Unloved- Vaaraton

29. Trust Issues

Nicon nk.

Isla nojaa olkapäätäni vasten ja sulkee silmänsä. "Hei, Isla älä vaan nukahda." sanon hiljaa. Hän mumisee vastaukseksi ja nostaa päätään. "En, en."

Hymy nousee huulilleni hänen söpöydestään ja suutelen hänen otsaansa. Hän tekee pienen söpön tirskahdus äänen, niinkuin aina kun kutitan häntä. Olen niin kaivannut Islaa takaisin kainalooni. Kun kerroin hänelle mokastani kysyin itseltäni kuka on Nico ilman Islaa, kun luulin menettäneeni hänet. Vittu en voi enää olla erossa hänestä.

"Mun täytyy olla täällä vielä viikko, jäätkö sä mun luo?" Isla nostaa päätään udelleen ja raottaa toista silmäänsä. Luon hänelle hymyn ja painan huuleni hänen huuliaan vasten.

"Totta kai. Todistettu juttu että teen tyhmästi ainakun et ole paikalla." sanon ja hipaisen sormellani hänen poskeaan ja hän tirskahtaa uudestaan.

"Hyvä." hän sanoo ja painautuu takaisin olkapäätäni vasten. Annan hänen olla siinä pari minuuttia, koska hänet tuntien hän itki koko yön eikä saanut untakaan.

Istumme penkillä kauniissa minulle vieraassa puistossa jossainpäin Lontoota. Oikesti tämä on ensimmäinen kertani Lontoossa, enkä osaa liikkua täällä ilman Islaa.

"Herääs nyt, mä oon hukassa." sanon. Hän vaan naurahtaa ja jatkan "Eikun ihan kirjaimellisesti en todellakaan tiedä missä me ollaan." naurahdan itsekin.

Isla nousee ylös kompuroiden ja örisee hieman venyttäen käsiään. "Vie mut nukkumaan."

Talutan Islan ohjauksella meidät hänen isoäitinsä luo ja avaan oven. Oven avattuani vanha kärttyisän näköinen nainen juoksee päin minua.

Isla nukkuu sylissäni ja hänen isomummonsa huutaa "Päästä irti lapsenlapsestani, sinä sairas pervertti!"

"Hys, hän nukkuu ja olen hänen poikaystävänsä." sanon hiljaa. Naisen ilme kirkastuu ja hän osoittaa portaita. "Vie hänet ylös nukkumaan.
Minä olen Gertie." hän sanoo aksentilla ja oudon happamaksi.

"Olen Nico." hymyilen ja nousen portaita ylöspäin.

Lasken Islan varovasti sängylle ja suukotan tämän otsaa. Hän hymähtää ja kääntyy ympäri. Katson häntä ja pakosta hymy nousee huulilleni. Hän on vain niin söpö. Asetun sängylle hänen viereensä varovasti etten herättäisi häntä.

Käperryn hänen lähelleen. Olen täällä viikon hänen kanssaan ja sitten lähdemme yhdessä takaisin Amerikkaan. Tällä systeemillä saisin vahtia hänen peräänsä ja samalla nauttia hänen seurastaan. Olen vain iloinen että hän pystyi antamaan anteeksi minulle. Tästä päivästä lähtien en koske huumeisiin tai tyttöihin, muihin kuin Islaan, olen vain ja ainoastaan hänen ja hän minun. Ei huumeita, ei muita tyttöjä, näin on asiat.

Huomenna tapaan hänen parhaan ystävänsä Nerrien ja toivon myös näkeväni sen kusipään Colinin uudestaan, että voin näyttää mistä hän oikein jäi ilman, sillä kun hän ei huomannut kuinka erityinen Isla on hän oli kusipää, eikä ansainnut Islaa, hän on nyt minun joten hän sai tilaisuutensa kolme kuukautta sitten ja mönki senkin. Mitä voin sanoa jätkät ovat kusipäitä, kaikki omalla tavallaan. Minun oma kusipäätapani on huumeet, muilla voi olla toisten tyttöjen katsominen, kuten Colinilla ja no hän onkin kusipää luonnostaan. Hänelle ei kelpaa mikään, hänen on vain saatava kaikki, tytöt, suosio, maine, raha.

Nukahdan vihdoin ajatellen mitä oikein tekisin jos näkisinkin Colinin uudelleen. Minkälainen poikaystävä olisin, minkälainen ihminen yleisesti olisin jo hakkaisin äijän sairaala kuntoon, taas.

Menneisyyteni oli synkkä ja täynnä itsesääliä ja roppakaupalla raivoa. Ja kun yksi minun ja veljieni eli Hunterin ja Joshin vanha tuttu palasi kuvioihin särjettyään Nevan sydämmen ja vieden hänen neitsyydensä ilman Nevan omaa tahtoa ja suostumusta. Joten minä särjin kundin sormet ja ehkä jotakin muutakin josta hän ei niin helposti parantuisi.