On my way

9.

Nostan peiton salamanvauhdilla pois päältäni ja katson edessä seisivaa poikaa jolla on kahvikuppi kädessään. "Miks sä oot täällä?! Miks mä oon tällä??!! Mitä sä oot tehny!!" Huudan pojalle hätääntyneenä. Poika vetää naamansa tuohon samaiseen virnistykseen ja poika alkaa nauramaan. "No totas... Löysin sut itkemästä koulun penkillä ja sitte vein sut mun kotiin, nyt oot siis mun huoneessa. Oot täällä vaan sen takii koska mua alko huolestuttaa ku vaan itkit ja sun silmät oli ihan punaset, siis kokonaan punaset, ei näkyny ees pienen pientä kohtaa valkosta. Ja sä olit ihan valkonen. Mut tässä sulle teetä" poika sanoo ja ojentaa teen. "Kiitos... William" soperran nolostuneena. Minun olisi pitänyt katsoa kuka siinä edes oli... Huokaisen syvään ja saan kummastuneen katseen. "Hetkonen...mulla on sun huppari?! JA MÄ EN TODELLAKAAN VAIHTANU MUN VAATTEITA ITE!!??" Huudan täysiä ja William repeää vain nauruun. "Kuule Laur, mun äiti oliki yllättäen kotona ja se halus auttaa, joten mun ÄITI vaiho sun vaatteet, en minä" William sanoo huvittuneena. "Nyt vittu voinks mä lähtee? Mua väsyttää ihan saatanasti ja noohh... Tääl ei oo mikää varmoin olo" sanon hiljaa mutta poika kulee tämän. "Et sä tossa kunnossa voi mennä kotiin, sun vanhemmat huolestuis liikaa" William sanaa ja saa kyyneleet silmiini. "Mun äitipuolta ei vois kiinnostaa vittuakaan ja mun isä on sairaalassa mun äitipuolen kaa Ruotissa! Mun oikee äiti on kuollut 15 vuotta sitten mun ollessa kolme, joten voit varmaa arvata ettei mua kiinnosta vittuakaan!!" Huudan pojalle ja juoksen aukinaiselle ovelle ja siitä vessaan. Nostan Williamin hupparin hihaa ja näen käteni, joka on täynnä viiltoja. Eihän pari muuta haittaa? Avaan vessan kaappien ovet ja näen siellä partateriä. Nappaan yhden ja avaan käteni. Punainen neste tulee ulos kädestäni pitkänä viivana. Viilto meni aika syvälle mutta teen vielä kaksi lisää. Ennenkuin pyyhin veret tajuan että Williamin äitihän näki viiltoni vaihtaessa vaatteitani!! Helvetti, hienoa! Koputus on nyt jatkunut 3 minuuttia ja se alkaa käydä hermoilleni. "Laurent, avaa vittu se ovi tai murran sen!" Kuulen Williamin taas huutavan. Avaan hitaasti ja hiljaa oven kun olen laskenut hihani. "Ootko okei" William kysyy halatessaan minua. Nyökkään vain hiljaa ja minua alkaa pyöräyttää. "Anteeksi" kuiskaan pyytäen anteeksi kaikkea sillä poikahan on joutunut kestämään minua ja minun outoja puhumisia. Yhtäkkiä jo samana päivänä, päässäni pimenää ja viimeinen asia jonka muistan on se kuinka pääni osuu marmori lattiaan, ja kovaa.

• • • • • • • • • • • • • • • • • •

William

Kuulen vain pienen 'Anteeksi' sanan tulevan Laurin suusta ja sitten huomaan tytön olevan jo maassa. Tytön kädestä valuu verta valko-harmaalle marmorilattialle. En ehdi edes saada tyttöä kiinni. "ÄITI!! TÄNNE NYT HETI!" huudan, sillä minulla ei ole hajuakaan mitä minun pitäisi tehdä. Äiti juoksee luokseni ja järkyttyy siitä mitä näkee nyt. "Herranjestas Will mitä sinä teit hänelle??!" Hän kysyy ja kyykistyy katsomaan Lauria. "Mene hakemaan tytölle joku toinen huppari niin minä menen vessaan hoitamaan tätä. Huomaan äidin katavan Lauria alakerran vessaan sillä se on kaikista lähin vessa. Juoksen hakemaan hupparia. Otan isosta vaatekaapistani mustan hupparin, oman lempparini, jossa on punainen ruusu vasemmassa yläkulmassa. Vien sen vessan eteen ja koputan oveen. "ÄLÄ TULE SISÄÄN!!" Äitini huutaa pienessä paniikissa. "Jätänkö hupparin oven eteen?!" Kysyn nopeasti. "Joo, mene omaan huoneeseesi niin tuon tytön sitten sinne kun olen valmis!" Äitini sanoo ja menen huoneeseeni. Istun vain sängylläni miettien.

