[✓] [FIN] You Deserve The Best of Me || Jikook Fanfic

Luku 7 - Vihdoin yhdessä (xx)

Olin melkein tilannut taksin takaisin yliopistolle, mutta Jimin oli hermostuneesti nauraen saanut minut estettyä. Loppumatka oli tuntunut puolelta tunnilta, vaikka tiesin sen oikeasti olleen enää muutaman minuutin ja pystyin hymyilemään huojentuneesti vasta, kun suljin lopulta minun ja Taehyungin huoneen oven takanamme. Käännyin katsomaan Jiminiä, joka näytti hieman ujolta ja hermostuneelta seisoessaan keskellä huonettamme ja antoi katseensa kiertää sitä hitaasti (kaikesta päätellen vain välttääkseen silmiäni, jotka olivat porautuneet häneen). Hänen katseensa pysähtyi hetkeksi kaksikerroksiseen sänkyyn seinustalla ja huomasin punan kohoavan hänen kasvoilleen.

Otin muutaman askeleen Jiminiä kohti ja hipaisin kevyesti hänen käsivarttaan. Aloin sitten hitaasti kääriä hänen kaulahuiviaan auki, paljastaen tuon vaalean, pehmeän kaulan ihon, joka näytti sillä hetkellä äärettömän kutsuvalta. En kuitenkaan voinut olla huomaamatta Jiminin ilmiselvää hermostuneisuutta.

"Mitä sinä mietit Jimin-ah?" kysyin lempeästi ja kiedoin käteni varovasti hänen ympärilleen takaapäin, silitellen hänen käsivarttaan rauhoittavasti. Jiminin huumaava tuoksun (arvelin sen olevan vanilja) ympäröi minut ja nautin suunnattomasti siitä, että saatoin vihdoin koskettaa häntä tuolla tavalla. Jimin värähti hieman, kun käteni sulkivat hänet syliini ja se sai hänet laskemaan katseensa ujona.

"En minä mitään..." hän aloitti mumisten, mutta tajusi kai sitten, ettei se kuulostanut vakuuttavalta edes hänelle itselleen. Käänsin Jiminin itseäni kohti, mutta hän ei edelleenkään kohottanut katsettaan minuun. Peruutin sitten istumaan sängylle ja Jimin seurasi perässäni, muttei istunut viereeni vaan aivan sängyn perälle niin, että nojasi seinään. Hän haroi vaaleita hiuksiaan hermostuneen näköisenä, ja tajusin, etten varmasti saisi hänestä mitään irti, jollen itse aloittaisi. Minulla oli pieni epäilys siitä, mitä Jiminin mielessä saattoi sillä hetkellä liikkua.

"Jimin-ah, minä en ole tehnyt tätä kenenkään kanssa ennen, en näin", sanoin sitten hiljaa ja peruutin varovasti istumaan hänen viereensä seinää vasten. Painauduin aivan Jiminin viereen, sillä olin tehnyt johtopäätöksen, että kosketukseni sai hänet yleensä rentoutumaan. Kun hän ei vieläkään näyttänyt kovin vakuuttuneelta, tajusin, että minun täytyi oikeasti miehistyä ja laittaa enemmän peliin. Huokaisin syvään ja tartuin hellästi Jiminin pieneen käteen, samalla kun yritin etsiä oikeita sanoja kuvailemaan tunteitani.

"En ole kovin hyvä puhumaan tällaisista asioista", aloitin ja huomasin yhtäkkiä kuulostavani aivan yhtä hermostuneelta, kuin sillä hetkellä olinkin. Yllättävä muutos äänensävyssäni sai Jiminin kuitenkin vihdoin kohottamaan katseensa minuun ja nyt se olin minä, joka vältin hänen suuria silmiään.

"En oikeastaan osaa edes selittää, mitä minulle tapahtuu sinun seurassani Jimin-ah... Sinä saat minut tuntemaan niin monia sellaisia asioita, joita en tunne kenenkään muun seurassa. Olen todella pahoillani, etten nähnyt sitä heti, mutta olin silloin jossain omassa kuoressani... Kiinnostuin sinusta oikeastaan saman tien, kun kävelit pois luotani silloin siellä ravintolassa ja aloin kiinnittää huomiota sinuun enemmän." Tajusin, että nuo ajatukset kuulostivat vielä nolommilta sanottuna ääneen, kuin mitä ne olivat mielessäni olleet. Jimin ei kuitenkaan näyttänyt ajattelevan niin, vaan katsoi minua edelleen keskittyneesti, joten päätin jatkaa.

"Ensin halusin totta puhuakseni vain tietää, mikä käytöksessäni sai sinut pahoittamaan mielesi, mutta tajusin pian, että olin oikeasti iloinen vain nähdessäni sinut jossain. Halusin lähestyä sinua ilman syytä, olin aivan järjettömän mustasukkainen, kun näin sinut sen toisen pojan kanssa ja tunsin niin valtaisaa mielihyvää, kun sain sinut hymyilemään. Minä nautin sinun seurastasi, haluan tietää sinusta enemmän ja voisin kirjaimellisesti vain istua tässä koko yön silittelemässä hiuksiasi ja olla täysin tyytyväinen siihen."