On my way

20.

Laurent

Makasin Williamin vierellä hiljaa tuon nukkuessa vielä. Itse olin hereillä ollut jo parisen minuuttia. Kello oli vasta 6 aamulla joten minulla oli vielä puolisen tuntia aikaa viettää täällä ennenkuin joutuisin lähtemään kotiin. Olimme eilen jutelleet Milan ja Williamin kanssa paljon joka oli varmastikkin saanut Milan paremmalle päälle.

Kun noin puolisen tuntia oli mennyt nousin ylös sängyltä. Suutelin Williamin otsaa ja hymyilin. "Nähään taas kohta rakas" sanoin ja kävelin sitten Milan sängyn luo. Suutelin myös tuota otsalle. "Paranemisia" sanoin ja lähdin ulos sairaalan huoneesta. Menin infopisteen luo ja annoin takaisin eilen saamani vierailulapun tuolle samaiselle naiselle. "Kiitos ja hei hei" Infopisteen nainen sanoi ja minä lähdin ulos sairaalasta. Huokaisin helpotuksesta heti kun astuin sairaalan pihalle. Ilma oli vielä aika viileä joten hölkkäsin autolle. Yleensä aamuisin Sydneyssä ei ollut edes kylmä mutta kai talven tulo vaikutti asiaan. Ei täällä silti lunta satanut niinkuin kotona Suomessa. Ikävöin kyllä Suomea mutta ei minulla koskaan ollut mahdollisuuksia sinne mennä. Liikaa koulujuttuja.

~°~°~

Kotona menin vaatekaappiini ja katsoin vaihtoehtojani. "Hmm..." Mumisin itsekseni. "No kai tää on ihan hyvä" sanoin ja nappasin mustan pitkahihaisen kauluspaidan ja mustat farkut. Otin sitten myös valkoiset kenkäni kaapista ja sitten vähän koruja. Olin tyytyväinen lopputulokseeni. Katselin sitten taas hiuksiani. Sinine väri oli jo lähtemäisillään joten tänään voisin sen poistaa koulun jälkeen. Kaipaan jo vanhaa mustaa tukkaani ja siihen sopivia mekkoja. En tullut väriä valitessa mietityksi mekkojeni tilanetta.

~°~°~

"Ja sitte vielä Lucas hyppäs sen muovipöydän päälle joka jälkeen päin romahti sen alle!" Amanda nauraen kertoi minulle heidän bileistään. Sinne oli kuullemma tullut koko koulu. Ihan hyvä vaan etten mennyt, en jaksaisi ollat siellä ahdistuneena. Bileitä miettien päähäni ilmestyi yhtäkkiä kuva viime bilesitä joissa olin. Ne olivat ne bileet, joissa Will oli ollut umpihumalassa ja tullut vielä lähentelemään minua. Myös silloin näin toista kertaa Deniseä. Kieranin ja minun välit ovat kylmenneet jotenkin yhtäkkiä. Se harmitti minua sillä olihan Kieran aina ollut ihana ihminen minulle, vaikka vain kaverina.

Amanda jatkoi vielä bileistä puhumista kemian tunnin jälkeen. Se oli aika suloista ettei Amanda halunnut että jään jostain paitsi. Minulle riitti koko kouluvuodeksi vain pari asiaa. Nimittäin William ja Williamin lämpimät halaukset.

°~°

Perjantai, 23.12  klo 12.30

Tänään oli vihdoin ja viimein alkanut joululoma. Alex tulisi tänään kotiin ja Willkin oli sanonut tulevansa tänne Milan kanssa. Alex sanoi tulevansa kahden aikoihin ja Will ja Mila tulisivat tänne sitten neljän aikoihin. Olin jo koristellut talon ihan jouluseksi. Will, Mila ja Alex jäisivät yöksi tänään ja huomenna joulua tulisi viettämään meidän seuraksi Amanda, Stiles, Jess, Adam, Dan ja Isac. Olin kutsunut myös Denisen ja Kieranin mutta he olisivat menossa viettämään joulua Denisen vanhempien luo.

~°~°~

Oveen koputettiin hennosti kolme kertaa. Juoksin olohuoneesta eteiseen,  avasin oven ja halasin todella tiukasti pientä poikaa edessäni. "Laurr!" Alex huusi halailussani ja hyppäsi syliini. "Susta on tullu jo kamalan iso!" Sanoin kun vihdoin päästin poikaparan tiukasta halistani. Alex väläytti minulle ison hammashymynja nyökäytti päätään ylpeänä. "Nii oon" tuo sanoi ja minä naurahdin.

Odottelimme Alexin kanssa Milaa ja Williamia laitettuamme taas lisää koristeita taloon. Pian oveen koputettiin ja Alex riensi avaamaan oven. "Moii" Alex huudahti ja halasi Milaa. Minä kävelin Willin luo halasin ja suutelin tuota pikaisesti. "Moi ja tervetuloa" Sanoin naurahtaen. "Oho! Teijän talo on niin iso!" Mila hihkaisi innoissaan. Hymyilin tytölle pienen hymyn ja halasin myös häntä. "No mitäs tehään?" Kysyin hymyillen kaikilta.

~°~°~

Katselin ikkunasta ulos, pimeää taivasta jota koristi tähdet. Tähdet olivat aina olleet minusta kiinnostavia ja tykkäsin katsella niitä. Tunsin lämpimät ja vahvat kädet ympärilläni ja pään omani päällä. "Miten oot vieläkin hereillä?" Will kysyi minulta. "Samaa voisin kysyä sulta" sanoin naurahtaen mutta jatkoin kummiskin. "En saanu nukkuttua". "Joo sama" Will vastasi minulle. "Eiks tähdet ookki nii kivoja" sanoin hymyillen vaikkei poika sitä nähnyt. "Onhan ne".

~°~°~

Heissaan!!

Miten ihmisillä menee?

Joo tässä oli vähän tällänen tylsä and all luku mut ei mulla oo enää ideoita xD tätä kirjaa siis tulee enään vaan muutama luku, katotaan siis miten tää päättyy (;

Toivottavasti tykkäsitte!💗

Kisses
Jeddis

Words
686