Laurent
Amanda oli halunnut jäädä meille täksi viikoksi asumaan sillä hän ei halunnut vielä mennä kotiin vaikka Isac olikin yrittänyt saada häntä kotiin. Amanda vain halusi olla minun kanssani ja se ei haitannut minua yhtään. Emme olleet menneet Amandan kanssa kouluun sillä Amanda sanoi ettei olisi vielä valmis siihen. Nyt oli taas maanantai ja Amandan kanssa me viimein menisimme takaisin kouluun. Amanda on nukkunut meidäb vierashuoneessa tän viikon ajan. Kun herätykseni soi, melkein heitin sen kohti seinää. Nousin kummiskin ja menin vaatehuoneeseeni. Otin sieltä revityt farkut ja Calvin Kleinin harmaan t-paidan. Sydneyssä oli ollut yllättävän kylmää. Menin tekemään vielä kulmani ja laitoin myös ripsiväriä. Menin sitten herättämään Amandaa ja Alexia. Menin aluksi Alexin huoneeseen joka oli minun huoneeni vieressä. "Alex kulta? Nyt pitäs herätä" sanoin ja pienesti työnsin Alexia. Alex haukotteli ja nousi ylös. "Huomenta Laur..." Alex mumisi uniseni ja minä vastasin tuolle. Menin sitten käytävän päätyyn jossa Amanda nukkui. Amandaa en koskaan herättänyt samanlailla kun Alexia. "AMANDAAA!" Huusin avattuani oven ja hyppäsin tuon viereen sänkyyn. "Tänään mennään kouluun!" Sanoin nauraen säikähtäneelle Amandalle. "Eikä... Voidaanko skipata?" Amanda mumisi unisena. "Ei voida, me ollaan olutu koulusta nyt viikko poissa ja sä vielä enemmän. Joten nyt ylös ja meet vaihtaan vaattees!" Sanoin ja työnsin Amandan sängystä alas. "Höh... No mennään sitten" Amanda sanoi ja lähti kävelemään huoneeseeni. Amanda siis käytti myös minun vaatteitani ja meikkejäni mutta mikäs siinä. Menin alas josta löysinkin jo Alexin katsovan tv; tä. Hymyilin ja menin tekemään meille ruokaa. Juuri kun olin saanut valmiiksi ruuan (joka oli munakas) Amanda tuli alas näyttäen ihanalta niinkuin aina. Amanda oli pukenut minun mustat revityt farkut ja mustan paidan jossa oli pieniä ruusuja. Hänellä oli myös punainen luomiväri johon oli sekoitettu oranssia. Hänellä oli myös haaleanpunainen huulipuna, kulmat ja tekoripset. "Ama!!? Oh My god?" Huudahdin ja Ama hymyili ja pyörähti ympäri esittäen jotain mallia. "Tykkäätkö? Pitää tehdä hieno jälleen näkeminen, vai mitä?" Amanda sanoi iloisesti ja minä nyökkäsin. "Todellakin" sanoin ja Alexin katsoi Amandaa. "Sä näytät kivalta" Alex sanoi söpöimmän hymyn kera Amandalle. "Voi kiitos söpöliini" Amanda sanoi takaisin. "Ja Laurkin näyttää kauniilta" Alex sanoi kipittäen luokseni. Halasin poikaa ja kuskasin tuolle, "Kiitos kulta".
Alex sanoi haluavansa tänään kävellä kaverinsa kanssa eskariin ja minulle se sopi myös hyvin muistuttaen kummiskin poikaa että pitää olla varovainen. Minusta alkaa tulemaan aikamoinen äiti... Alex lähti minua ja Amandaa ennen oman kaverisa luo, josta he sitten menisivät eskariin.
"Ama?! Lähetään nyt meneen!" Huusin tytölle joka oli minun huoneessani puhelimellaan.
"Tulossa ollaan!" Amandan ääni kuului sitten oven avaus ja pian näikin Amandan.
