On my way

30.

Laurent

"HEI TYYPIT SYÖMÄÄN TÄÄL ON PUUROO!" Huusin nimittäin Alexin kanssa meillä oli aina ollut tapana Suomessa syödä riisipuuroa aamulla joten täälläkin sen perinteen aijoimme pitää (AN: En oo siis varma onks minkälaisii perinteitä Australiassa nii laitan tänne sitten Suomalaisten perinteitä!). Näin jo Alexin tulevan kovaa vauhtia rappusia alas, minua kohti. "Hyvää joulua Laurs kuukkeli" Alex sanoi kikatus seuraten lauseen loppua. "Hyvää joulua nallekaruhseni" Sanoin rutistaen Alexia. Nostin hänet tuolille istumaan. "Mhhh. Puuroa" Alex mumisi itsekseen ja takaatani tulivat turvalliset kädet ympärilleni. Pian pääkin laskeutui omani päälle. "Hyvää joulua rakas" Will sanoi ja minä käänsin itseni tuota kohti. "Hyvää joulua rakas" sanoin naurahtaen ja painoin huuleni pojan omia vasten. "Hyiii" kuului pian Milan hihkaisu ja huomasin tuon istuvan Alexin vieressä. "Ei meijän edessä!" Alex valitti. Willin kanssa me vain naurahdimme ja menimme itsekkin istumaan.

Ruuan jälkeen kaikki menivät pukemaan muuta kuin yöpukunsa päälle ja minä laitoin kaikki astiat tiskiin. Sen jälkeen menin itsekkin omaan huoeeseeni pukemaan. Otin vaatehuoneestani yhden pitkän, yli polvien pituisen, mustan takin, normaalit farkut ja kauluspaidan joka oli valkoinen. Sitten menin meikkipöydälleni ja tein nopean ja yksinkertaisen meikin. Nousin pois meikkipöytäni luota ja kiisin rappuset alas olohuoneeseen. "Lähdetäänkö?" Kysyin kun kaikki odottivat jo olohuoneessa. Will nyökkäsi ja laitoimme kenkämme päälle. Will otti kädestäni kiinni ja Alex hyppäsi Williamin reppuselkään kun Mila taas minun. Siinä kävelimme, keskellä tietä, kaksi pientä ihmistä selässä ja käsikädessä. Hymyilin itsekseni ja ihailin puistoon mennessämme kaikkia puita ja muutenkin vain maisemia.

~°~°~

Oltuamme puistossa jo vähän aikaa, lähdimme kohti kahvilaa. Kävelimme kapeaa hiekkaista tietä pitkin ja puhuimme mitä tekisimme sen jälkeen. Huomaamattamme saavuimme kahvilaan. Kahvila oli normaalin kokoinen, ei liian iso muttei liian pienikään. Kahvilassa oli mustavalkoiset seinät ja kirjahylly täyttä kirjoja. Tilasimme juomamme ja menimme istumaan tuoleille samalla kun odotimme juomien valmistuvan. "Mulla on sitten kotiin tultua teille kaikille yllätys" sanoin hymyillen muille. "Yllätys?! Mikä se on?!" Mila hikaisi iloisena. Minä naurahdin ja pörrötin tytön tukkaa. "Höpsö, tiiätkö sä edes mikä on sitten yllätys?" Kysyin naurahtaen. "No se on sellanen juttu joka on yllätys" Mila sanoi ja antoi viattoman hymyn perään.

Avasin oven ja Alex, Mila ja Will juoksivat kilpaa olohuoneeseen. "LAUR! LAUR!" Kuulin Alexin huutavan ja tiesin jo mikä minua odotti. Kävelin rauhassa olohuoneeseen ja katselin kaikkia paketteja maassa. Olin itsekkin yllättynyt kuinka hyvää työtä Amanda ja Stiles olivat tehneet. Kyllä, olin siis pyytänyt heitä paketoimaan lahjat jotka ostin. "Joulupukki kävi täällä asti! Voidaanko me avata jo lahjat?" Alex kinui minulta. Nyökkäsin hymyillen kun kaikki, Will mukaanlukien, hyökkäsi lahjojen kimppuun. Olin ostanut Alexille uuden pehmolelun, kaksi paitaa, vähän leegoja ja karkkia. Milalle olin ostanut mekon, hiuspannan, suklaata, leegoja myöskin ja nallen. Willille olin ostanut kaksi Calvin Kleinin hupparia, farkut, kuva-albumin meistä ja kellon. Oli  ostanut itsellenikin mekon ja meikkejä. Avasin itsekkin paketit jotka olin saanut itseltäni.

Siinä istuimme, sovittelimme lahjojamme ja juttelimme. Tällä hetkellä en voinut olla iloisempi. Olin löytänyt ihmiset joista välitin nyt, ja tulisin välittämään niin kauan kuin pystyisin.

~°~°~

Skip viikko eteenpäin

"Huomenta söpöläinen" Will sanoi halaten minua. "Huomenta" mumisin tuon rintaa vasten. Will oli jo nousemassa mutten päästänyt hänestä irti. En halunnut lämmön karkaavan. "Ei." Sanoin. "Okei, ei sitten, älä hyvästele Alexia kun se lähtee pian takasin Ruotsiin" Will sanoi ja minä pinkaisin pois sängystä.
"ALEXXX!" Huusin ja juoksin portaat alas. Keittiön pöydällä hän istui ja katsoi Autot sarjaa. Ihmeen kiintynyt niihin. "Laur? Mitä sä täällä huudat?" Alex kysyi kääntäen katseensa nyt minua kohti. "Huh... Sä oot vielä täällä" sanoin ja halasin tuota. "Sä oot vähän jännä" Alex naurahti kummastuneena.

~°~°~

Mulla ei oo enään hajuakaan mitä teen tällä tarinalla, haluun vaan poistaa kaikki osat ja kirjottaa uudestaan.

Oon tosi pahoillani tästä paskasta sisällöstä ja parin edellisenki luvun sisällöistä, niistä ei voi enää oikeen tykätä😂😂

Mut juu nää mun luvut vaan lyhenee ja lyhenee ):

No mut juu, heippa!

Kisses
Jeddis

Words
753