Unloved- Vaaraton

5. Sorry I Left

Nicon nk.

Nousen ylös avaamaan ovea. "Kuka sinä olet?" Kysyn mieheltä. "Athol, Islan isoveli." mies sanoo. "Eikai Isla ole... Ku-kuollut tai mitään?" kysyn ääni väristen. "Ei, mutta hän ei ole kunnossa." sanoo mies. "Nico! Kuka on ovella?" Hunter huutaa. Hän tulee taakseni ja kysyy "Kukas tää jätkä on?" "Hunter, Athol. Athol, Hunter. Hunter on veljeni. Ja Athol on Islan. Onko Isla kunnossa?" kysyn entistä huolestuneempana. "Lähtösi jälkeen Isla ei ole poistunut talosta. Ja tänään tulin kotiin, Isla makasi sängyllä. Hän ei voinut liikkua tai puhua. Hän oli ottanut yliannostuksen. Mistä tie lääkkeistä." Athol sanoo. "Luoja, tämä on minun vikani." sanon. Katson Hunteria. "Veikka hei sun täytyy mennä sun tyttös luo. Se tarttee sua!"

Otan takkini ja kypäräni "Tuu meidän pitää mennä." sanon Atholille. "Oli ilo nähä sut, isoveikka!" huudan pyöräni selästä. "Joo sutki pikkuveikka!" Käynnistän moottoripyöräni ja kurvaan moottoritielle. Ajattelen koko matkan vain kuinka Isla ottaa tuloni. Lyökö hän minulta ilman pihalle vai. Haukkuuko hän minut pystyyn. Se ei kiinnosta minua haluan vain Islan takaisin. Teki hän sitten mitä vain. Ajattelen miltä hänen ilmeensä mahtaa näyttää, kun kurvaan moottoripyörälläni pihaan.

Islan nk.

Isä ja äiti juuri tulivat kotiin joten meidän täytyi häipyä. Menimme Jenin kanssa lähikauppaan. Minulla ei ole yhtään meikkiä, en ole nukkunut päiviin, joten silmäni olvat kuolleet ja päälläni on lökä housut ja jokin kamala napapaita. En ole juuri kauneimmillaan nyt, joten yritän vältellä kaikkia jotka käyvät kouluamme. "Anna minä ostan sinulle limun." Jen sanoo. "Kiitos." sanon hiljaa. "Issy, miksi käyttäydyt niinkuin käyttäydyit?" Se ei ole sinun tapaistasi." Jen höpöttää. En vastaa mitään. "Ilman Nicoa ei ole syytä elää. Hän on elämäni." selitän. "Mutta olet tuntenut hänet vasta viikon verran. Issy. Minä sanon sinulle hän ei ole hyväksi sinulle tai mielenterveydellesi." Jen sanoo. En jaksa kuunnella häntä juuri nyt joten siirryn ulos.

Jen tulee perässäni "Pliis Issy. Sanon tämän suojellakseni sinua ole varovainen. Hän voi särkeä sinunkin sydämmesi." "Mitä Jen? Särkikö hän sydämmesi?" kysyn. Istumme kaupan ulkopuolella olevaan penkkiin ja katson Jeniä. "Joo ja pahasti. Olin juuri muuttanut tänne. Hän lähestyi minua juhlissa, joissa oli kaikkea kamaa. Heroiinia, kokaa, mollya ja kaikkea. Hän iski minua. Uudet ystäväni varoittivat minua hänestä, mutta en kuunnellut. Päädyimme asunnolleni ja aamulla kun heräsin hän oli poissa. Pöydällä oli vain lappu, jossa luki: "kiitti vauhdikkaasta yöst, Vanessa. Hasta la vista, bueno. xxx"
Hän unohti nimeni, vaikka jankkasin sitä yli kymmenen kertaa. En sen jälkeen ole luottanut poikiin. Mutta veljesi hän on hyvä minulle." Jen tarinoi. "Oi Jen. Olen niin pahoillani. Mutta hän on erilainen kanssani." sanon. "Joo siksi hän varmaan jättikin sinut." Jen kommentoi. Sitten hän jatkaa "Minä tekstaan Atholille että olemme täällä." Ja naputtaa kännykällään.

Hetken päästä tietämättömänä kuuntelen oikealla korvallani tutun moottorin ääntä. Kaupasta kävelee ulos joukko nuorisoa, joista puolet olivat meidän koulusta ja yhdet kasvot näyttävät niin tutuilta. Kuuntelen kuitenkin moottoria ja katson Jeniä, joka hymyilee. Kaupan parkkipaikalle ajaa tuttu moottoripyörä. Heti tunnistan tuon nahkatakin ja pyörän. Ja tuon pojan kehon tyypin. Pudotan kaikki kädestäni, jopa kännykkäni ja juoksen täyttä vauhtia tämän pojan syleilyyn. Hyppään oikein hänen syliinsä. Tunnen nuorison katseen selässäni. Halaan tiukasti Nicoa. "Luulin ettet ikinä tulisi takaisin." Nyyhkytän pojan syliin. "Olen niin pahoillani että jätin sinut. Se oli väärin ja en ole koskaan tavannyt ketään sinun kaltaistasi, joka ymmärtää minua. Ja joka tajuaa mieleni." Nico sanoo. Hänen silmästään pääsee kyynel. "Olet niin älyttämättömän kaunis." hän sanoo ja suutelee otsaani. Sitten huuliani. Suutelen takaisin ja halaan vielä häntä. "Älä enää ikinä jätä minua yksin, jooko?" sanon. "En ikinä." hän vastaa ja halaa minua tiukasti. En tiedä tarkoittaako tämä että olemme virallisesti yhdessä, enkä edes välitä kunhan hän on luonani. "Athol, voinko mennä hänen luokseen?" kysyn ja katson veljeäni. Hän hymyilee ja nyökättää päätään. Nico astelee Atholin eteen ja ojentaa kätensä "Kiitos." hän sanoo. Athol tarttuu tuohon käteen ja sanoo "Pidä vain siskostani huolta."

Nousen Nicon moottoripyörän kyytiin ja ajamme pois. "Missä sinä edes asut?" kysyn. "Aika kaukana." hän vastaa. Olen vähän epävarma, mutta luotan häneen 100 %, okei 99%. "Minullahan ei ole edes vaatteita." huudan hänessä kiinni. "Mutta minulla on." hän huutaa takaisin. Hymyilen ja tarraudun häneen kiinni. Suutelen hänen olkapäätään. "Suutelitko juuri olkapäätäni?" hän kysyy. "Joo kyllä suutelin." sanon. "Minäkin rakastan sinua." hän sanoo. Nauran ja suutelen hänen olkapäätään uudelleen. En tiedä mitä sanoa. Siis hän sanoi rakastavansa minua. Oliko hän tosissaan vai vitsillä? Mitä teen, mitä teen?

Hän jatkaa ajamista ja minä nauran jokaiselle hänen jutulleen. Hän on vain niin herttanen ja komea.

×CLOVES- Don't Forget About Me×