Unloved- Vaaraton

12. Home

Islan nk.

"Hei herra De'Luca. Olen Isla, kiitos kun käytännössä pelastit henkeni. Se merkitsee minulle paljon." istun Nicon vieressä harmaalla sohvalla. "Ai kiitos Isla. Pliis kutsu minua vain Stefaniksi." herra Stefan sanoo. Nyökkään hänelle hymyillen. Nico sistuu hiljaa vieressäni. "Nico?" kuiskaan. Nico katsoo minua. "Anteeksi Isla ja Nico. Tulen aivan pian takaisin, olkaa kuin kotonanne." herra sanoo ja kävelee keittiöön. "Nico et voi vain istua siinä hiljaa." kuiskaan hänelle. "Isla en tiedä mitä sanoa. Hänen vaimonsa on raskaana ja minä ilmouttauduin juuri olevani De'Luca." Nico katsoo minuun hermostuneena. "Voisinhan minäkin olla raskaana, mutta se ei muuttaisi mitään." sanon, mutta tajuan että se kuulostaa oudolta. "Häh?" Nico tiuskahtaa. "Mitä sinä oikein puhut? Et sinä ole raskaana. Ethän?" Nico kysyy huolissaan. "No en todellakaan. Me ei olla niin aktiivisia sängyssä." sanon. "Pliis Isla voidaanko olla puhumatta meidän seksielämästä?" Nico karjahtaa. Herra Stefan juuri astuu olohuoneesee, kun Nico viimeistelee lauseen.

"Nico mikä sanoit äitisi nimeksi?" herra kysyy. "Dina Garcia tai Foerst." Nico vastaa. "Joo kyllä minä Dinellan tunnen, olimme kerran hyviäkin ystäviä." Herra Stefan sanoo. "Eli olisiko mahdollista että olen poikasi?" Nico kysyy. Herra miettii vastaustaan hetken ja sitten vastaa "Se voi olla mahdollista." Nico ottaa kädestäni kiinni ja puristaa hellästi. "Isla, lähdetään." Nico vain sanoo ja vetää minut pois asunnosta. "Heei heei Herra! Oli ilo tavata!" huudan samalla, kun Nico vetää minua. "Nico mikä sinua vaivaa?" huudan hänelle. "Mitä sinä luulet Isla? Löysin juuri oikean isäni, jumalauta! Ja se pelottaa minua ihan vitusti!" Nico huutaa. "Totta, minä ymmärrän. Voin vain kuvitella miltä se tuntuu, mutta olen tässä kanssasi ja me selviydymme." sanon ja katson ylös Nicoon päin. Hän suutelee minua ja lähdemme pois.

***

"Nico?" istun Nicon sängyllä. "Niin, Isla?" hän kysyy. "Minun on joskus mentävä kotiin. Minun vain täytyy." "Ymmärrän." Nico sanoo ja vetää takkinsa päälleen. "Tule minä vien sinut." hän ojentaa minulle kypärän ja katsoo minuun. "Ei hätää näemme toisiamme koulussa joka päivä ja luultavasti myös vapaa ajalla." Nico silittää poskeani. "Paitsi jos joudun kotiarestiin 40-vuotiaaksi asti." huomautan. Nico hymyilee ja katsoo silmiini suloisesti. "Minä vien sinut kotiin." Nico sanoo. Hän hymyili, mutta huomasin kyllä että hän olisi halunnut minun jäävän. Olisin halunnut jäädä kipeästi, mutta on aika kohdata vanhempani.

"Nähdään huomenna koulussa, honey." hän sanoo ja suutelee otsaani. Koputan kotioveeni ja Athol avaa. "Hyvää iltaa, sisko." Athol sanoo aksentilla. "Söpöä." sanon ja ravaan heti yläkertaan. Kaivan kännykkäni esiin, joka on jo täynnä viestejä Nicolta. "No joko sait saarnat?" "Vai kuolitko?" "Jos et vastaa tällä sekunnilla soitan poliisit!" "Islaaa!?" "Rauhoitu Nic. Kunnossa ollaan ja ikivä sinua." vastaan. "Joo no onneksi huomenna on koulupäivä. Öitä!" Toivotan hyvät yöt ja yrität nukkua. Athol kuitenkin koputtaa oveeni ja heräään saman tien. "Athol vittu miksi täytyy tunkeutua jos toinen nukkuu? Vittu!" huudan. "Ai sori. Eikai se narkkari koskenu suhun?" Athol kysyy vastenmielisesti. "Jos sä haukut Nicoa sä menetät mut!" huudan. "Isla, se on huono tyyppi. Se ei voi suojella sua. Se on vaan narkkari ja sä oot sen uhri." Athol yrittää takoa järkeä päähäni mutta raivostun. "Häivy, mene pois! Vittu, sä oot niin kamala. Miksi?" huudan. "Isla?" Athol yrittää puhua minulle, mutta katsellessa hänen kasvojaan raivostun. "Mene pois häivy mä vihaan sua!" huudan ja itkenkin hieman.

Otan pöydältäni terävimmän esineen minkä löydän ja viillän syvän haavan käsivarteeni. Terän leikatessa ihoani vikisen ja katson kun veri tahraa käteni ja mustan toppini. Oloni nousee paskasta täyteen paskamyrskyyn ja kaipaan Nicon syliä. Soitan hänelle mutta hän ei vastaa, joten jätän itkuisen ääniviestin. "Nico, en pysty tähän. En voi olla enää kotona. En vain voi." jätän viestin ja römähdän sängylleni. Kyyneleet valuvat poskeani pitkin ja sotkee naamani mustalla ripsivärillä. En jaksa pitää silmiäni auki, joten suljen ne ja vaivun uneen.