Unloved- Vaaraton

37. |EXTRA-luku| Back To Her

Nicon nk.

Kello on todella aikainen, ei varmaan edes yli kuuden aamulla. Jätin Islan nukkumaan ja tuntui niin pahalta lähteä kertomatta hänelle, mutta minun on pakko tehdä tämä.

"Herra De'Luca. En ollut varma, että tulisitko, mutta olen iloinen, että tulit muuten en olisi voinut taata tyttöystäväsi turvaa. Miten hän muuten voi?" venäläinen aksentti kuuluu edestäni. Nostan pääni puhelimestani ja parrakas lärvi hymyilee kierosti.

"Kerro vaan mitä mun pitää tehä ja sit voit jättää mut ja mun tyttöystävän rauhaan." sanon yrittäen näyttää pelottomalta, mutta oikeasti kuoren alla tärisen hullunlailla, pelkään elämäni puolesta, noita isoja miehiä, jotka ympyröivät tuota venäläistä konnaa.

Pahamainen roisto Vladimir Juštiva on palannut terrorisoimaan suloista viatonta kaupunkiamme ja sen asukkaita ja yksien joukkoon kuuluu minä ja minun rakkaani.

"Nico, sinuna olisin varovainen sinä olet vielä nuori ja kaunis tyttökin. Suojele henkeäsi. En luottaisi kaikkiin ihmisiin, joten pyydän sinua valitsemaan kaverisi kunnolla tähän hommaan." konna sanoo venäläisellä aksentilla ja sitten nousee tuolistaan.

"Ole valmiina huomenna saat paketin ja toimitat sen perille asti. Saat lisätietoja huomenna." konna jatkaa ja päästää minut vapaaksi.

Kiiruhdan äkkiä kotiin ennenkun Isla herää. Vaihdan äkkiä vaatteeni vaatteisiin, joissa nukuin ettei Isla epäilisi mitään.

Asetun takaisin sänkyyn ja uninen Isla nostaa päätään. "Missä sä kävit?" hän kysyy. Vedän henkeä ja yritän vastata normaalisti.

"En missään vessassa vain." vastaan ja sydäntäni puristaa hieman valehtelusta. Isla painas päänsä tyynyyn takaisin ja näyttää jo olevan untenmailla.

Puhelimeni soittoääni keskeyttää lyhyet uneni ja katson näyttöä, jossa loistaa peitenimi. Adam, joka on siis peitenimi Vldimir "konna" Juštivalle. Poistun nopeaa vauhtia huoneesta ja vastaan puhelun vasta sitten, jotta en vain herättäisi Islaa.

"Herra De'Luca, on tapahtunut välikohtaus ja tarvitsen palvelujanne jo tänään." puhelun aloittaa tuima ääni.

"Meillä oli sopimus, että aloitan vasta viikon päästä." yritän kuulostaa vihaiselta, mutta yritän pysytellä hiljaa.

"No saat kaksi vaihtoehtoa, joko aloitat tänään ja takaan tyttöystäväsi turvallisuuden tai aloitat viikon päästä enkä takaa yhtään mitään. No mitenkäs se on?" ääni kiristyy.

Hengähdän syvään ja olen ärsyyntynyt, vittuuntunut on oikeampi termi tunnetilalleni. Olen ärsyyntynyt kuinka hän luulee voivansa vain kiristää toisia saadakseen haluamansa, mutta minkä voin hän uhkailee tyttöystävääni.

"Kerro mitä mun pitää tehdä." vastasin miehelle ja kuulin jo kolinaa makkarista ja samassa uninen Isla avaa oven. Konna selittää tehtäväni ja lopetan puhelun äkkiä. Samassa Isla kiehtoo kätensä mahani ympäri takaapäin. Hän ylettyy juuri ja juuri kaulaani ja kurottuu painamaan kutittavia suudelmia korvani juureen.

"Kuka se oli?" hän kysyy uteliaana ja väsyneenä. Ja taas kerran vaikka kuinka paljon vihaan hänelle valehtelemista joudun vääristelemään totuutta hieman.

"Chrishän se. Se on vikaa päivää kaupungissa ja toivoo, että lähtisin jonnekkin kaljalle hänen kanssaan." selitän ja eihän se kaikki nyt valhetta ole, vaikka en menekkään oikein kaljalle hänen kanssaan vaan lastaamaan huumeita.

"Kuulostaa kivalta, mutta siihen asti kello on seitsemän aamulla ja haluaisin nukkua vielä kainalossasi hetken. Voisiko se mitenkään onnistua?" Isla tarttuu käteeni ja vetää minut perässään takaisin makuuhuoneeseen. Hän asettuu kainalooni ja huokaisee tyytyväisenä.

"Mä rakastan sua, Isla." sanon ja suutelen tyttöystäväni otsaa.

"Mä tiedän, mä tiedän. Mäkin sua."

Isla nukahtaa parissa minuutissa ja katselen hänen suljettuja silmiään. Hän on niin kaunis nukkuessaan ja niin rauhallinen, voisin katsella häntä monta tuntia.

Kun Chris soittaa minulle sanoakseen, että on pysäköinyt pihalleni, suutelen kevyesti Islan otsaa ja poskea ja lähden hiljaisasti alas. Jo parin kymmenen minuutin kuluttua olemme jo paikalla, johon meidän oli määrä mennäkkin.

Ilkeän näköinen mies seisoo pihalla vastassa, katson epäilevänä Chrisiin ja hän huokaisee rauhattomana huolesta. Nousemme autosta ja tunnen heti noustuani rauhattoman ja kireän tunnelman. Katselen taas Chrisiin, joka näyttää todella hermostuneelta, mutta peittää sen todella hyvin.

Mies kävelee luoksemme ja nappaan autosta salkun, joka minun piti miehelle toimittaa. En tiedä mitä salkku sisältää ja se minua hermostuttaa. Räpyttelen ja ojennan salkun miehelle. Mies ei ole räpytelly silmiään koko aikaan kun tulimme.

En osaa ajatella muuta kun kuolemaa, en ole edes ajatellut sitä ennen tätä hetkeä. Miten Isla jäisi yksin tänne kun minä kuolen tai sitten hän rakastuu toiseen ja saa hänen lapsensa. En halua että hän saa kenenkään muun kanssa lapsia, kuin minun.

"Ooukei, onks kaikki nyt hyvin? Koska en todellakaa halua kuolla, mulla on kotona tyttöystävä, joka oottaa mua." kysyn niin normaalisti, kuin vain pystyn ilman paniikkia tai pelkoa.

Mies nyökkää ja olen juuri kääntymässä, kun mies huutaakin, "Odota!" ja käännyn ympäri hätäisenä. Mies puristaa kätensä nyrkkiin ja pakokauhu iskee kuin salamana taivaalta. Viimeinen asia, minkä muistan on Isla, se kaunotar jääkö hän yksin vai löytääkö jonkun toisen. Ja kaikki pimenee.

Anteeks anteeks anteeks.

I know mää lupasin et alotan EKSTRA-lukujen tekemisen jo vrm kaks viikkoo si, muttakun ei ole ollut aikaa tai etes motia ja kun kännykkäki meinas mennä paskaks, mut all fine now.

En tierä mite monta lukuu tällä viikol kerkiän kirjottaa, mutta yritän yritän tehhä tän lisäks ainakii yhhe.

Elkää vihatko minnuu.

PEACE