Unloved- Vaaraton

24. Home Invasion

Islan nk.

Viikko on taas kulunut nopeasti ja minusta välillä tuntuu että stressi puhkaisee pääni. Kouluni on alkanut luistua alas. Sain geometriankin kokeesta 5. Minulla ja Nicolla on ollut tämän viikon aikana kolme riitaa, mistä ikinäkään. Toinen riita heti toisen jälkeen. Enkä ole nähnyt Nicoa koulussakaan.

Viimeinen kellonsointu lopettaa koulun tasan neljältä ja kävelen ulos Lindseyn kanssa. Olen tietenkin kertonut Lindseylle meidän riidasta ja hän vain puhuu kokoajan kuinka ihana Easton on. "Arvaa mitä se eilen teki mulle?" hän kysyy. Käännän päätäni sujavasti häneen päin ja huokaisen. "Se toi mulle kukkia." hän sanoo ihan hiton iloisena.

"Ihan oikeesti. Oumaigod niin ihanaa." sanon, sarkastisesti. "Isla mä tiiän ettei sulla ja Nicolla oo kaikki hyvin, mut ei sul oo mitää syytä pilata mun onnee." Lindsey katsoo minua hymyillen kivuliaasti. "Mä tiedän, mä tiedän. Mä en vaa tajuu kui se on valehellu mulle ja sit se ei kerrokaa miks se valehteli. Välillä mä en vaa tajuu sitä." sanon turhautuneena.

Turhautunut oloni pahenee, kun näen Nicon moottoripyörineen parkkipaikalla. Hyvästelen Lindseyn ja kävelen kevein ja turhautunein askelin hänen luokseen. "Mitä nyt?" kysyn. "Enkö saa tulla katsomaan tyttöystävääni? Sähän vielä oot mun tyttöystävä, vai?" hän kysyy. Katson häntä silmiin. Otan askeleen lähemmäs "Voidaanko me vaan lopettaa tää riitely? Tää vie kaiken mun voiman."

Nico nappaa kädestäni kiinni ja vetäisee lähemmäs. "Mulla on ikävä sua." hän sanoo. "Tuu meille mutsi ei oo kotona." hän jatkaa ja vetää minut syliinsä. "Mä oon niin pahoillani miten mä kohtelin sua. Anna anteeks." hän vielä sanoo. Suutelen hänen poskeaan merkkinä että annoin anteeksi.

Hymyilen hieman ja tuota pikaa olemme jo kahdestaan talolla. Sisällä on rauhallista ja kaksosiakaan ei näy missään. "Tääl on niin rauhallista." huomautan ja räsähdän vain sohvalle, koulu viikko oli raastava varsinkin kun meillä oli vielä monia riitoja menossa.

"Jep. Niin rauhallista." Nico istuu viereeni ja nappaa minut kainaloonsa. Otan mukavan asennon ja käperryn Nicon rintakehää vasten.
Suljen silmäni ja vedän syvää henkeä. Voisin jäädä siihen ikuisiksi ajoiksi.

"Haluutko jotain syötävää?" Nico sanoo ja on nousemassa ylös. "Äh älä lähde. Jään kainaloosi ikuisesti." sanon ja yritän vetää häntä takaisin sohvalle, mutta hän on lihaksikkaampi ja pääsee keittiölle asti. Hiippailen hänen taakseen juuri kun hän on pilkkomassa vesimelonia ja levitän käteni hänen selkänsä takaa hänen mahalleen ja painan pääni hänen lihaksikkaan selkää vasten.

"Mä rakastan sua." nousen varpailleni ja kuiskaan hänen korvaan. "Minä rakastan sinua." Nico kääntyy sulavasti ympäri ottaen minua vyötäröstä kiinni ja suutelee minua. Suljen silmäni ja suudelma muuttuu intohimoisemmaksi ja siinä vaiheessa Nico on jo taluttamassa minua makuuhuoneeseen jo riisuen minua. Naurahdan leikkisästi ja jatkan hänen suutelemista.

Hän kaataa minut sängylle ja nousee yläpuolelleni hyväillen vartaloani lanteista kasvoihin ja alemmaskin.
Tätä Nico kutsuu "sovintoseksiksi".

Sovintoseksin jälkeen hän käy hakemassa vesimelonit keittiöstä, jonne ne jäivät. Jään makaamaan sängylle pelkissä alusvaatteissa ja Nicon t-paidassa.

-SILLÄ VÄLIN KEITTIÖSSÄ-

Nicon nk.

Oloni on rauhallinen. Olemme vihdoin sopineet Islan kanssa riitamme ja elämä hymyilee. Sain juuri parasta sovintoseksiä.

Pelkissä shortseissa kerään tasolta vesimelonit kulhoon. Voi paska. Kerään lattialta rikkoutuneen lasin palaset ja heitän ne roskiin.