When You Are With Me The Sky Is Bright

24. < Ei >

Aaron

"Mitä helvettiä sä Nick oikein teet täällä?"

"Näin sun viestin ja sä ihan oikeasti olet tärkein asia mun elämässä ja mä rakastan sua. En halua, että meidän suhde päättyy vain mun typeryyden takia" hän selittää kyyneleet silmissä.

"Ei ei ei, mä luulin, että sä et enään välitä musta. Luulin ettei sua enään kiinnosta viettää mun kanssa aikaa, koska mä olen liian ruma. Kaiken sen jälkeen luulet mun antavan sulle anteeksi, kun tulet pyytelemään anteeksi sun typeryyttä!" Huudan päin hänen naamaansa ja Nick hiljenee.

"Anteeksi.." hän mutisee ja kääntyy lähtiekseen.

"Odota" sanon ja kävelen. Hän kääntyy ympäri ja kierrän käteni hänen ympärilleen.

"Mä kaipasin sua" Nick sanoo, samalla meidän kävellessä hiljaa takaisin sisälle.

"Mennään mun huoneeseen" sanon päättäväisellä äänellä.

"Miksi?" Nick kysyy ja meinaan hermostua hänen kyselyynsä.

"Näät sitten" vastaan ja alan kuljettamaan häntä kohti minun huonettani.

Kuljemme käsi kädessä portaita ylös ja virnistän Nickille. Aukaisen huoneeni oven ja kaadan meidät molemmat sängylleni alkaen heti suutelemaan hänen huuliaan.

"Vai tällaista sä ajattelit" Nick mutisee suudelmien välissä ja alkaa vetämään paitaani samalla pois.

"Vähemmän puhumista ja enemmän tekehmistäh.." huokaisen Nickin alkaessa imemään herkkää kohtaa kaulassani.

Pian olikin meidän molempien vaatteet lattialla ja ovi lukittuna, ettei kukaan vain sattumalta kävelisi sisään ja näkisi jotain mitä ei ehkä olisi pitänyt nähdä.

---

Herään keskellä yötä jonkun nyyhkytykseen ja arvaan sen olevan Ashley. En jaksa mennä lohduttamaan häntä, vaikka ehkä pitäisikin. Katselen hämärässä valossa Nickiä ja hänen kauniita kasvon piirteitään. En olisi ikinä antanut itselleni anteeksi, jos olisin antanut hänen mennä. Lopulta nukahdan kaikkien ajatuksien kuitenkin jatkaen mylläämistään.

"Aaron herää" kuulen matalan korvastani ja arvaan sen olevan oikein ihana poikaystäväni.

"Paljonko kello on?" kysyn hieroen silmiäni ja nousten istumaan.

"Kohta seitsemän ja yllätys yllätys, tänään on koulua" hän sanoo ja naurahtaa,

"Ei naurataaaa, voidaanko vain skipata tää päivä?" Kysyn, kuitenkin tietäen vastauksen olevan ei.

"Valitettavasti ei voida ja ollaan muutenkin skipattu koulua tänä vuonna ihan liikaa" Nick vastaa ja lähtee luultavasti alakertaan tai vessaan.

"Huomenta" sanon keittiön pyödässä lehteä lukevalle äidilleni.

"Huomenta, ilmeisesti Nick oli yötä" äitini vastaa ja virnistää. Ilmeisesti emme olleet niin hiljaisia kuin luulimme olevamme.

"Tiedätkö sinä tästä Alysha jutusta mitään?" Äiti kysyy ja nyökkään.

"Joo hän tuli eilen illalla itkien kotiin ja myöhemmin Ashton tuli ja kertoi aikovansa kosia Alyshaa, mutta älä TODELLAKAAN kerro hänelle tätä, koska Alysha ei tiedä tästä mitään" selitän ja samalla kuulen siskoni äänen takanani.

"MITÄ!" Alysha huudahtaa ja juoksee takaisin yläkertaan.

Pelkään, että äitini kasvoilla olisi vihainen ilme, mutta hämmästyn huomatessani hänen olevan rauhallinen.

"Tiesitkö...?" Kysyn ja nyt on äidin vuoro nyökätä.

"Ashton soitti minulle eilen, kun olin jo töissä ja kysyi lupaani, annoin hänelle lupaukseni" äiti kertoo.

"Tapahtuiko tämä kaikki eilen" Nick kysyy ja huomaan vasta nyt hänen olemassa olonsa.

"Kyllä tapahtui, mutta meidän pitää nyt mennä pukemaan tai myöhästymme takuu varmasti koulusta" sanon ja juoksemme kilpaa yläkertaan.

Laitan päälleni farkut ja Adidaksen vaaleanpunaisen t-paidan. Täällä Floridassa ei tule ikinä talvi ja nytkin on 20°C lämmintä. Kahden viikon päästä olisi sitten joulu, woah joulu ja en ole vielä alkanut ajatella mitä hankin Nickille.

Katson nopeasti hänen asunsa läpi ja huomaan jotain erikoista, hänellä on kauluspaita farkkujensa kanssa. Tämäpä erikoista.

Matkalla koululle juttelemme melkein kaikesta, mutta suurimmaksi osaksi koulusta.

"Mulla on viikonloppuna se koe-esiintyminen, jos satut muistamaan?" Nick muistuttaa ja ihmettelen miten olen voinut unohtaa jotain niin suurta.

"Minkä biisin aiot laulaa?" Kysyn innoissani ja melkein hypin ympäriinsä.

"John Legendin You And I" Hän vastaa ja sydämeni melkein hyppää kurkkuuni saakka.

Kuuntelin sitä biisiä vaikka kuinka paljon, kun en silloin ollut kahteen viikkoon Nickin kanssa. Se biisi vain muistuttaa meidän suhdettamme ja häntä.

"Et olisi voinut valita täydellisempää biisiä" sanon ja katson hänen silmiinsä, samalla omani täyttyen kyynelistä.

"Oletko kunnossa?" Hän kysyy ja nyökkään. Vedän hänet halaukseen.

"Mä vain rakastan sua niin paljon Aaron" hän sanoo ja minusta tuntuu kuin koko maailma vain pysähtyisi siihen.

"Pitäsikö meidän mennä kouluun?" Kysyn ja alamme molemmat nauramaan jatkaen sitten kävelemistä.

WORD COUNT: 646

Heiii!!!!

Uuusi luku ja hyvää itsenäisyyspäivää!!! Kuka on katsonut linnanjuhlia??? Itse en ehtinyt, koska piti lukea kokeisiin :(

Jouluun on oikeasti enään kaksi viikkoa!!!!!! Omg!
Mitä aiotte pyytää joululahjaksi?? Itse aion pyytää värikyniä ja säkkituolin. Yöpuku olisi myös kiva, koska se vain kuuluu jouluun!!!

Joulusta puheen ollen niin mitä mieltä olisitte, jos kirjoittaisin jouluspesiaalin ja se sitten kertoisi siitä Nickin koe-esiintymisestä ja ne myös viettäisivät joulua siinä???? Kertokaa, jos haluatte niin toteutan sen!!

Se olisi nyt seuraavaan lukuun, joka luultavasti tulee olemaan se jouluspesiaali :)

-OONA