[✓] [FIN] You Deserve The Best of Me || Jikook Fanfic

Luku 14 - Lopun alkua?

*Jungkook POV*

Nousin terävän henkäisyn saattelemana ylös ja käännyin rynnistääkseni toiselle puolelle ruokalaa, Jiminin luokse. Jos asia oli juuri niin kuin Yoongi oli minulle tavannut... jos Jimin oli nähnyt minun suutelevan Euin kanssa ja kuvitellut, että se merkitsi edes jotain... En edes tiennyt miten päin olla. Halusin puhua Jiminille, halusin selittää, halusin saada hänet uskomaan. Halusin kertoa hänelle, että hän oli kirjaimellisesti ainoa asia elämässäni, jolla oli minulle mitään arvoa.

Mutta kuin universumi olisi potkaissut minua suoraan palleille, näin edessäni tyhjän pöydän, siinä missä Jimin oli vielä hetki sitten istunut.

"Jungkook..." kuulin Yoongin kutsuvan minua, kun itse vain tuijotin epäuskoisena toiselle puolelle ruokalaa, haravoiden katseellani varmuuden vuoksi jokaisen muunkin pöydän.

"Jeon Jungkook, istu alas", hän sanoi nyt terävämmin ja kuin hidastetussa elokuvassa, lyyhistyin takaisin tuolilleni. Katse ja ajatukset edelleen jossain kaukana muualla.

"Ensinnäkin, kuuntele minua. Toiseksi, rauhoitu", Yoongi jatkoi päättäväisesti monologiaan, kun minä hitaasti käännyin takaisin häneen ja vajosin toistamiseen pöydälle. Hautasin kasvoni kämmeniini ja olin repiä kaikki hiukseni irti. Turhautuneisuus ja itseinho vilisivät kaikkialla ihollani, tukehduttaen minut häpeään ja saaden minut tuntemaan itseni epämukavaksi omassa kehossani.

"Sinä et ymmärrä", mutisin hiljaa, "miten minä edes voin selittää hänelle? Hän ei ikinä usko minua... hän... hän antoi minulle jo uuden mahdollisuuden." Sanojeni todellisuus iski vasten kasvojani kuin märkä rätti, "hän antoi minulle jo toisen mahdollisuuden ja minä pilasin sen!"

"Jungkook-ah..." Yoongi sanoi ääni täynnä empatiaa ja laski kätensä käsivarrelleni lohduttavasti, "...jos haluat Jiminin takaisin, viimeinen asia mitä sinä nyt teet on luopua toivosta. Hän antoi sinulle toisen mahdollisuuden ja se tarkoittaa, että voit saada vielä kolmannen, jos selität hänelle mitä todella tapahtui ja näytät hänelle mitä hän merkitsee sinulle." Hän silitteli kättäni edes takaisin, enkä edes pystynyt sanoin kuvailemaan, kuinka paljon hänen lohduttavat sanansa merkitsivät minulle sillä hetkellä. Viis veisasin katseista, joita todennäköisesti keräsimme. En suoraan sanottuna olisi voinut välittää vähempää.

"Hän ansaitsee niin paljon parempaa..." sanoin tukahtuneesti, kun en edes halunnut tietää, mitä pieni enkelini oli joutunut kokemaan tämän takia. Kuinka paljon surua minä olin aiheuttanut hänelle typeryydelläni. Miltä hänestä oli tuntunut, kun hän oli luullut minun valehdelleen kaikesta.

Kaiken lisäksi maineeni ei auttanut minua ollenkaan. Tiesin, että edellisten käyttäytymisieni perusteella moni olisi lyönyt vaikka vetoa, että olisin tapaillut muita Jimin lisäksi. Se oli tätä ennen ollut minulle enemmänkin sääntö kuin poikkeus (no, omasta mielestäni olin kyllä aina tehnyt hyvin selväksi oman epäkiinnostukseni sitoutumisesta kehenkään). Mutta Jimin oli unohtanut menneisyyteni, antanut minulle kaikesta huolimatta mahdollisuuden ja uskonut minua, kun olin sanonut, että olin vain ja ainoastaan hänen. Ja niin olin ollutkin, tämä kaikki oli vain yhtä suurta väärinkäsitystä.

Yoongi sai minut vakuutetuksi siitä, että minun pitäisi vain puhua Jiminille ja keksiä sanojeni lisäksi jotain, mikä todella todistaisi ne todeksi. Olin nimenomaan käytökselläni todistanut lupaukseni vääriksi, joten minun tarvitsisi nähdä vähintään yhtä paljon vaivaa, jos halusin pystyä todistamaan yhtään mitään toiseen suuntaan. Mutta olin valmiina ottamaan haasteen vastaan. Minun oli yksinkertaisesti saatava hänet takaisin.

Mielessäni kävi tyhmääkin tyhmemmän tuntuisia ideoita, kuten rakkausserenaadin esittäminen tai hänen huoneensa vuoraaminen kukkiin ja suklaarasioihin. Värisin myötähäpeästä kuitenkin vain ajatellessani jotain sellaista. Se ei ollut ollenkaan minun tyylistäni, mutta olisiko se kuitenkin jotain mistä Jimin voisi pitää? Mitä jos ostaisin meille yhteisen talon? Ja kosisin häntä järjestämällä paraatin yliopiston pihalle ja hyppäämällä jättimäisestä kakusta valkoinen puku ja sormus kädessäni. Kyllä, hän varmasti hankkisi minulle lähestymiskiellon.