikä tulee varmaan pian on BTS fanfiction, Taekook shipistä! Joten jos semmoinen kiinnostaa niin kannattaa seurailla mua niin saatte tietää milloin ensimmäinen luku tulee.

Nyt en voikaan sanoa, että seuraavaan lukuun, mutta ehkä seuraavaan kertaan, kun luette ehkä multa jotain. Ja KIITOS!

-OONA