On my way

10.

Laurent

Heräsin taas siitä samaisesta sängystä mutta eri huppari päällä. Nostin hihaani ja huomasin siteen. Kastelin ympärilleni ja kohtasin Willin surullisen katseen. "Moi?" Sanoin yhtäkkiä ja kuulin naurahduksen. "Moi" Will vastasi. "Mitä tapahtu?" Kysyin hämmentyneenä. "Noh... Sun kädestä vuos tosi paljon verta ja sitten pyörryit... Mun äiti autto sua hoitaa sun käden ja no, pukeen ton päälle" Will sanoi söpö hymy päällään. Huomasin siinä kummiskin surullistuutta. Eikai hän ollut saanut tietää viilloistani... "Täs on sulle muuten kaakaoo" Will jatkoi ja ojensi lämpimän mukin minulle. "Kiitos, arvaan? Sun äiti teki?" Kysyin naurahtaen ja Will nyökkäsi. "Mun pitää kiittää sitä niin paljon..." Sanoin hymyillen. Will vain hymyili ja katsoi pois. "Saitko sä tietää mun..." Sanoin ja Will vain nyökkäsi kuin tietäen mitä tarkoitin. "Viilloista? Joo sain... Jos saan kysyy siitä miks teet nii...?" Will kysyi epävarmasti. Minä vain pudistin päätäni vastaten ikäänkuin etten halua puhua siitä. "No okei... Ei meijän oo pakko puhuu siitä..." Will sanoo ihan vasten tahtoaan.

Minua tietenkin ärsyttää vieläkin Williamin aamuinen käytös, mutta tietenkin se kuuluu hänen rooliinsa olla se playboy tai badboy niinkuin kaikki sanookin... "Mä voisin varmaa mennä nyt kotiin... Alex on varmaa jo tullu omin päin kotiin..." Sanon tietäen että minun pitäsi tehdä ruokaakin Alexille. "Ööh... Kuka on Alex?" William sanoi nyt vähän ärsyyntyneenä. Naurahdin vähän. "Alex on mun 6-vuotias pikkuveli joka on varmaan nyt tullut pois sieltä päiväkodista" selvensin Williamia. "Aih... Miksi ette tulis tänne hetkeks asuun? Mä en sinäänsä haluais päästää sua tolleen yksin kotiin ilman et joku aikuinen on siellä" William sanoi. "Mä osaan huolehtii ittestäniki" sanoin ärsyyntyneenä. Nousin ylös sängystä ja menin keittiöön josta löysin naisen, olettaen sen olevan Williamin äiti.

"Kiitos todella paljon kaikesta mutta minun on pakko lähteä nyt pikkuveljeni luo" sanoin naiselle ja poistuin eteiseen. Laitoin nopeasti kenkäni jalkaani mutten sitonut nauhoja. Lähdin kävelemään kohti kotia mutta minullahan ei ollut hajuakaan missä olin. Katselin ympärilleni kävelessä, yrittäen edes löytää jotain tuttua. Olin lähtenyt vain laukkuni ja puhelimeni kanssa mutta olin tietenkin unohtanut että olin vain Williamin hupparin kanssa täällä.

Avasin puhelimeni ja katsoin google mapsista oman sijaintini. Huomasin etten ollutkaan niin kaukana kotoa mitä olin odottanut.

