Unloved- Vaaraton

1. Unloved

Islan nk.

"Issy-kulta, nyt olisi aika jo nousta!" Haluan nousta todella haluan nousta mutta en vain kykene. "Joojoo ylhäällä ollaan." valehtelen äidilleni. Saan jalkani toimimaan ja nousen ylös päälleni laitan revityt farkut, adidas t-paidan ja vyörölleni sidon kauluspaidan. Se on kuulemma uutta muotia. Niin sanoo paras kaverini Nerrie, jonka jouduin jättämään UK:hon niinkuin kaikki muutkin kaverini ja poikaystäväni Colin. Ei hän kyllä oikea poikaystävä ollutkaan. Hän vain halusi sitä mitä kaikki muutkin pojat.

Oikeastaan tämä kaikki, tämä muutto on isäni syytä Sir Blake Bec Welsh. Uuden kouluni uusi rehtori ja äidinkielen opettajani. Isäni on Skotlannista ja niin on äitinikin. Joka on uusi espanjankielen opettajani. Mary Mel Welsh. Kuinka typerää kun kummatkin vanhemmistani on opettajia. Ja isoveljeni hän on minua luokkaa vanhempi. Athol Elmer Welsh. Olen lukion tokalla ja hän on vikalla. Olen 17 ja hän on jo 18. Viikko Atholin syntymän jälkeen äiti saikin tietää että minä olen seuraavana tulossa.

"Isla, nyt alas. Jos haluat kyydin niin nyt olisi parasta valmistautua." äiti huutaa alhaalta. Viimeistelen meikkini ja kipitän alas. Olen juuri nappaamassa viimeistä omenaa kulhosta kun Athol tyrkkää minua ja nappaa omena. "Senkin limanuljaska!" huudan. "Isla rauhoitu." Isä tulee puku päällä makuuhuoneesta. "Luoja isä se ei ole mikään messu vaan työpäivä. Isä voitko sanoa Atholille että antaa omenani takaisin." Valitan isälle. "Isla ota kaapista vaikka jugurtti äläkä syyllistä kokoajan isoveljeäsi." isä sanoo. "Hah kukas nyt on lempilapsi, sisko." Athol sanoo ja katsoo ylimielisenä. Katson vihaisena. "En todellakaan siedä tätä. Isä anna Atholille jälki-istuntoa." sanon. "Isla mene nyt autoon." isä sanoo. "Niin Isla mene autoon." Athol toistaa ylimielisemmin. "Pää kiinni, Athomi." Keksin Athomin pilkkanimeksi.
Pistän valkoiset converse-tennarit jalkaani ja nappaan nahkareppuni lattialta.

Menen autoon, Athol perässäni ja isä tulee myös. "Isla, Athol unohdin kertoa teillä on tänään kolme tuntia yhdessä." Isä sanoo samalla kun odotamme äitiä. "MITÄ KUINKA TUO ON MAHDOLLISTA? Olemme eri luokilla?" kysumme melkein samaan ääneen. "Mutta olette kummatkin lukiossa." isä sanoo. Äiti viimein pääsee meikattuna ja muodikkaasti pukeutuneena. "Voi kulta. Olet niin kaunis." Isä huutaa ja suutelee äitiä pitkän tovin. "Voitaisiinko jo mennä?" Athol huutaa. Isä lähtee ajamaan.

Nousen ulos autosta ja kävelen Atholin kanssa sisälle. "Tämäkö on uusi koulumme? Vähän tylsä näköinen." huomautan väsyneenä. "Äläs muuta sano." Athol sanoo ja huomaa joukosta yhden tytön joka on jo huomannut veljeni. "Just jätätkö minut yksin yhden tytön takia?" kysyn vitsillä. "Ilo mielin. Vaikka joka päivä." Athol sanoo ja paiskaa kädellään hartiaani. Otan taskustani Iphone 7 ja laitan snäppiä Nerrielle. Seuraan Atholia ja tyttöä kun he juttelevat toisilleen. Päätän mennä esittäytymään. "Hei, Athol. Hei neiti olen Atholin pikkusisko Isla." Sanon brittiaksentillani. Osaan tietenkin myös amerikanaksenttia. "Oi hei. Jennifer." tyttö hymyilee ja ojentaa kätensä. Ravistan kättä ja hymyilen. Katson Atholia. "Athol täytyy mennä äidin tunti alkaa kohta." sanon. Athol menee ennen minua mutta haen vielä reppuni käytävästä ja juoksen luokkaan. Olen viimeinen siellä. "Hei Isla kiva että sinäkin pääsit paikalle. Hei kaikki tyttäreni Isla Elizabeth Welsh." Luokka katsoo ihmeissään ja kuiskaan "Äiti lopeta. Nolaat minut." Brittiaksentilla. "Kestä se." Äiti sanoo. Seison edelleen äidin vieressä etsien paikkaa. Salaperäinen komea poika takapulpetilla katsoo minua ja huomaan että ainut tyhjä pulpetti on hänen vieressäään. Istun pulpettiin ja lysähdän alas. Kuuntelen tuntia puoliunessa.