• • • • • • • • • • • • • • • • • •
(Sori nää tosi monet nk vaihtelut samassa luvussa)

Dorena Martin (Willin äiti)

Otan tytön hupparit ja nään kolme tuoretta ja syvää viiltoa. Miksi tyttö tekee näin? Minun pitäisi puhua tytön kanssa... Will ei saa nähdä näitä, hän murtuisi kokonaan, näen nimittäin miten poikani katsoo tätä tyttöä... Minun pieni poikani on ihastunut...Pesen tytön käden pyyhkeellä jossa on kuumaa vettä. Huomaan vasta nyt kuinka syvät ne viilltot oikeasti olivat. Avaan oven ja nappaan Willin hupparin maasta. Laitan tytön käteen hoitavaa rasvaa ja sitten siteen. Olen lääkäri ja siksi tiedän mitä tehdä. Laitan hupparin tytön päälle ja huppari ulottuu tytön polviin asti. Nostan tytön syliini ja vien hänet Willin huoneeseen. Will hätkähtää heti ja tulee katsomaan tyttöä sylissäni. "Mikä on hänen nimi?" Kysyn pojaltani. "Hänen nimensä on Laurent mutta kaikki kutsuu häntä Laur;iksi" William sanoo katsoen hymyillen tyttöä. William ottaa hänet omaan syliinsä. En viitsi edes huomattaa kuinka selvää pojan ihastuminen on. "Mä tuon teille kaakaota, yritä saada Laur hereille" sanon hymyillen. Menen keittiöön ja laitan kaakaojauhetta kahteen eri mukiin. Toisessa oli mustia ruusuja ja se oli pohjaltaan valkoinen ja toinen oli taas valkoisia ruusuja mustalla pohjalla. Lämmitin vielä maitoa, sekotin kaakaojauheen ja maidon yhteen ja menin Willin huoneeseen kaksi kuppia kädessä. Huomasin kuinka Laur oli vieläkin Willin sylissä, ei todellakaan hereillä, ja Will silitteli tytön hiuksia. "Äiti? Mikä Laurille tuli? Sen kädestä vuos verta ja paljon..." Will sano minun miettiessä vastausta. Huokaisin syvään. "Et järkyty sitten" sanoin ja kävelin Laurin luo. Nostin tytön hihaa ja sieltä paljastui side. "Laur on viillelly itteään ja teki vessassa näköjään kolme tosi syvää viiltoa. Ajattelin ettei Laur tietenkää halunnut et muut tietäis..." Sanoin Willin katsoessa minua järkyttyneenä. "Viillelly?" Will sanoi epäuskoisesti. "Must tuntuu et mä välitän aika paljon Laurenista..." Will sanoo yhtäkkiä. "Kulta, mä näen sen... Te oisitte söpöjä!" Sanon hymyillen. "Mut must tuntuu et Laur ei tykkää musta..." Will sanoo. "Voi Will, tyttöhän on hullu jossei se tykkää sinun kaltaisestasi ihmisestä! Sinä olet kultainen, komea ja ihana!" Sanon. "Mut oon sille ihan hirvee ollu...Mä oon muutenki se syy miks se äsken viilteli... Mä suututin sen ku se kerto et sen oikee äiti kuoli, sen isä oli vakavassa auto-onnettomuudessa." Will huokaisee. Will laittaa Laurin makamaan sägylle ja peittelee tytön. Kävelen pojan luo ja halaan tuota. "Älä huoli, Laur näyttää tosi mukavalta tytöltä ja hän antaa varmasti anteeksi. Kaikki kääntyy parhain päin!" Sanon rauhoittelvasti silittäen samalla pojan selkää. "Kiitos äiti" Will sanoo ja minä lähden huoneesta pois. Huomaan sulkiessani oven kuinka Will istuu sängylle ja katsoo tyttöä hymysuin. Voi ihanat... Minun on pakko jutella tytölle muuten kuin että hän on pyörtynyt.

• • • • • • • • • • • • • • • • • •

Siis mitä tää on!! Tällä tarinalla on jo vähän päälle 600 lukukertaa. Siis.Mitä.Ihmeellistä.Helvettiä.Tää.On??

Oon niin kiitollinen kaikille jotka on tätä jaksanu lukee ja yritän kokoajan tehä paljon kiinnostavempia ja pidempiä lukuja!💗Siis oon niin kiitollinen kaikille, vielä kerran💋💋💗

Words
1135

Kisses
Jeddis