[✓] [FIN] You Deserve The Best of Me || Jikook Fanfic

Luku 9 - Mustasukkaisuutta

*Jungkook POV*

Luento tuntui pitkältä, aivan tuskallisen pitkältä, sillä kaikki mitä halusin sillä hetkellä tehdä, oli lähteä viettämään aikaa poikaystäväni kanssa. Pelkkä Jiminin ajatteleminen sai minut hymyilemään. Kaikki hänessä: hänen suloiset eleensä, hänen pienet viipyvät katseensa, asioiden hypistely, katseen tiputtaminen, punastumien, tapa jolla hän liversi "Kookie-ah"... Ne kaikki saivat minut aivan veteläksi ja sydämeni pamppailemaan. Olin kiitollinen, ettei hän ollut vaativaa tyyppiä, sillä hän olisi varmasti saanut minut tekemään mitä vain olisi halunnut. Hänen näkemisensä huuli törröllä (noiden pehmeiden, täyteläisten, täydellisten huulten) sai minut taipumaan tahtoonsa millisekunnissa.

Oli kulunut kaksi päivää siitä, kun olimme harrastaneet aamuseksiä suihkussa (leveä haaveksiva virne nousi huulilleni, kun kuulin hänen estottoman voihkinnan korvissani) ja kaikki oli täydellistä. Olimme viettäneet rauhallisen, mukavan illan keskenämme ja olin jopa saanut hänet katsomaan toisen kauhuleffan kanssani. Jimin oli painautunut minua vasten koko elokuvan ajan, mikä oli saanut vartaloni kihelmöimään ja jossain vaiheessa en ollut enää kestänyt ja olimme päätyneet suutelemaan (ja tekemään vähän enemmänkin) Jiminin huoneen sohvalla. Hoseok oli suostunut lähtemään johonkin yöksi, jotta saisimme viettää aikaa kahden kesken, mistä olin ollut todella kiitollinen.

No, melkein kaikki oli täydellistä. Oli yksi asia, joka minua oli alkanut ärsyttää suunnattomasti ja se oli Jiminin ihailijat, jotka pyörivät hänen ympärillään jatkuvasti. Suurimmaksi osin tyttöjä (tietysti) ja ärsyttävintä oli, että Jiminillä ei ollut rehellisesti mitään käsitystä asiasta. Hän ei vain yksinkertaisesti ymmärtänyt, että ihmiset juoksivat hänen perässään, hän ei ymmärtänyt omaa arvoaan, ei omaa hurmaavuuttaan ja ei siksi tajunnut, että hänen ympärillään pyörivillä ihmisillä oli aivan jotain muuta mielessään, kuin ystävämielinen kanssakäyminen. Ja minkäs minä sille voin: Jimin oli äärimmäisen hyvännäköinen, lahjakas ja tunnollinen koulussa, kiltti ja huomaavainen jokaista kohtaan. Hänen mielessään hän oli vain ystävällinen noille tytöille, joille soi säteilevän hammashymynsä ja oli aivan tiedoton tuon vaikutuksesta. Olin kiristellyt hampaitani, kun olin alkanut huomata tämän tapahtuvan kaikkialla. Ensimmäisenä päivänä, kun olin odottanut Jiminin luentosalin ulkopuolella, hänellä oli ollut joku tyttölauma kimpussa, jotka olivat kysyneet häneltä jostain luennolla käydystä asiasta (kuka kysyy mitään mistään luennon asiasta heti sen jälkeen?!). Samaan aikaan tietysti räpytellen silmiään viettelevästi ja hipelöiden hiuksiaan. Ja Jimin oli ystävällisesti vastannut heidän typeriin ja itsestään selviin kysymyksiinsä, kunnes olin tullut paikalle ja vienyt hänet mukanani.

Kaikeksi onneksi tytöt eivät olleet Jiminin juttu (harmi sinänsä, hän olisi ollut suosittu noiden keskuudessa), mutta kun asia olisikin rajoittunut pelkästään heihin. Mutta ei, olin jo huomannut yhden melko hyvännäköisen pojan seisovan aivan liian lähellä Jiminiä ja hipelöivän häntä aivan liikaa ollakseen viaton eilen Jiminin tanssitunnin jälkeen. Ja mainittuani asiasta poikaystävälleni, hilliten vaivoin räjähtävää kiukkuani, hän oli vain katsonut minua yllättyneenä ja sanonut tämän vain olevan vähän avoimempi ja koskettelevampi tyyppi. Mutta Jimin ei nähnytkään niitä viipyileviä katseita, joita hän soi tämän takaraivoon Jiminin käännyttyä poispäin. En ollut kyennyt estämään itseäni, joten olin suudellut Jiminiä kovakouraisesti heti tanssisalin ulkopuolella ja luonut tuohon tyyppiin murhaavan katseen. Ja se jos mikä oli saanut tuon valahtamaan kalman kalpeaksi. Saisi luvan pitää näppinsä erossa poikaystävästäni tästä eteenpäin.

Olin myös huomannut, että Jiminiä häiritsi se katseiden kerääminen, jonka minä olin vuosien aikana jo tottunut jättämään huomiotta. Olin tottunut supinaan, avoimen ehdotteleviin katseisiin, kiljahduksiin ja mikä tärkeintä, torjumaan kylmästi ne ihmiset, jotka eivät kiinnostaneet minua pätkän vertaa. Eli suurimman osan yliopistollamme, jos nyt rehellisiä ollaan. Minua ei kiinnostanut jos loukkasin niitä säälittäviä ihmisiä, jotka olisivat tehneet mitä vain päästäkseen kanssani sänkyyn, ja jotka eivät aina edes tajunneet ensimmäisen kerran jälkeen luovuttaa. Ja parhaimpien kanssa olinkin todennäköisesti jo viettänyt jonkun tylsän yön. Mutta Jiminille tämä kaikki oli uutta ja huomasin sen saavan hänet hermostuneeksi, mikä luonnollisesti vaivasi myös minua. En halunnut kultani missään nimessä kärsivän minun takiani.