On my way

2. Don't talk to me

Astuin ulos autosta kun olimme saapuneet koulun pihaan. Tunsin kuinka mustien conversejeni pohjat osuivat hiekkaiseen maahan. "Moikka" sanoin haikeasti Harrylle joka oli suostunut viemään minut kouluun. Harry vain hymähti jotain ja minä suljin oven. Heitin reppuni olalle ja lähdin kävlemään kohti kahta läpinäkyvää ovea kohti, joita luulin pääoviksi. Kävelin varmaan kaksi kertaa koulun ympäri ennenkuin löysin rehtorin toimiston. Koputin oveen viisi kertaa ja toivoin oven avautuvan pian sillä ei minä kauheasti huvittaisi vain seistä tässä. Oven avaaminen kesti kuitenkin vähän mutta pian ulos astui poika, nuorempi nainen ja joku vanha nainen. "Toivoisin ettei tuo tulisi tapahtumaan uudestaan" se vanha nainen sanoi ja poika nyökkäsi selvästi valehtelevalla ilmeellä. En tiennyt mitä tuo poika teki, mutta selvästihän kaikkien kuuluisi nähdä että poika valehteli. Nuorempi nainen nappasi poikaa kyynerpäästä ja lähti raahaamaan poikaa kohti alakertaa. "Hei, voisitko mitenkään olla se uusi oppilas... Laurent Willos?" Vanha nainen kysyy. Nyökkään hymyillen naiselle. "No, minä olen Abigail Macon, mutta sinulle rehtori tai mrs. Macon" rehtori sanoo hymyillen. "Selvä. Voisinko mitenkään saada koulusta karttaa? Ja sitten lukujärjestystykseni?" Kysyn iloisesti. Opettaja nyökkää ja lähtee mustien, vedettävien laatkioiden luo. Hän katsoo kaikki lokerot läpi ja kai löytää sen oikean kun sieltä alkaa kaivamaan papereita.

Pian rehtori antoi minulle kaksi paperia. Koulun kartan jossa näki kaikki luokat ja sitten vielä lukujärjestyksen. "Kiitos" kiitin rehtoria. "Muista että voit tulla tänne puhumaan ja ei haittaa jos myöhästyt vähän ensimmäiseltä tunnilta. Kemian opettajasi, Camilla Nylund, ymmärtää varmasti" rehtori sanoi vielä.

Seisoin oven edessä joka oli kemian luokan ovi. Olisin 10 minuuttia myöhässä mutta rehtori oli sanonut olevan okei.
"Uskoisin uuden oppilaamme tulevan pian. Hän on muuttanut tänne joten olkaa kilttejä tytölle" kuulen opettajan sanat ja sitten luokassa alkaa puheensorina. Koputin oveen pari kertaa. Luokka hiljeni täysin ja pian oven edessä seisoi noin 43-vuotias nainen. "Tervetuloa luokkaamme. Olen Camilla Nylund, kemian opettajasi. Menen luokan eteen ja esittäydy" opettja sanoo hymyillen ylipirteää hymyä. "Selvä..." Sanon ja astelen smartin eteen.
"Moi, olen Laurent Willos, mutta kutsukaa vain Laur. Muutin tänne Sydneyyn Lontoosta. Olen 17-vuotias niikuin moni muukin" sanon tekohymy päällä. Opettaja hymyilee minulle. "Noh... Katsotaas sinulle paikka... Voisit mennä tuonne taakse Alyssan luo." Opettaja sanoo minulle ja tyttö takaa heiluttaa kättään laiskasti. Tytöllä on pelkkää vaaleanpunaista päällä. Blondit hiukset ja siniset silmät. Voisin kuvailla yhdellä sanalla. Barbi.

Istahdan tytön viereen joka alkaa supisemaan edessä olevan toisen blondin kanssa. Sitten tyttöjen keskusteluun liittyy brunette tyttöjen vierestä. Miten muut kestävät tätä. "Anteeksi voisitteko olla hiljaa" kuiskaan tytöille jotka hiljenevät ja kääntyvät katsomaan minua epäilyttävät ilmeet kasvoillaan. Tytöt vaihtavat voin katseitaan ja ovat loppu tunnin hiljaa. Huh.

 •   •     •     •     •     •    •   •    •     •     •

Kun tunti taas vihdoin loppuu suuntaan kaapilleni ja avaan sen ruosteisen oven. Katseeni liukuu käteeni johon on jäänyt arvet edellisitä viilloista ja sitten kahdessa on vielä verta sillä tein ne päivän ennen lähtöäni tänne. Heitän kirjani kaappiin joka on tylsä ja tyhjä. Laitan sinitarralla lukujärjestykseni kaapin oveen ja katson mitä minulla on seuraavaksi. Äidinkieltä joka opettaisi joku Eric Westwood.

