[✓] [FIN] You Deserve The Best of Me || Jikook Fanfic

Luku 6 - Uusi yritys

*JUNGKOOK POV*

Jimin saapui paikalle juuri ajallaan ja tällä kertaa olin itsekin pitänyt huolen olevani paikalla ajoissa. En halunnut myöntää sitä edes itselleni, mutta olin oikeasti jopa vähän hermostunut tämänkertaisista treffeistämme, sillä koko asetelma oli kaikkea muuta kuin tyypillinen minulle. Ensinnäkin minä olin tajunnut todella nauttivani Jiminin seurasta ja en malttanut odottaa, että pääsisin juttelemaan tälle enemmän. Hän sai minut tuntemaan kirjon asioita, joita en ollut ikinä huomannut kenenkään muun seurassa. Olin vihdoin myöntänyt itselleni, että Jimin sai minut hymyilemään, hänen kosketuksensa sai sydämeni tykyttämään ja minusta tuntui kuin lämmin aalto olisi vallannut minut, kun näin hänet tyytyväisenä. Tämän kaiken lisäksi hän vaikutti todella haluavan tutustua minuun paremmin, eikä hän ollut kavahtanut tai pitänyt minua säälittävänä, kun olin jakanut todellisia ajatuksiani hänelle. Halusin todellakin tämän illan onnistuvan.

Jimin oli vaihtanut vaaleisiin tiukkoihin farkkuihin (joka teki kaikkeen muuhun huomion kiinnittämisen alusta alkaen vaikeaksi), löysään, melko leveä kaula-aukkoiseen neuleeseen ja paksuun kaulahuiviin, jotka saivat hänet näyttämään suloiselta ja seksikkäältä samaan aikaan. Hän oli tummentanut silmiensä ulkonurkkia hieman ja stailannut hiuksensa vähän sotkuisiksi. Jo pelkästään tuon näkeminen sai alakertani värähtämään, ja yritin vaivoin hillitä itseäni tarttumasta kaksin käsin kiinni hänen herkulliseen takapuoleensa. Purin kuitenkin huultani ja vihelsin hiljaa, kun hän oli pysähtynyt vierelleni. Tämä sai Jiminin hymyilemään ujosti ja pyörittämään hiussuortuvaansa sormellaan. En pystynyt pysäyttämään itseäni, vaan kumarruin antamaan hellän suukon hänen poskelleen.

"Näytät hyvältä niin kuin aina", kuiskasin Jiminin korvaan ja hän punastui kaulaansa myöden, kaivautuen samalla syvemmälle kaulahuiviinsa. Hipaisin kysyvästi hänen kättään ja kun Jimin ei vetänyt sitä pois, suljin hänen lämpimät sormensa omiini.

"En yhtä hyvältä kuin sinä...", Jimin yllätti minut mumisemalla kaulahuiviinsa, katsomatta alkuunkaan minua kohti, mutta se toi joka tapauksessa leveän hymyn suupielilleni. Miten jollakin noin pienellä saattoi olla tuollainen vaikutus minuun, huomasin miettiväni.

Jimin halusi syödä sushia, joten päädyimme valitsemaan yhden hyvän sushiravintolan elokuvateatterin läheltä. Huomasin ihmisten tuijottavan meitä hieman matkalla sinne (varmaan koska kävelimme edelleen käsi kädessä), mutta se ei häirinnyt minua alkuunkaan, eikä Jiminkään näyttänyt kovin vaivaantuneelta. Minä olin äärimmäisen vähän muista välittävää tyyppiä ja tämän lisäksi olin huomannut pienen omistushaluisuuden hiipivän itseeni Jiminin suhteen. Toivoin hartaasti, että joku koulustamme näkisi meidät yhdessä, että kaikki muut tietäisivät jättää Jiminin vastedes rauhaan. Jiminin ex-poikaystävän kuva, ja erityisesti hän lääppimässä Jiminiä klubilla, kohosi pyytämättä mieleeni ja sen muisteleminen sai minut kiristelemään hampaitani ja puristamaan Jiminin kättä hieman tiukemmin omassani. Hän vilkaisi minua sivusilmällä ja olin äärimmäisen onnellinen, ettei hän tiennyt mitä sillä hetkellä ajattelin.

Sushiravintola oli melko tyhjä ja valitsin meille mukavan hiljaisen paikan ravintolan takanurkasta. Tilasimme joitain settejä ja juttelimme samalla niitä näitä. Hymyilin nähdessäni Jiminin kasvojen syttyvän, kun ruokaa alkoi saapua pöytäämme. Hän kehui kaikkea hyväksi ja vaikutti rentoutuvan hetki hetkeltä enemmän, kun juttelimme koulusta, ruoasta ja muista arkipäiväisistä asioista. Jossakin vaiheessa muistin kuitenkin yhden kysymyksen, jota en ollut vielä tähän mennessä muistanut esittää.

"Muuten, miksi sinä maksoit viimeksi kaiken? Siis silloin siellä ravintolassa?" kysyin häneltä uteliaasti ja sain Jiminin naurahtamaan hieman vaivaantuneena.