Taehyungin näkökulma:
Mielessäni pyörii koko ajan ajatus mitä Jungkook mahtaisi sanoa minulle. Mikä hänen asiansa oikein on. Olen ajatuksissani, kunnes herään Jungkookin ääneen.
"Taehyung..mä..tykkään susta" Jungkook sanoo.
Olen ihan hiljaa. Katson lattiaan. En halua nostaa katsettani Jungkookiin. Itsekkin olin ihastunut tähän söpöläiseen, mutta en halua sen paljastuvan..ainakaan Jiminin nähden.
Huomaan, kuinka Jimin häipyy yläkertaan. Taidan arvata syyn.
Nostan vihdoin katseeni Jungkookiin.
"Jungkook..mä..en pysty" Sanon, samalla nousten sohvalta ja lähden itse myös yläkertaan.
Kuulen vain takanani Jungkookin puhuvan muille jotain, mutta en välitä
-
Jungkookin näkökulma:
Olen ihan hämmentynyt. En tiedä mitä sanoa. Luulin itse, että Taehyung pitäisi minusta. Mikä hänellä on?
"Onko Taehyung kunnossa?" Kysyn Jiniltä, Yoongilta, Hoseokilta ja Yoongilta.
"Ehkä sil on traumat jostain.." Hoseok vastaa
"Mistä muka?" Kysyn ihmeissäni.
"No sillon, kun me löydettiin tiedät 2 päivää sitten sieltä mökiltä, joka olikin asunto niin Taehyung näytti olevan todella peloissaan. Sitten löydettiin teidät tänään ihan samasta paikkaa ja Taehyung ei näyttäny olevan ihan kunnossa..Taehyung näytti todella pelokkaalta" Hoseok vastaa.
"Miten niin muka peloissaan?" Vastaan, tietämättä muka yhtään mitä siellä on oikeasti tapahtunut.
"Teitkö sä Taehyungille jotain muuta..sen sitomisen lisäks?" Yoongi vastaa vähän vihaisesti.
"En mä tehny mitään..tai siis silleen, että sille nyt siitä traumoja jäis..olin ihan kiltti Taehyungille" Vastaan.
"Puhutko sä nyt ihan totta" Yoongi vastaa katsoen minua todella vihaisella ja hämmentyneellä ilmeellä.
"PUHUN! Oikeesti!" Vastaan, samalla lähtien itse Jiminin ja Taehyungin perässä yläkertaan.
Pääsen huoneemme ovelle. Nään Jiminin kädet kasvojensa edessä ja pää melkein polvissa.
"Saanko tulla? Ajattelin mennä nukkuu, koska alkaa olemaan silleen aika myöhä" Kysyn, odottaen vanhemmalta vastausta.
"Saat..mut älä koske muhun..anna mun olla" Jimin vastaa, äännellä joka on melkein murtumaisillaan itkuun.
Astun huoneeseen sisälle ja kävelen Jiminin viereen, vaikka hän sanoi, että en saisi koskea häneen. Laitan vanhemman olkapäälle käteni ja otan Jiminin halaukseen.
"Mitä sä teet?" Kuulen Jiminin kysyvän samalla, kun halaan häntä.
"Mä vaan haluun lohduttaa sua" Vastaan
"MÄ EN TARVII SUN TUKEA! SUN EI TARVII LOHDUTTAA MUA! MÄ PÄRJÄÄN ILMAN SUA!" Jimin vastaa itkien, mutta samalla huutaen minulle.
"Mitä mä oon tehny sulle?" Kysyn ihmeissäni
Jimin ei kuitenkaan vastaa mitään vaan lähtee huoneemme ovesta ulos.
Päätän olla välittämättä ja otan vaatteeni pois. Vaihdan päälleni vaan yli ison paidan ja menen sänkyymme. Ilman Jiminiä..huone tuntuu tyhjältä, mutta aishhh..en saisi ajatella niin, koska olenhan minä ihastunut Taehyungiin..
Sammutan yöpöydältä valon ja alan nukkumaan.
-
Kiitos, kun luit!
