On my way

8.

Jei. Yksi sarkastinen sana joka sopii tilanteeseeni. Jei. Sain Williamin lyömisestä viikon jälki-istuntoa. No siinä meni vikatkin mahdollisuudet Williamille että voisin edes kunnioittaa. Huomasin Kieranin käytävällä seisoskelemassa joten kävelin tuon viereen. "Moih!" Hihkaisen pojalle. "Moi!" Poika sanoo takaisin. "Mites uus poika pärjää?" Kieran jatkaa. "Noo... Hommasin meille molemmille jälkkää nyt viikoks, helvetin ärsyttävä ja niih" sanon mielipiteeni Willistä. "Jaahas... Aa no se näyttää Fuckboyilta ja ärsyttävältä" Kieran sanoo ja osoittaa minun taakseni. Kääntyessäni huomaan -ihme kyllä- Willin tytön kanssa nuoleskelemassa kulmassa. Käännän katseeni takaisin Kieraniin. "Oisko sulla aikaa tänään koulun jälkeen tulla mun kaa tohon viereiseen kahvilaan?" Kieran kysyy yllättäen. "Joo tottakai" sanon pojalle miettimättä sen enempään sillä tapanani on yliajatella jokainen asia jolloin päädyn mokaamaan asioita. Olen nyt yrittänyt vähentää sitäkin. Kieranin naamalle nousee hymy ja pojan syötävän söpöt hymykuopat näkyvät taas."okei, no tuu sitte koulun pihalle nii mennään yhessä mun autolla sinne kahvilaan" Kieran sanoo iloisesti. "Joo, moikka" sanon ja suutelen poikaa poskelle. Kävelen luokkaan ja istun paikalleni. Tajuan sitten mitä tein. Suutelin Kierania vittu poskelle!! Mikä mulla on?! Painan pääni pulpetille kun kuulen jonkun istuvan viereiselle paikalle. "Sun poikaystäväs oli vähän hämillä äsken" kuulen Williamin sanovan ja kun katson tuota hän vain virnistää. Voi vittu. "Ei se oo mun poikaystävä... Mulla vaan tuli joku outo kohtaus..." Sanon hiljaa edelleen vain punan noustessa poskilleni. "Opettaja, voinko mennä vessaan?" Kysyin vaikka se oli viimeinen asia päässäni tällähetkellä. Opettaja nyökkää ja minä aluksi kävelen ulos luokasta mutta heti päästyäni ulos, juoksen paikalle jossa juttelimme Kieranin kanssa. Poika vieläkin seisoo siinä hämillään. "Kieran, anteeks niin paljon!!" Sanon tullessani pojan viereen. "Älä pyydä anteeks" Kieran sanoo hymyillen. "Ei siinä mitään" Poika jatkaa. "Kiitos" sanon hiljaa ja halaan poikaa tiukasti. "Nyt tunnille" sanon ja hymyilen pojalle ennenkuin lähden kävelemään kohti luokkaa.

• • • • • • • • • • • • • • • • • •

Istuin yksin koulun edessä itkemässä. Isä oli joutunut sairaalaan tunti sitten. Hän oli ollut autossa ajamassa ennenkuin joku oli törmännyt isään, ja isä oli tippunut pieneltä kalliolta alas. Hyvä että isä edes selvisi... Olin itkenyt tässä jo tunnin taukoamatta. Tiedän että se on ilkeää mutta olisin toivonut että isäni ei olisi ollut siinä vaan Andrea. En edes pääsisi katsomaan isää vaan minun pitäisi odottaa monta kuukautta...Yhtäkkiä tunnen jonkun laittavan kädet ympärilleni, eli halaavan minua. Minua ei kiinnosta kuka se on, vaan kiedon käteni tuon henkilön ympärille. Itken jonkun rintaa vasten sillä henkilö on minua paljon pidempi. Yhtäkkiä tunnen kuinka olen jonkun sylissa. Ihan sama... Voisin vaivautua edes katsomaan ihmistä mutta ei minulla ole voimaa nyt. Huomaan yhtäkkiä että kaikki vain pimenee ja sitten nukahdan levottomaan uneen.

• • • • • • • • • • • • • • • • • •

Herään jostain ihan muualta kuin omasta kodistani. Nousen nopeasti ylös, huomaan ettei minulla ole muuta kuin yksi iso harmaa huppari päälläni ja no tottakai peitto. En tunnista huonetta. Olen pienessä paniikissa. Kuulen oven avautuvan ja piiloudun peiton alle. "Ai hyvä, oot heränny" Kuuluu ääni.

Hetkonen... Tuon äänen minä tunnistan!

• • • • • • • • • • • • • • • • • •

Kiitos ihan hirveesti kun luit! Tällä on jo yli 400 lukua ja votejaki on tullu!😭😭💗 Ajattelin ettei kukaan tätä ikinä ees lukis! Oon niin kiitollinen

Words
534

Kisses
Jeddis