[✓] [FIN] You Deserve The Best of Me || Jikook Fanfic

Luku 25 - Ensiaskeleet tulevaisuuteen (xx)

*Authors POV*

Seuraava päivä:

"Olet ollut hänestä erossa alle vuorokauden, kerää itsesi", Taehyung naurahti katsoessaan Jungkookia, joka makasi velttona yliopiston ruokalan pöydällä, poski painautuneena kiiltävää pintaa vasten.

"Mutta en malta odottaa...", Jungkook mumisi haluttomana, tuijottaen tyhjyyteen. Yoongi, joka istui Jungkookin vieressä hymähti tämän käytökselle huvittuneena, mutta tönäisi sitten tämän olkapäätä hieman.

"Odotuksesi on ohi", tämä sanoi nyökäten ovea kohti ja sai Jungkookin pään singahtamaan ilmaan. Jimin oli juuri astunut Hoseokin kanssa ruokalaan ja Jungkook nousi kuin sähköiskun saaneena, lähtien iloisesti juoksemaan heidän suuntaansa.

"Satelliitti on palannut kiertoradalleen", Yoongi sanoi hymyillen, katsoessaan Jungkookin halaavan Jiminiä nostaen tämän kokonaan ilmaan, jonka jälkeen hän otti tämän laukun olalleen ja haki Jiminin puolesta tarjottimen.

"Mmm..." Jin, joka oli myös kutsuttu paikalle, hymähti hieman, seuratessaan Jungkookin kohellusta yrittäessään hoitaa ruuan ottamista Jiminin puolesta, joka oli punastunut korviaan myöden tämän älyttömästä käytöksestä.

"Haha, sinun kannattaa jo hyväksyä kohtalosi Jin-hyung", Namjoon sanoi iloisesti ja sai Taehyungin ja Yoonginkin nyökyttelemään päätään.

"Usko pois, noita kahta ei erota enää mikään", Taehyung hymyili nojaten ranteeseensa, antaen katseensa hitaasti vaeltaa Jungkookista ja Jiministä Hoseokiin, joka otti ruokaa pariskunnan jälkeen. Vastahakoisesti hän käänsi katseensa muualle tuosta tanssijasta, kun näki vihdoin tuon kolmikon alkaneen lähestyä heidän pöytäänsä. Hän ei varmana jäisi kiinni tuijottamisesta, ei sitten viime kerran, kun hänet oli ties monettako kertaa dumpattu yhden upean yön jälkeen.

Niin, upean yön jälkeen, joka ei seuraavana aamuna herra "hetero" Jung Hoseokin mukaan ollut merkannut mitään.

Kun heidän seitsenhenkinen ryhmänsä oli vihdoin koossa, Jungkook rykäisi hieman saadakseen huomion itseensä. Eivät he muuten vain olleet kutsuneet parhaimpia kavereitaan koolle yhtä aikaa, varsinkin, kun he tiesivät etenkin Namjoonin ja Jinin aikataulujen olevan tiukkoja.

"Meillä on Jiminin kanssa jotain kerrottavaa", Jungkook sitten aloitti iloisesti, vilkaisten Jiminiä vieressään, joka hypisteli suuren hupparinsa hihoja, ujo hymy kasvoillaan. Tuo näky ei koskaan pettänyt, vaan tälläkin kertaa Jungkook tunsi sulavansa kasaksi vaahterasiirappia poikaystävänsä ylisuloisuuden takia. Hän hipaisi hellästi Jiminin sormia, ennen kuin sulki tämän paljon pienemmän käden omaansa. Sitten hän todisti enkelinsä kohottavan onnelliset silmänsä itseensä, lievä puna kohonneena tämän poskille ja Jungkook oli tässä vaiheessa jo unohtanut muun maailman ympärillään.

"Öhöm", Yoongi rykäisi avuliaasti, saaden rakastavaisten säpsähtämään toistensa lumosta, "teillä oli jotain kerrottavaa?"

"Aaa joo!" Jungkook hihkaisi, ja viis veisasi muiden silmienpyörittelystä, "me muutamme Jiminin kanssa yhdessä keskustaan!"

Namjoon ja Yoongi huudahtivat iloisesti ja Hoseok innostui niin että meinasi pudota tuoliltaan. Taehyung, joka oli ainoana tiennyt suunnitelmasta, hymyili leveästi koko valkoinen hammasrivi välkkyen.

"Ei ole totta! Onneksi olkoon!" Hoseok huusi iloiseen tapaansa (aivan liian kovaa) ja halasi vieressään istuvaa Jiminiä, joka otti tämän huomionosoituksen kikattaen vastaan.

"Kiitos Hobie-hyung", hän liversi ja vilkaisi varovasti isoveljeään, joka ei näyttänyt uutisista aivan yhtä innostuneelta.

"Oletteko varmasti valmiita sellaiseen askeleeseen?" hän kysyi hieman skeptisesti ja vastahakoisesti kohtasi katseen Jungkookin kanssa, joka näytti vakavalta.