[✓] [FIN] You Deserve The Best of Me || Jikook Fanfic

Luku 23 - Älä tee tätä minulle

*Authors POV*

Jimin istui hämyisän baarin jakkaralla ja vilkuili huolissaan Jungkookia vieressään, joka näytti ärtyneeltä ja tylsistyneeltä. Hän ei tiennyt mitä sanoa, ja jostain syystä Jiministä tuntui, kuin se olisi ollut hänen tehtävänsä viihdyttää Jungkookia paremmin. Sitten kuin tyhjästä kaksi kireisiin mekkoihin sonnustautunutta naista ilmestyivät paikalle ja lähestyivät hänen poikaystäväänsä hymyillen flirttailevasti ja kumartuivat tämän puoleen. Jungkook puolestaan väläytti heille hurmaavan hymyn ja rohkaisi toista naista kumartumaan yhä lähemmäs ottamalla yhden tämän kiharretun hiussuortuvansa kevyesti sormiinsa.

"Mitäs teillä on mielessänne?" Jungkook kysyi heiltä hymyillen vastustamattomasti, saaden toisen naisista kikattamaan. Yllättäen tämä kohotti kätensä ja alkoi hyväillä Jungkookin lihaksikasta käsivartta. Koko tämän ajan Jimin istui kuin lamaantuneena paikalleen, hänestä tuntui, kuin joku olisi pakottanut hänet pitämään silmänsä auki, eikä hän pystynyt liikkumaan saatikka kääntämään päätään muualle.

"Kyllä sinä tiedät Jungkookie-ah~" toinen naisista virnisti ja sitten tämä kumartui antamaan hitaan, intohimoisen suudelman suoraan Jungkookin huulille. Jungkook puolestaan vastasi siihen virnistäen, antaen kätensä liukua naisen täydellisellä vartalolla, hapuillen toista naista lähemmäs vapaalla kädellään.

Jimin tunsi sydämensä särkyvän näystä edessään, ja hän näki toisen naisista heittävän häneen ilkikurisen virneen. Sitten hän alkoi tuntea kummallisen paineen tunteen leviävän rinnassaan, ja yhtäkkiä hänen oli vaikea hengittää. Jimin halusi huutaa, hän halusi itkeä, hän halusi kävellä pois tuolta näyltä edessään, mutta oli kuin joku olisi kangistanut hänen koko vartalonsa ja pakottamaan näkemään tuosta jokaisen yksityiskohdan.

"Entäs hän?" toinen naisista kysyi sitten nyökäten Jiminin suuntaan, ja hän näki Jungkookin kääntyvän itseään kohti, kohdaten tämän särkyneen olemuksen täysin välinpitämättömästi.

"Ei hänellä ole väliä", Jungkook sanoi ja nousi lähteäkseen noiden naisten matkaan, "olin jo kyllästynyt häneen muutenkin."

Jimin yritti huutaa hänen selälleen, mutta ei saanut yhtäkään sanaa ulos suustaan. Hänen vartalonsa ei suostunut liikkumaan ja hän tunsi tuon paineen rintakehässään kasvavan, samalla kun hän kuuli hetki hetkeltä voimistuvan sydämensykkeensä kumisevan korvissaan...

Ja sitten Jimin heräsi. Hän räväytti silmänsä paniikinomaisesti auki ja huomasi koko vartalonsa tärisevän. Hän oli kauttaaltaan kylmän hien peitossa ja tunsi kosteiden kyyneleiden valuvan poskiaan pitkin. Hän tunnisti olotilansa saman tien paniikkikohtaukseksi ja yritti keskittyä hengittämään rauhallisesti, mutta se oli vaikeaa tuon painajaisen jälkeen, joka oli kirjaimellisesti ollut näytelmä suoraan hänen syvimmistä, kipeimmistä peloistaan. Jimin tunsi olotilansa muutenkin kurjaksi: hänen vartaloaan särki kauttaaltaan, hänen suunsa ja kurkkunsa olivat kuivat kuin autiomaa hiekkamyrkyn jäljiltä, ja voimakas jomotus hänen päässään kieli liian monesta nautitusta juomasta edellisenä iltana. Hän melkein vingahti ääneen yrittäessään liikuttaa kosketusarkaa vartaloaan hieman, ja silloin kaikki muistot edelliseltä illalta alkoivat vyöryä kerralla hänen valmiiksi ahdistuneen mieleensä. Hän muisti miten oli alistunut Jungkookille, mitä kaikkea hän oli halun ja alkoholin sumuttaneena sanonut, miten hän oli vetänyt kaiken itsekunnioituksensa vessasta alas tanssiessaan tämän kanssa kaikkien noiden muiden ihmisten nähden... Miten hän oli yrittänyt tehdä Jungkookin mustasukkaiseksi melkein millä keinolla tahansa, ja sitten hän muisti, miten nuo kaksi naista hänen painajaisestaan olivat oikeasti lähestyneet Jungkookia ja kuinka he olivat tienneet hänen nimensä.

Jimin yritti vaivalloisesti hengittää rauhallisesti, mutta paniikki oli ottanut jo täyden vallan hänen kehostaan ja mielestään. Hän tiedosti heikosti Jungkookin makaavan vieressään tuossa jättimäisessä hotellin sängyssä, ollen autuaan tietämätön siitä, että hänen poikaystävänsä oli parhaillaan käymässä läpi henkistä romahdusta.