"Let's go!" Huudahdin ja avasin oven ja avasin audin ovet.Saavuimme koululle hyvissä ajoissa ja ennen Stilesiä, Jessiä, Adamia, Dania tai Isacia. Pian kuitenkin näin Danin, Isacin, Jessin ja Adamin kävelevän. Kun Jess huomasi meidät hän pysähtyi hämmentyneenä ja sitten juoksi henkensä edestä Amandan syliin. "Amandaa!!! Meillä oli niin kova ikävä sua!" Jess sanoi kun pojatkin liittyivät ryhmähaliin. Nauroimme siinä odotellessa että kellot soi, meidän typerille jutuille. Pian kellot soivat ja huomasin Stilesin kävelevän Kieranin ja.... Dianen kanssa? "Hei tyypit, mä tuun kohta perässä" sanoin muille ja menin kolmikkoa vastaan. "Moi! Sori kun mun piti eilen lähtee niin nopeesti niist bileista nii ei ehtitty puhuukaan... Mulla oli tosi huono olo ja mua ahdisti siinä hetkessä" sanoi pahoittelevasti keksien myös hyvän valheen. Halusin olla Dianen kaveri vaikka tuo olikin oman ihastukseni, Kieranin kanssa. Mutta olihan myös Kieran minun todella hyvä kaverini. "Joo ei mitään, ihmeteltiinki et minne menit niin nopeesti" Diane naurahti ja halasi minua. "Ai tunnetteko jo toisenne? Mun piti esitellä Diane sulle tänään just Laur. Tai mun piti esitellä sut jo viikko sitten mut sua ei oo näkyny täällä" Stiles naurahti. "Joo, tutustuin siihen itseasiassa ja mun ekana päiväna täällä, mut löysin sen taas sitte Willin bileissä" sanoin vastaamatta Stilesin viimeiseen lauseeseen. "Meijän pitäs mennä kuulkaas luokkaan jossei haluta myöhästyy" Kieran sanoi naurahtaen. Ainiin... Se tuntiki ois vielä... Kiiruhdimme kaikki nopeasti omiin luokkiimme. Itselläni oli kuvaamataitoa mutta Stilesillä, Kieranilla ja Dianella oli matikkaa. Istuin yksin paikallani kunnes joku avasi oven. Se oli varmaan vain joku myöhässä oleva oppilas. Opettaja meni avaamaan oven ja huomasin sieltä tulevan Williamin. Ei helvetti... Unohdin kokonaan että William istuu vieressäni... Ei, ei, ei. "William, meidän pitää puhua tunnin jälkeen sinun myöhästelyistä" opettaja sanoi ja Will vain nyökkäsi ja tuli viereeni. "Moi, mitä me tehdään tänään?" Will kysyi kuin mitään ei olisi tapahtunut. Ainiin... Hän oli silloin humalassa joten hän ei muista... Mutta luulisi jonkun kertoneen? "A-ai... Me saatiin valita mitä piiretään tai maalataan tai no tehdään kunhan ei me-metelöidä... Ei oll- olla kyl saatu viel alottaa kun opettaja odotti sua..." Sanoi vähän takerren. "Aa.. miks muuten oot tollanen?" Will kysyi minulta. "Kysy sitä sun kavereilta" tiuskaisin yhtäkkiä ja Will säikähti minua. "Hei... Mä en tiiä mitä oon tehny mut anna anteeks. Ja jos tää on siitä yhestä päivästä jolloin pyysin asuun sua meille, nii ajattelin ettet pärjää siinä kunnossa missä nyt oot... Mä oon huolissani susta..." Will sanoi silmät huolesta kiiltäen. "Mä pärjään kyllä itekki..." Sanoin nyt jo rauhallisemmin... Ei uskoisi että tämä on se sama poika joka minulle vittuili ekana päivänä. "Äiti muuten haluais tavata sut joskus... Lähit sillon aika äkkiä... Ja sun pitäs tulla hakeen sun vaatteet meiltä" William naurahti minulle. "Ainiiin... Sun äiti oli muuten tosi kiltti kun viitti autaa... " Saboi naurahtaen. "Vaikka se oli nolooki..." Mutisin itselleni ja kävin hakemassa paperia itselleni. Ajattelin piirtää vain jotain. Mietin hetken kunnes tiesin mitä piirrän. Aloitin piirtämään oman lempidraamani henkilöä
( A/N katotaanko tunnistaisko kukaan draamaa xd). Piirrustuksen tekemisessä meni noin 40 minuuttia ja olin ihan tyytyväinen lopputulokseen.
YOU ARE READING
On my way
Romance¿"sattuko se?" hän kysyi pieni virne naamallaan?¿ ¿"joo älä yritä, ei sattunu kun tipuin helvetistä, kiitos ku kysyit" sanoin turhautuneena. ¿ ¿"no saanko sitten sun numeron ja nimen söpöläinen?" hän kysyi edelleen se tyhmä virne päällään¿ ¿"Ensiks...