¿"sattuko se?" hän kysyi pieni virne naamallaan?¿
¿"joo älä yritä, ei sattunu kun tipuin helvetistä, kiitos ku kysyit" sanoin turhautuneena. ¿
¿"no saanko sitten sun numeron ja nimen söpöläinen?" hän kysyi edelleen se tyhmä virne päällään¿
¿"Ensiks...
Tänään Alex tulisi kotiin. Painajaisesta oli kulunut nyt 2 päivää ja Dan oli täällä vieläkin pitämässä seuraa. Ainoa ero oli se että tällä hetkellä myös Isac oli täällä. Pojat pelasivat PS4 Fortniteä ja minä istuin portailla miettien kaikkea. Alexin pitäisi tulla milloinvain. Yhtäkkiä ovelta kuului koputus ja havahduin ajatuksistani. Kävelin ovelle ja avasin sen. Heti avattuani oven joku oli jo roikkumassa kaulassani. Halasin pientä ihmistä takaisin sillä tiesin sen olevan Alex. "Mulla oli ikävä" Alex mumisi olkapäätäni vasten. "Mullakin" sanoin naurahtaen. Laskin pojan alas ja vein hänet olohuoneeseen. Alexin silmät pyöristäytyivät kun hän näki Isacin ja Danin. "SULLA ON KAKS POIKAYSTÄVÄÄ!!?" Alex huusi saaden minut nauramaan. "JA SÄ ET KERTONU MULLE?!" Alex jatkoi. Pojatkin huomasivat nyt Alexin ja alkoivat nauramaan. "Ei Alex kulta, he ovat ystäviäni" sanoin naurahtaen. "Isac, Daniel tässä on mun pikkuveli Alex, ja Alex, tässä on mun kaks parasta kaveria, Isac ja Daniel" Esittelin pojat toisilleen. "Ajaaha... Tuu Laur kattoon mitä isi osti mulle!" Alex huusi, nappasi kädestäni kiinni ja lähti vetämään minua eteiseen johon laukku oli jäänyt. Alex kaivoi laukkuaan ja löysi sieltä pehmolelu koiran joka oli Alexia polviin asti. "Oi kuinka söpö!" Huudahdin hymyillen. "Sen nimi on Scott" Alex esitteli sen ylpeänä. "Se on hieno" kuulin Danielin äänen takanani ja sain melkein sydänkohtauksen. "Jep se on tosi hieno!" Kuulin nyt myös Isacin äänen. Hymyilin pojille kun Alex iloisesti taapersi omaan huoneeseensa. "Miks mulla ei oo pikkuveljee..." Isac sanoo pettynyt ilme kasvoillaan. "Mut sullahan on Amanda?" Sanon naurahtaen ja Isac katsoo yhtäkkiä pelokasta Danielia vihaisesti. "Etkö sä kertonu sille? Sä oot sen kaikista läheisin kaveri heti Aman jälkeen etkä viittiny kertoo... Dam it Dan!" Isac sanoi ja kääntyi katsomaan minua ja hämmentynyttä ilmettäni. "No siis... Kuten taidat arvata tää liittyy Amandaan" Isac aloittaa. Nyökkään hennosti sillä olen totaalisen hämmentynyt. "Alotetaan vähän aikasemmasta... Siis... Kuten tiiät Mun ja Aman vanhemmat on eronnu ja luultiin et isä ois vieläkin vankilassa siitä että se löydettiin myymästä huumeita... No isä päätti viikko pari päivää sitten ilmaantuu äidin talolle. Se vaan asteli sisään ja äiti ei ollu kotona. Olin sohvalla ja sitte isä vaan säikytti mut kuoliaaks sillä että se yhtäkkiä kysy että missä Amanda on. Kysyin siltä aluks että miten se pääs vankilasta ja miks se ettii Amaa. Se ei sanonu kuitenkaan mitään ennenkuin se sitten ilmoitti et jos mä en kerro missä Amanda on nii se tappaa äidin. Olin ihan paniikissa ja kerroin että se on ylhäällä sen huoneessa." Isac sanoi ja purskahti itkuun. Halasin tuota pikaisesti ja hän jatkoi taas. "No kuulin sitte ylhäältä huutoo ja kiljuntaa nii juoksin Aman huoneeseen. En löytäny sielt huoneesta mitään muuta kun veripisaroita ja ikkuna oli auki. Soitinihan hädissäni äidille ja äiti soitti poliisille. Ollaan sitte äidin kaa asuttu jossain sijais kodissa sillävälin kun meijän kämppää tutkitaan. Isää ei olla vieläkään löydetty Aman kaa... Ja pelkään vieläki sitä et jos se on tenhy jotain Amalle... Ja jos se on nii voin syyttää vaan itteeni..." Isac sanoi ja minä itkien menin halaamaan Isacia jotka itki myös. Sitten siitä tulikin ryhmähali kun Dan liitty haliin. Siinä me vain seisoimme, halaten toisiamme.
• • • • • • • • • • • • • • • • • •
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
Tässä teille tällänen suuuuuper lyhyt osa mutta en oikee osannu enää jatkaa...
