[✓] [FIN] You Deserve The Best of Me || Jikook Fanfic

Luku 19 - Ota minut

"Ole kiltti ja ota minut...", Jimin henkäisi lähestyen huuliani hitaasti, saaden veren pysähtymään suonissani, "tarvitsen sinua nyt."

Sanotaanko vaikka, ettei hänen tarvinnut pyytää kahta kertaa.

Sanotaanko myös, että sanat itsekuri ja tahdonvoima haihtuivat sanavarastostani yhtä nopeasti, kuin Jimin pystyi muuttumaan suloisesta nolostuneesta pörröpallosta tuohon seksikkääseen kosketustani anelevaan olentoon.

"Helvetti Jimin-ah", murahdin samaan aikaan ääriäni myöden kiihottuneena ja huojentuneena, ja nostin hänet yhdellä liikkeellä syliini. Tartuin viimein siveettömästi hänen täydellisen pyöreään takapuoleensa ja iskin huulemme tulisesti yhteen. Jimin voihkaisi yhtä helpottuneen oloisesti ja toi kätensä puristamaan hiuksiani vastatessaan nälkäiseen suudelmaani omalla pehmeällä tavallaan.

"Aahh, helvetti..." en saanut estettyä halukasta huokausta pääsemästä huuliltani, kun Jimin liikkui sylissäni yrittäessään päästä vielä lähemmäs, ilma täynnä hänen syntisiä äännähdyksiään. Vein kosteat suudelmat hänen kaulalleen ja kuljetin hampaitani sillä hellästi. Se sai hänen pehmeän ihonsa nousemaan kananlihalle, "haluan sinua niin paljon kulta, että räjähdän kohta..."

Nuolaisin aluetta hänen korvansa alapuolella ja imin samaa kohtaa hellästi muodostaen sille punaisen jäljen. Virnistin tyytyväisenä kuullessani Jiminin hieman äänekkäämmän vaikerruksen ja tunsin hänen pienten sormiensa hapuilevan paitani nappeja.

"Kultaseni...", hyräilin matalasti hänen korvaansa ja nautin täysin siemauksin tuon jumalaisen vartalon reaktiosta ääneeni, "sinulla on kolme sekuntia aikaa avata tämä ovi, ennen kuin riisun sinut ja panen sinua tässä."

Tiesin Jiminin unohtaneen jo kauan sitten, että olimme todellakin edelleen koulun asuntolan käytävällä, mutta silti hänen järkyttynyt ilmeensä oli kullanarvoinen. Nopeasti hän laskeutui sylistäni ja kääntyi ovea kohti, vetäen värisevin käsin avainnippunsa taskustaan.

"Kolme..." kuiskasin hänen korvaansa virnistäen ilkeästi, enkä hukannut sekuntiakaan, kun olin jo painanut kehoni hänen selkäänsä vasten. Jimin pystyi todennäköisesti tuntemaan kivikovan erektioni painautuvan hänen alaselkäänsä vasten.

Hän nielaisi äänekkäästi, yrittäen edelleen vaivalloisesti löytää oikeaa avainta oveensa.

"Kaksi..." sanoin purressani hänen korvalehteään hellästi, mikä sai Jiminin säpsähtämään ja voihkaisemaan ääneen.

"K-kookie anna minun edes-" hän henkäisi, kun oli vihdoin löytänyt oikean avaimen ja yritti nyt kiireesti avata sillä oven, mutta hänen kätensä tärisivät edelleen hillittömästi.

"Yksi..." kuiskasin hänen korvaansa virnistäen, ja ujutin vihdoin sormeni hänen paitansa sisään, puristaen pian hänen toista nänniään vailla armoa, mutta juuri silloin kuulin oven avautuvan. Kyvyttömänä odottamaan enää yhtäkään sekuntia, työnsin meidät sisään ja paukautin oven perässäni kiinni. Heitin avaimet hänen kädestään johonkin, ja annoin nälkäisen katseeni vaeltaa Jiminin päästä varpaisiin hänen kääntyessä taas minua kohti silmin nähden huojentuneena. En tuhlannut hetkeäkään, kun olin jo kantamassa häntä sängylle ja pian vangitsin Jiminin alleni. Kaikki eläimelliset vaistoni heräsivät kehossani yhtä aikaa eloon, kun näin hänet makaamassa huohottaen allani, huulet punaisena suudelmistamme ja muutama tummuva jälki koristamassa hänen kaulaansa. Minun, oli tyytyväinen ajatus, joka kohosi sekavaan mieleeni ja silitin yhtä noista tummista jäljistä hänen kaulallaan hellästi peukalollani. Tällä kertaa aito onnellinen hymy levisi kasvoilleni, kun kohotin katseeni Jiminin kaulalta hänen silmiinsä ja katsoimme hetken vain toisiamme palavasti, tuo tunteiden lataus selvänä välillämme.