Unloved- Vaaraton

31. Just Friends, Huh?

Nicon nk.

"Mitäs herra?" taputus olkapäälle takaapäin ja tuttu ääni sanoo. Käännyn ympäri ja Christopher hymyilee kieroutuneesti.

"Voi vittu, bro. Pitkästä aikaa." Halaan Chrisiä ja taputan häntä olkapäähän.
Emme ole nähneet toisiamme kahteen vuoteen. Chris häipyi kaksi vuotta sitten enkä sen pikemmin olekkaan nähnyt häntä. Hän oli yhtä rikki kuin minä ehkä enemmänkin kuin minä.

Väkivaltainen isä ja kuollut perhe. Hän on ainoa sukunimeänsä kantava, ei sukulaisia. Ainoa Evans. Säälin häntä, niin paljon että haluaisin itkeä, toivon että hän löytäisi edes yhden pienen toivon kipinän, tyttöystävän, jonka naisi ja saisi lisää jälkeläisiä, ettei olisi ainoa sukunsa kantama, että hänen sukunsä ei kuolisi.

"Kaks vuotta, bro. Pitkä aika. Mitäs oot puuhaillu? Ootkos Alexia nähny?" Chris kysyy. Alex Moretz, äitini serkun poika.

"Nääh, kuulin et se meni naimisii jonku naikkosen kanssa ja sai oikein lapsenki. Mua ei kyl kutsuttu häihi." vastaan.

Chris hymyilee taas kieroutuneesti ja samassa Isla palaa naisten vessasta.
"Chris tässä on Isla, tyttöystäväni. Isla paras paras paras kaverini Christopher Evans." esittelen heidät.

"Hauska tavata, Christopher." Isla hymyilee ja niin myös Chris, mutta tekohymyllä, hän ei ole koskaan hymyillyt oikeaa tarkoitettua hymyä.

"Hei Isla, kuin myös." Chris vastaa takaisin ja istumme pöydän ääreen.

Tilaamme juomat ja leivokset ja jutustelemme hetken. Chris ei ole vieläkään löytänyt itselleen sitä oikeaa, joka on niin surullista sillä hän kaipaisi oikean onnen ja oikean hymyn kasvoilleen, hän on kunnon mies ja hyvä ystävä.

Tunnen kuitenkin hieman syyllisyyttä, että löysin onnen vaikka hän ei olekkaan löytänyt. Monesti olen ajatellut, että en löytäisi, mutta löysinkin ja tiedän että Chris ajattelee samalla tavalla ja luulee ettei ole vain riittävän hyvä, mutta hän on enemmänkin kuin riittävän hyvä hän on paras. Kuka vaan hänet löytääkin on onnekas sillä tiedän että hän tulee suojelemaan sitä oikeaa samalla tavalla kuin minä Islaa.

"No mites se oikean etsiminen sujuu?" kysyn Chrisiltä, mutta hän ei edes liikahdakkaan.

"Joo hyvin." hän sanoo, mutta tunnen hänet paremmin kuin itsenikin ja tiedän että hän valehtelee.

Hymyilen ja samassa Isla tulee naisten vessasta. "Christopher älä säikähdä, mutta tässä on tyttöystäväni Isla. Isla tässä on yksi parhaimmista ystävistäni Christopher."

"Hauska tavata, Christopher. Olen kuullut niin paljon sinusta." Isla hymyilee Chrisille, mutta hän vain katsahtaa minuun.

"Eikä säkin hankit sellasen." Chris sanoo vitsillä ja sitten istahdamme pöydän ääreen. Juotuamme tilatut kahvit ja juteltuamme kaikesta, Isla joutuu lähteä hakemaan Nevaa jostain kaverinsa luonta.

"Sun mimmis on mahtava. Kunhan et vaan pilaa sitä." Chris sanoo vakavissaan ja osoittaa syyttävästi sormellaan.

"En aikonukkaan, usko pois tota mimmiä mä rakastan ja jopa hänkin tietää sen. Ja joskus, siis joskus siitä tulee vielä rouva De'Luca." sanon ja huitaisen Chrisin syyttäväb sormen pois.

Nousemme paikoiltamme ja suuntaamme ulos, kun yhtäkkiä joukko nuoria miehiä, piirittää meidät. "Chris, missä ne vitun rahat on?!" yksi miehistä huutaa ja on jo valmiina hyökkäämään kimppuumme.

"Wou wouu, rauhotutaas nyt. Kenenkään ei tarvii loukkaantua." Astelen miestä päin. Chris perääntyy ja katson häntä syyttävästi.

"Vittu, pysy erossa tästä, jos haluut elää!" sama mies huutaa ja astelee yhä lähemmäs ja lähemmäs.