"Ottakaa parit." äiti sanoo. Athol kävelee pulpetilleni ja sanoo. "Ole minun parini." "Minnes jätit tyttöystävän?" kysyn selkä kyyryssä tuolissa. "Jenillä on kemiaa." Athol sanoo. Suostun hänen parikseen ja ihmettelen miksi kukaan ei suostu salaperäisen pojan pariksi. Hänhän on niin komea. Alan säälimään häntä. "Athol katso tuota poikaa." Sanon. "Niin Isla mitä siintä?" Athol vastaa kysymyksellä. "Miksi hän on yksin?" kysyn, vaikka tiesin ettei Athol tiedä. "Enhän minä tiedä. Kysy Jeniltä." Athol sanoo. Katson kokoajan poikaa salaa, hän kiehtoo minua.

Tunti loppuu ja kävelen Atholin kanssa ulos luokasta. Jen tulee vastaan ja päätän kysyä häneltä. "Hei Jen tiedätkö kuka tuo poika on?Tuo tuolla?" Kysyn. "Oi tuohon et halua sekaantua. Hän tuo ongelmia. Hän on pahamaineinen Nicodeus Thomas De'Luca. Hän käyttää kaikenlaisia huumeita kokaiinia, marihuanaa, metaa, mollya ja myy myös. Hän on ollut vankilassakin. Murhaepäiltynä."
Jen sanoo. "Issy pysy erossa tuosta pojasta. Lupaa minulle." Athol sanoo. "Joo." sanon poissa oloisena. "Issy. Lupaa." Athol jankuttaa. "Joo Athol minä lupaan." sanon. Athol on todella ylisuojelevainen vaikka ei siltä vaikuta. Käännyn pois Jenin ja Atholin luonta ja suuntaan toiseen luokkaan. Seuraavaksi äidinkieltä isän tunti kuinka kivaa. Tällä tunnilla olen yksin kun Atholilla on ympäristöoppia niin on myös Jenillä.

Astun luokkaan ja huomaan heti saman salaperäisen pojan jonka nimen tiedän Nicodeus.

Hän on niin mielenkiintoinen vaikka en tunne häntä. Jokin hänessä kutsuu minua luokseen. Onko se nuo tummat hiukset, vaiko siniset silmät, jotka loistavat merenlailla ja jotka huomaa toiselta puolelta luokkaa vaiko tumma t-paita, joka käy hänelle kuin sovittu mutta kuitenkin hänen lihaksensa loistavat läpi taiko nuo mustat revityt farkut jotka pukevat häntä ja hänen persoonaansa. En pysty lopettaa tuijottamasta häntä ja isä päättää nolata minut "Isla voisitko keskittyä tunnille etkä vain katsoa Nicoa?" Isä sanoo. Nico kuuli isän puheet ja niin myös puoli muuta luokkaa. Muutun punaiseksi.

Skip koulun loppuun

Ensimmäinen koulu päiväni on ohi ja päätän käväistä läheisellä kuntosalilla. Puen päälleni urheilukamani ja otan juomapulloni.
Astun salin puolelle ja istun painon nosto penkille. Alan nostamaan painos, mutta keskittymiseni herpaantuu, kun näen lihaksikkaan selän, ja miehen joka nostaa 50 kilolla painoa. Tämä mies kääntyy ja huomaan ettei se ole mies olenkaan vain Nicodeus Thomas De'Luca. Alan äkkiä nostamaan 30 kilon edestä painoa ja yritän olla katsomatta poikaa ollenkaan. Mutta nuo lihakset alkavat kuumottamaan minua. Poika kuitenkin huomaa että katsoin häntä ja hän on aivan erilainen kuin koulussa hän hymyileekin vähän. "Hei etkös ole se tyttö joka aina katsoo minua tunnilla?" hän kysyy hymyillen. "Oi sori. Isäni on ihan typerä." Sanon ja hymyilen. "Olen Nico." hän ojentaa kätensä. "Olen Isla." Tartun hänen käteen. Saan kylmiä väreitä ja sydämmeni alkaa lyömään kovaa. "Eikö oikea nimesi ole Nicodeus?" kysyn pojalta, kun hän vielä katsoo minua. "Olet sitten varmaan kuullut kaikki tarinat minusta." hän toteaa. "No olen kyllä. Mutta haluaisin kuulla sinun tarinasi, sinun näkökulmastasi." sanon. "Ehkä jokin kerta. Olen pahoillani minun täytyy mennä. Nähdään kuitenkin koulussa." hän sanoo ja päästää kädestäni irti. "Joo nähdään." sanon.

En voinut olla huomaamatta hänen tatuointejaan. Ympyrät hänen kämmenselällään, ruusu kaulassa ja teksti toisessa hauiksessa, josta en oikein saanut selvää. Hänellä on varmaan muitakin tatuointeja, mutta piilotetuissa paikoissa. Haluaisin nähdä kaikki.

Valvoin koko yön koska en saanut yhtään unta. Ajattelin vain yhtä henkilöä. Nicodeus Thomas De'Lucaa.

×Kaleo- Way Down We Go×