Jungkookin näkökulma:
Autoin Taehyungin ylös ja juuri kun Taehyung pääsi ylös lattialta ovi avautuu. Sisälle astuu Jimin ja Hoseok.
"MITÄ TE TÄÄLLÄ TEETTE?" hoseok kysyy huutaen.
"Teillä pitää olla tosi hyvä selitys miks te ootte täällä tämmöisessä vanhassa mökissä mikä tämä nyt onkaa." Jimin sanoo samalla tuijottaen minua ja Taehyungia vihasesti.
En ole koskaan nähnyt Jiminiä noin vihaisena ja huolissaan, kun hän on nyt. Ehkä minun ei olisi pitänyt tehdä tätä.
"Ois myös kiva jos te voisitte vastata meille. Ollaan etsitty teitä kauan ja Yoongikin odottaa teitä meidän kämpällä. Namjoon ja Jin on myös ihmetelleet missä te kaks oikee ootte." Hoseok sanoo ja näyttää siltä, että hän voisi vaikka väkisin saada meidät puhumaan.
"No siis mä ja Tae tultiin tänne, kun alko sataa. Nähtiin tämmöinen tyhjä mökki ja päästiin sisään, kun ovi oli auki." Sanon valehdellen.
"Eihän siellä edes sada! Eikä oo satanut koko päivänä! Mitä sä yritä jungkook?" Jimin sanoo ihmetellen ja samalla katsoen pienestä mökin ikkunasta ylös.
Mitä minun pitäisi sanoa? En voi paljastaa mitä olin oikeasti tehnyt. Minua vihattakdiin yli kaiken. Ihan varmasti. Mietin hiljaa mielessäni.
"Jungkook auttoi mua. Hän ei löytänyt kotiavaimiaan, joten Jungkook toi mut tänne. Loukkasin mun jalan ja sain mun käteen pienen naarmun, kun kaaduin kävellessäni meidän kämpälle." Tae sanoo Jiminille ja Hoseokille.
Miksi Taehyung valehtelee. Minun puolestani? Mutta miksi?
"Joo siis oikeesti autoin Taea, että se ei jäisi sinne tielle makaamaan. Huomasin Taen, kun lähdin sairaalalta ja juoksin heti apuun. Ajattelin tuoda hänet tänne, koska tää mökki näytti olevan tyhjillään"
"Miksi sitten sanoit Yoongille sairaalalla, että lähdet vessaan?" Jimin kysyy kysyvän näköisenä.
"No..öö.. siis kyllä mä kävin siellä, mutta en näköjään sitten huomannut teitä ja ajattelin, että olitte jo lähtenyt. Niin ajattelin itsekkin lähteä."
"Okei? Mennään nyt kuitenkin kämpälle ennen kuin Yoongi huolestuu missä mekin ollaan" Jimin sanoo huomatessa kuinka paljon kello jo on.
Pojat lähtevät ovesta ulos ja olen lähtemässä heidän perään, mutta käännyn vielä Taehyungiin päin.
"Tää ei jää tähän" Sanon hänelle.
Poika katsoo minua hieman surullisesti ja samalla hämmentyneesti hänen hiuksiensa takaa, jotka ovat hänen silmiensä edessä.
"Jungkook..."
-
Sori kaikille. En oo mikään paras kirjoittamaan ja no teki mieli jatkaa tätä. Onko teidän mielessä tässä jotain mitä voisin parantaa? Mielipiteitäkin saa laittaa kommentteihin.. en suutu ❤️ PS. Huomasin, että tällä on jo yli 100 lukijaa! En ois koskaan uskonut saavani ees niin paljon lukijoita. Kiitos!
