Unloved- Vaaraton

28. I'd Cross Hell For You, I'd Die For You

Islan nk.

Nicon viimeiset sanat satuttavat sydäntäni, ihan saatanasti.

On eri asia ottaa huumetta ja suudella muita tyttöjä kun olla selvinpäin, mutta en ole vihainen hänelle, olen pettynyt häneen. Huumeella tai ilman hän kuitenkin suuteli jotain random muijaa, kun oma tyttöystävä on toisessa maassa.

Jollakin levelillä olen myös pettynyt itseeni että luotin häneen. En tiedä kumman asian kanssa uskollisuuden vai huumettomuuden kanssa. Kun hän alkoi seurustelemaan kanssani, kun hän iski minut hän samalla lupasi että ei koskisi huumeisiin edes pitkällä tikulla, mutta tiedän että hän tekisi vuokseni mitä vain.

Kuvittelen mitä tapahtuisi jos antaisin hänelle anteeksi kummastakin asiasta. Tekisikö hän sen uudelleen heti seuraavalla kerralla kun en katso vai oppisiko hän tästä jotain. Lennän viikon päästä takaisin Yhdysvaltoihin enkä todellakaan tiedä mitä uudelleentapaamisemme sisältää. Huutoa, halin, pusun, itkupotkuraivarin, riidan vai anteeksiannon?

"Tyttö!" hapan isoäitini huutaa alakerrasta. Juoksen puoliväliä portaisiin ja pyyhin hiljaiset kyyneleen rippeeni. En edes tiedä minkä takia itken Nicon tapauksen vai Salman puolesta.

"Se poika soittaa jo viidettä kertaa, vastaa muuten itse maksat kaukopuhelinlaskuni." isoäiti sanoo. Vau hän ei ole aikanani ikinä puhunut noin paljon.

"Jätä mut rauhaan, Nico. Mä tartteen aikaa." sanon niin rauhallisesti kun pystyn.

"Pliis Isla mä oon niin pahoillani. Mä en halua ikinä suudella ketään muuta kuin sua." Nico vastaa. Hän vaikuttaa todella rauhattomalta niinkuin olisi huumeiden alaisena.

"En ole vihainen sinulla vain pettynyt sinuun, enkä siintä suudelmasta vaan huumeista, joita sä oot tainnu just ottaa taas. Nico sä lupasit ettet pilaa elämääs niillä, meidän elämää, koska mitä käy kun sä joudut vankilaan huumeista ja mä joudun olemaan yksin siinä junttikaupungissa. Sä oot ainoa syy miksi mä edes haluan olla siellä, joten kun olet päässyt huumeista yli soita mulle. Moi moi." katkaisen puhelun ja juoksen takaisin ylös.

Istahdan sängylleni ja avaan kesäkirjan, jossa on kaikki minun ja parhaiden ystävieni kesähetket yhdessä. Suljen oven perässäni, koska ainakun avaan kirjan retkahdan ja itken tuntikausia. Kirja on paha minulle, niinkuin huumeet, mutta miksi olen Nicolle niin ankara huumeista, vaikka minulla on pahempi ongelma kuin hänellä.

Odotan että isoäiti nukahtaa ja hiivin alakertaan nappaamaan kännykkäni tasolta. Lattia narisee ihan hitonlailla joten hiivin ekstra hiljaa. Tehtäväni onnistuu ja lähden takaisin ylös.

Katselen kuvia kännykästäni, joissa esiintyy minä ja Salma. Itku nousee silmiini ja kännykkäni tärisee. Näen näytöllä Nicon nimen. Ensin en vastaa mutta sitten vastaankin, koska muuten hän vain jatkaa soittamista ja hänen puhelinlaskunsa nousee taivaisiin.

"Sanoin että jätä mut rauhaan." sanon, yritän pidätellä itkuani, mutta hän aina huomaa ja kuulee itkuni.

"Miksi itket, Isla? Mä en tarkottanu pahaa, mä oon idiootti, mut älä pliis itke mun takia, mä en haluu et sä itket mun takii!" Nico huutaa .

"Ei ei en mä sun takii itke vaan Colinin. Se se edelleen haukkuu mua ja kävi käsiksiki melkei." sanon. En yhtään mieti mitä sanon ja sanoin todella väärin.

"Mitä! Vittu se jätkä on kuollu mä tuun sinne just nyt, nopeimmal lennol mil pääsen!" Nico, on todella ylisuojelevainen.

Yritän rauhoittaa Nicoa mutta hän vaan lyö luurin korvaan ja alan hätääntyä. Ei hän todellakaan voi tulla tänne vain ja hakata ex-poikaystävääni.