Jinin näkökulma:
Olen sairaalan huoneessa. Yksin. Mietin mitä olen tehnyt. Kaikkea, mitä minun ei pitäisi tehdä. Mistä tämä minun outo käytös johtuu? Vihaako Namjoon minua nyt? Mitä minun pitäisi tehdä? Karata täältä ja mennä pyytämään anteeksi käytöstäni? HYVÄ IDEA!
Päätän lähteä. Otan sairaalavaatteet pois päältäni ja puen minun omat vaatteeni päälle. Noin nyt olen valmis Mietin. Avaan huoneeni oven ja astun ulos. Lähden kävelemään käytävää pitkin samalla katsoen vuorotellen eteeni ja taakseni ettei vain kukaan huomaisi minua. Ihme, ei ketään. Lähestyn ulko-ovea, kunnes huomaan takanani lääkärin. Hän tulee minun luokseni nopeasti.
Lääkäri: Hei, mihis sä oot menossa?
Jin: Ulos ja mulla on siihen syy.
Lääkäri: Hei hei, et sinä voi ihan noin vain lähteä.
Jin: MULLA ON SYY! MUN PITÄÄ NYT MENNÄ!
Lähden juosten ulos välittämättä siitä oliko lääkärillä vielä jotain asiaa. Juoksen ja juoksen niin kauan kuin jaksan. Päätän kuitenkin tilata taksin, koska en halua joutua uudelleen tuonne sairaalan vain sen takia, että nyt satuttaisin itseni tässä juoksiessani. Tilaan taksin ja jään odottamaan.
-skip taksissa-
Päätän soittaa Yoongille, koska häneen voin nyt parhaillaan luottaa eniten. Etsin puhelimestani Yoongin numeron ja painan "soita" nappulaa.
Yoongi: Hei, miten menee?
Jin: AUTA MUA!
Yoongi: Mikä nyt? Mikä on?
Jin: Mä oon pulassa!
Yoongi: Millaisessa?
Jin: Mä karkasin sairaalasta ja oon nyt matkalla kämpälle.
Yoongi: Jin MITÄ SÄ TEIT! Oota älä sulje puhelinta tuun sua ulos vastaan.
Jin: En en. Oon ihan just siellä kestää ehkä joku 3.min.
Yoongi: Selvä. Odotan sua.
Päässäni alkaa pyöriä ajatuksia. Mitä mä teen? Pitäisikö mennä takaisin? Entä jos poliisit etsivät minua?
Päätän kuitenkin lopettaa turhat ajattelemiset ja keskittyä siihen mitä teen nyt.
Saavun kämppämme pihaan ja nään Yoongin puhelin kädessään.
-
Joo tota tää oli aika sekava osa, mutta Jinistä ei voi koskaan tietää xd Kiitos, kun luit.
