Taehyungin näkökulma:
"Jungkook.." ehdin sanoa ennen, kuin Jungkook lähtee ulos ovesta. Juoksen hänen peräänsä, koska minulla on hänelle pari kysymystä.
Olemme enää noin neljän metrin kävelymatkan päästä kämpältämme. Alun perin minun piti juosta Jungkook kiinni, mutta enhän minä jaksanut. Turhaan. Ei hän minulle kuitenkaan vastaisi niihin kysymyksiin mitä aijoin kysyä. Kävelen Hoseokin ja Jimin takana. Jungkook kävelee kaukana edessämme ja katsoo kenkiään samalla, kun kävelee. Minun tekisi mieli juosta poika kiinni ja sanoa suoraan mitä hänestä ajattelen. Tyydyn kävelemään kuitenkin todella hitaasti Hoseokin ja Jimin takana.
- skip kämpälle -
Astun ulko-ovesta sisälle ja riisun kenkäni. Otan takkini pois päältäni ja heitän sen vain eteisen lattialle. En nyt jaksa ajatella muuta kuin Jungkookkia. En välitä nyt mistään muusta. Olen juuri lähtemässä eteisestä kunnes.
"HEI! TAEHYUNG! Mitä on sanottu..ei takkeja lattialle. Nyt nostat sen heti naulakkoon siististi!" Yoongi sanoo kovalla äänellä niin, että kaikki katsovat minuun päin. Paitsi Jungkook. Häntä ei näytä kiinnostavan mikään asia joka kuuluu jotenkin minuun.
"Joo joo" Tuhahdan ja nostan takin naulakkoon. Lähden kävelemään huoneeseeni.
Kämpällämme on 4 makuuhuonetta, olohuone, kylpyhuone, wc ja keittiö. Namjoonilla on tietenkin oma työhuone, mutta ei siitä sen enempää. Kämppämme on pieni, mutta mahdumme kuitenkin kaikki seitsemän tänne hyvin. Namjoon ja Jin nukkuvat samassa huoneessa, kuin myös Yoongi ja Hoseok ja Jimin ja Jungkook nukkuvat samassa. Olisinhan minä meidän muutettua tänne voinut valita meneväni Jungkookin kanssa samaan huoneeseen, mutta Jimin ehti ensin enkä sen tarkemmin enää viittinyt puuttua asiaan.
Avaan huoneen oven ja lysähdän sängylle. Paiskaan oveni kiinni. En tiedä miksi tein niin, mutta teki mieli vain paiskata se tahalleen kovaa kiinni. Painan pääni tyynyyn ja alan miettimään..
"Miksi en vain tilannut taksia sairaalan pihalta kotiin?"
"Mitä Jungkook halusi vielä kertoa minulle?"
"Miksi en vain kysynyt häneltä suoraan mitä asiaa hänellä oli minulle?"
Kysymyksiä miettiessäni, tunnen kuinka kyyneleet valtaavat silmäni. En tosiankaan tiedä miksi ne tekevät niin, mutta niin ne tekevät vaikka en haluaisi juuri nyt alkaa itkemään, koska olen varma, että joku kuulisi sen kuitenkin. Yritän pidättää kyyneleitäni, mutta ne eivät vain pysy sisälläni. Purskahdan suoraan sanottuna huutoitkuun ja huudan yhden sanan.
"MIKSI!"
Nostan peiton päälleni ja menen sen alle. Kuulen koputuksen ovelta päin.
"Tae, Saanko tulla.."
-
TAASKAAN tää osa ei kertonut Namjinistä, mutta jos joku ei nyt vielä ole tajunnut tässä tarinassa tulee olemaan muitakin shippejä, kuin Namjiniä. Pyydän kamalasti anteeksi, kun on ollut vähän taukoa kirjoittamisesta, mutta jatkan taas :)
toivottavasti piditte!
ps. menkää vielä täyttämään tämä adressi! https://www.adressit.com/bts_suomeen_keikalle ! Ois ihan mahtavaa jos toi toteutuis :3