"Mitäs sulla tossa kädessä on?" Kysyy joku kaappini takaa ja saa minulle melkein sydänkohtauksen. Se oli oikeasti 99,999% mahdollisuus. Laitan kaappiani kiinnimmäs jotta näen minulle puhuneen säikyttäjän. Huomaan minun ikäisen pojan edessäni tujottaen minun kättäni. Peitän käteni toisella kädellä ennenkuin puhun. "Ei kuulu sulle! Miks sä ees puhut mulle? Älä puhu mulle" tiuskaisen nopeasti ja lähden kohti äidinkielen luokkaa. Kuulen askelia takanani. "Mut sä oot uus tyttö? Yritän olla sun kaveris" poika toteaa. Ja mitä vielä? Perunat kasvaa puissa? "No yritä vähemmän olla mun kaveri" sanon takaisin edelleen selkä häneen päin. "En. Mun nimi on Alexander" poika sanoo. "Ja oletat mun sanovan oman nimeni? Hah, painu helvettiin" tuhandan ja kiidän kohti luokkaa askelien kaikuvan jo kaukana.
°    °   °   °   °    °    °   °   °   °   °  °  °  °
Kaikku loput tuntini olivat jo päättyneen joten olisi ruokalaan menon aika. Menin nopeasti hakemaan ruokaa ja istahdin vapaaseen, tyhjään pöytään. Aloitin syömään rauhassa ennenkuin joku poika porukka istui pöytään jossa minä istuin. Mikä kaikkia poikia vaivaa tänään tulla minun luo?
"Sattuko se?" Yksi pojista kysyi pieni virne naamallaan.
"Joo älä yritä, ei sattunu kun tipuin helvetistä, kiitos ku kysyit" sanoin turhautuneena.
"No saanko sitten sun numeron ja nimen söpöläinen?" hän kysyi edelleen se tyhmä virne päällään. "Ensiks et, koska en tapaile fuckboita ja tokaks, älä sano mua söpöläiseks, ja vielä kolmanneks, se on Lauret Willos" sanoin takaisin ja lähdin paikalta pois kuullen kuinka tuon pojan kaverit nauroivat. Sanoin poikaa fuckboyksi siksi koska se poika näytti ihan yhdelta ja koulun tytöt olivat oikein kiehnänneet pojassa. Tyhmiä...

•   •     •     •     •     •    •   •    •     •     •

Kävelin kohti bussipysäkkiä. Ne samat pojat ruokalasta olivat yrittäneet puhua minulle koko loppu päivän mutta minä aina olin vain kävellyt pois. Olin todella hyvä tekemään ystäviä. Bussi tuli mutta ne helvetin pojat ruokalasta tulivat myös samaan bussiin. Helvetin helvetti. Olihan se yksi aina hymyillyt minulle pientä suloista hymyä eikä nauranut muiden kanssa. Mutta silti en ollut puhunut hänelle, tuon jenginsä takia. Yksi pojista istui viereeni mutta tuskin edes huomasi että se oli minä ennenkuin joku heistä sanoi että 'kattokaas kuka se siinä'.  "Mä oon Jackson" poika vieressäni esittäytyi. Tuhahdin vain vastaukseksi. "Ja tossa on Harris" Jackson osoitti sitä poikaa joka oli ruokalassa puhunut minulle. "Ja sitten Stiles ja Aiden" Jackson sanoi vielä osoittaen kahta muuta poikaa. Eli se ihan söpö poika oli Stiles... "Aha, mua kiinnosti ihan vitun paljon" sanoin sarkastisesti. Loppu matka kului sitten kuunnellen poikien huonoja vitsejä joiden oli tarkoitus naurattaa minua. Stiles poika istui minun ja sen Jacksonin takana ja kun pidin kättäni selkänojan päällä poika tottakai katsoi kättäni. "Mitä noi on?" Stiles kysyi minulta tarkoittaen kättäni. "No miltä näyttää!? Ne on vittu arpia viltelyistä!" Sanoin ja huomasin veden alkavan hiipiä silmäkulmaani. Eka kerta kun sanon tuon niin kovaa ääneen muille. Edes isä ei tiedä niistä, ei Harry taikka kukaan. Mutta nyt nämä tuntemattomat pojat sen tietävät ja minä olen alkamassa itkemään? Ei nyt. Vedän kaikki kyyneleet takaisin silmiini ja minun pysäkkini onkin jo tässä onneksi. Nousin nopeasti pois paikalta ja lähdin juoksemaan kohti kotia, jättäen hiljaiset pojat tujottamaan perääni. Hienosti meni Laurent!

Words
967