Saavuin kotiin noin kymmenen minuutin päästä. Huomasin että Alexin kengät olivat eteisessä. "Alex!! Oon kotona!" Huusin ja kuulin yhtäkkiä oven aukeavan ja sitten juoksuaskelia. Näin Alexin kiitävän portaat alas ja halaavan minua tiukkaan. "Moi höpöliini" sanoin ja nostin pojan syliini. "Heii" Alex sanoi pienen kikatuksen kera. "Onkos sulla nälkä?" Kysyin ja Alex nyökkäsi innoissaan. "Miks sulla on pojan hajuset vaatteet?" Alex kysyi viattomalla äännellä. "Koska ööh... Mun omat vaatteet kastu nii mun kaveri lainas mulle vaatteita" keksin nopeasti jonkun syyn ja Alex näyttää uskovan sitä. "No mutta, mitäs sä haluut syödä" sanoin ja kävelin keittiöön. "Mä haluun puuroa ja banaania siihen päälle!" Alex sanoo ja minä naurahdan tuolle. Puuro ja banaani on aina ollut pojan lemppari. "Ja sitte smoothie!" Alex lisää vielä perään. "Tulossa on" sanon ja laitoin puuron tekeytymään. Sillä välin kun puuro lämpeni, pilkoin banaania ja tein Alexin mansikka-mustikka smoothien, eli Alexin lempparin. Kun puuro oli valmis laitoin banaanin siivut siihen päälle ja kaadoin smoothien yhteen isoista laseista. Itselläni ei ollut vielä nälkä söisin sitten jossain vaiheessa.  Laitoin ruuat Alexin eteen ja painoin suukon Alexin otsalle. "Meen olohuoneeseen nii huuda tai tuu mun luo jos tarviit apuu tai jotain muuta" sanoin iloisesti mutta vähän väsyneesti pojalle samalla kun kävelin olohuoneeseen. Minua oli väsyttänyt koko tämän ajan sekä huimannut. Istuin sohvalle mutta nousin heti ylös ja lähdin kävelemään takaisin keittiöön. Otin keittiön kaapista päänsärkylääkkeitä ja vettä. Laitoin pillerin suuhuni ja nielaisin sen samalla kun join vettä. Toivottavasti tämä auttaa. "Voidaanko me katsoa autot elokuva?" Alex kysyi ja minä nyökkäsin hymyillen.

Katsottuamme elokuvan kello oli jo 8.28 joten päätin että voisin laittaa Alexin jo nukkumaan että hän jaksaa sitten aamulla nousta päiväkotiin.  Menin Alexin kanssa pojan huoneeseen ja tuo vaihtoi vaatteensa. Pesin pojan hampaat sillä Alex itse pyysi. Sen jälkeen nostin pojan syliini ja heitin hänet sängylle. Alex kikatti kun minä peittelin hänet. "Öitä" sanoin ja halasin poikaa. "Öitä" Alex sanoi ja kääntyi selkä minua kohti. Lähdin huoneesta mutta ennekuin suljin kokonaan oven kuiskasin: "rakastan sinua" mutta niin hiljaa ettei poika kuullut. Suljin oven ja kävelin omaan huoneeseeni. Laitoin herätykseni päälle, vaihdoin vaatteet, pesin meikkini pois ja menin sänkyyn. Selasin hetken instagramia ja luin omaa lempi tarinaani Wattpadissä. Sen jälkeen laitoin vain streak snäpit Stilesille, Danille, Isacille, Jessille, Adamille ja yhdelle vanhoimmista kavereistani Deanille jota en ollut nähnyt muuttoni jälkeen. Kaduin etten edes ollut kertonut Deanista uusi ystävilleni tai ollut edes oikein puhunut Deanin kanssa. Laitoin puhelimeni yöpöydälleni ja laitoin valot pois.

•     •     •     •     •     •     •     •      •     •   
Heräsin siihen jatkuvaan piipitykseen. Tämä oli nyt jo kolmas kerta kun tuo kello piippittää tänä aamuna. Olin vain masentunut ja kivusita täynnä etten edes halunnut mennä kouluun. Nousin kuitenkin ylös ja lähdin kävelemään kohti meikkipöytääni. Laitoin pöytäpeilini valot päälle ja aloin tekemään arkimeikkiäni eli, kulmat, concealer, ripsiväri ja huulet. Menin sitten vaatekaapilleni ja katselin sitä sitten. Päädyin lopulta vain mustaan t-paitaan, revittyihin highwasted farkkuihin ja valkoiseen huppariin. Se saisi riittää. Lopulta letitin hiukseni ja menin Alexin huoneen ovelle. Avasin oven ja näin suloisen Alexin nukkuvan. "Alex... Herääs nyt" sanoin ja keinutin häntä hetken. Silllä välin kun Alex makoili sängyllään heränneenä, valitsin pojan vaatteet. Otin hänelle Alexin lempi paidan, punasinisen pitkähihaisen, ja sitten mustat verkkarit. Sain Alexin viimein nousemaan ja poika meni pukemaan ja sitten pesemään hampaansa. "Alex tuus ny" sanoin ja näin kuinka Alex tuli ja käänntyin ympäri kävelemään. Yhtäkkiä tunsin jonkun hyppäävän selkääni joten otin paremman otteen Alexista. Menin alakertaan laittamaan aamupalaan.

