Laurent
"Moikka rakas" Sanoin Williamille ja suutelin tuota pikaisesti. William sulki oven ja minä istahdin sohvalle hymyillen. Juhlimme juuri äskettäin neljättä vuosipäivää yhdessä. Tänään oli ollut aivan ihanaa. Ensin olimme menneet syömään ja Will oli antanut minulle kauniin kultaisen sydämmen ja raisan suklaata kun minä olin antanut hänelle valokuva albumin ja kellon josta tuo oli haaveillut jo pitkään. Sen jälkeen olimme lähteneet kävelylle sinne rantaan jossa Will minua pyysi tyttöystäväkseen. Sen jälkeen olimme lähteneet meille ja katsoneet Friends- sarjaa. Meillä oli tullut tässä neljän vuoden aikana riitoja mutta niistä olimme selvinneet puhumalla ja sovimme aina. Yhdessä vaiheessa minä olin jo joutunut muuttamaan kahdeksi kuukaudeksi Suomeen sillä tein töitäni siellä. Alex oli jo neljännellä luokalla Milan kanssa ja he olivat parhaat kaverit. Huomasin kummiskin että Alexilla oli ihastus Milaan, mutta varmasti oli monella muullakin. Milasta oli tullut kaunis, hyvin kaunis oikeastaan. Alexkin oli tullut komeaksi nuoreksi pojaksi. Yksi luokkansa komeimpia jos minulta kysytään. Oveen koputettiin ja minä nousin sohvalta. Kuka siellä nytkin oli? Avasin oven ja näin Williamin polvillaan maassa.
"Will...? Mitä sä teet?" Kysyin hämmentyneenä. "Laurent, sä oot ollu mun luona nää neljä ihanimpaa vuotta mitä mulla on elämäni aikana ollut ja mä oon tosi kiitollinen siitä. Sä et tajua kuinka ihanaa se on nähdä sun hymy aina kun sut nään. Sä et tiedä kuinka ihanaa onkaan sulkea mun kädet sun ympärille ja nauraa sun kanssa, itkeä sun kanssa, hymyillä sun kanssa ja iloita sun kanssa. Mä en halua nähdä sua vaan välillä, mä haluun nähdä sut aina, joten... Laurent Elisabet Willos tekisitkö mut iloisimmaksi mieheksi tässä maailmassa ja tulisit mun vaimoksi?" Will kysyy ja ottaa sormusrasian esiin. Alan itkemään ilosta ja hymyilemään hyvin leveästi. Nyökkään päätäni hymillen ja itkien kun Will laittaa sormuksen vasemman käden nimettömääni. Will halaa minua ja kiittää minua. "Kiitos rakas..." Will sanoo ja itken tuota vasten. Varmistettu oli. Ihanin päivä ikinä.
THE END
ÄÄÄÄHH!! MÄ EN VOI USKOO ET TÄÄ TARINA ON NYT LOPPU!💗💗
Kiitos niin paljon kaikille jotka on tätä jaksanu lukee! Muuttelen varmaan tätä tarinaa sitten vähän ajan myötä että se ees tekee järkeä😂😂💗 No kiitos kaikille yli 10 TUHANNESTA lukijasta mä en voi uskoo sitä!💗
Muistakaa käydä osottamassa mun toiselle just alkaneelle kirjalle yhtä paljon rakkautta💗❣️
Kiitos.
Biggest kisses
Jeddis
Words
487
YOU ARE READING
On my way
Romance¿"sattuko se?" hän kysyi pieni virne naamallaan?¿ ¿"joo älä yritä, ei sattunu kun tipuin helvetistä, kiitos ku kysyit" sanoin turhautuneena. ¿ ¿"no saanko sitten sun numeron ja nimen söpöläinen?" hän kysyi edelleen se tyhmä virne päällään¿ ¿"Ensiks...