•     •     •     •     •     •     •     •      •     • 

Hyppäsin isän auton kyytiin jota olin nyt parin viikon ajan käyttänyt. Alex meni eteen istumaan oman autoistuimen kanssa. Ajoin suorinta tietä Alexin päiväkotiin ja jätin hänet sinne. "Rakas olet! Mä tuun tänää hakeen sua" huusin Alexille tuon kävellessä pois. Hän vilkutti minulle ja minä hänelle. Lähdin ajamaan kohti koulua. Saavuin koulun pihaan noin 5 minuutin jälkeen. Astuin ulos autosta ja näin heti Williamin juttelevan... Juttelevan Kieranin kanssa?! No etsisin Stilesin sitten. Stilesin kanssa olimme katsoneet eri sarjoja netflixistä, kuten Teen wolffia. Kiusasin sitten aina Stilesiä kaikesta mahdollisesta kun edes hänen nimensä mainittiin. Teen Wolf: fissa on siis päähenkilön paraskaveri jonka nimi on Stiles, ja Stiles (Sarjan) on ihastunut Lydiaan. Huomasin Stilesin vähän kauempana puhelin kädessä. Kävelin pojan luo hymyillen. "Moooooii" sanoin ja poika säikähti hieman. "Heissssaan" Stiles sanoi. "Ku kerran on perjantai nii tuutsä niihin bileisiin tänään?" Stiles kysyi. "Kenen bileet?" Kysyin heti. "Hmmm... Oiskos ollu Wil? Se uus poika kummiski" Stiles sanoi. "No tuutko sä? Ketkä tulee?" Kysyin hieman epäillen tulisinko vaiko en. "No kaikki, ja kyllä mä tulen" Stiles ilmoitti. "No ehkä... Mä mietin" sanoin hymyillen tuota tutuksi tullutta tekohymyäni. En ollut oikein juhla tuulella sillä isäni oli sairaallassa vieläkin ja olisi pari kuukautta. Isä oli vieläkin koomassa. Kellot soivat ja huomasin Williamin katsovan minua. Annoin tälle oudon katseen ja poika jäi siihen seisomaan. Kävelin Stilesin kanssa eteenpäin ja Will vain seisoi siinä. Jos tämä nyt tulee p-. "Hei Laur! Voinks mä puhuu sulle tos sisäl?" William huikkaa. Voi vittu... Mistä mä tiesin... "Joo..." Mutisin vastentahtoisesti. Kävelin sisään ja menin vessojen eteen jossa kukaan ei nyt ollut. Näin Williamin kävelemässä minua kohti. "Sori eilisestä... Mä tiiän et sä järkytyit siitä mut toivottavasti annat anteeks?" William sanoi ihan yllättäen. "No kai sä saat anteeks" Valhe. Ei hän saisi anteeksi... Hän oli ehdottanut minua tulemaan asumaan... ASUMAAN, hänen luokseen. Ei ei se niin menisi. "Mä meen nyt moikka" sanoin ja lähdin kävelemään. "Tuutko niihin mun bileisiin tänää?!!" William huusi perääni. "Ehkä" sanoin takaisin ja lähdin kävelemään luokkaan.

•     •     •     •     •     •     •     •      •     • 

I'M BACKKK!!💗 Toivottavasti tykkäsit taas tästä hyvin tylsästä luvusta💗

Words
1248

Kisses
Jeddis