On my way

12.

Ekana kaikista KIITOS NIIN PALJON 1,94 TUHATTA LUKUKERTAA TÄLLÄ TARINALLA???!!MITÄ???!!! KIITOS IHAN LIIKAAAA💗💗💗💗✌️✌️ (Siis nyt on jo 2,05!!!!?????💗💗💗💗💗🔥🔥🔥🔥🙏🙏🙏🙏  By~Future Jeddis)

Laurent

Katsoin tyttöä, joka vaikutti hyvin tutulta, ja Kieranin käsiä vähän hämmentyneenä. Tein suulleni väkisin tekohymyn sillä pitihän minun olla iloinen kaverini puolesta jos hän oli löytämyt jonkun muun (kuin minut) vaikka hän olisikin ihastukseni. Kieran hymyili minulle takaisin. "Laur, täs on mun uus tyttöystävä, Diane, ja Diane tässä on mun yks parhaista kavereista, Laurent, mut sano sitä vaa Lauriks!" Kieran esitteli minulle ja samalla minulle valkeni. Tämä tyttö oli se tyttö joka oli auttanut minua kantamaan tavaroitani autoon ekana päivänäni täällä. Huomasin Dianen tunnistavan minutkin. "Laur!?" Diane sanoi ja halasi minua hymyillen. Olin toki iloinen että sain nähdä auttajani uudelleen mutten olisi halunnut nähdä häntä Kieranin kanssa, etenkään YHDESSÄ. "Ihana nähä taas Diane!" Sanoin kummiskin iloisena. "Ööhh... Tunnetteko toisenne?" Kieran kysyi naurahtaen meiltä. "Joo tunnetaan, ekana päivänä kun meni  kauppaan nii Diane tuli just auttaan mua kantaan mun tavaroita mun autolle" sanoin hymyillen tuolle muistolle. "Ei ehitty ees vaihtaa numeroita nii ei olla oltu yhtäyksiisä" Diane jatkoi. Tajusin heti miksi olin törmännyt noihin kahteen ja minuun iski paniikki. Entä jos Will löytää minut mitä minulle tapahtuu?!! Menin nopeasti kippuraan maahan. Minua huimasi. Minua pyörrytti. Minulla oli huono olo.

Minun oli pakko päästä pois täältä.

Ennenkuin kukaan ehti edes koskea minuun nosin salaman nopeasti ylös ja lähdin juoksemaan pois täältä.

"Laur!! Minne meet??!!" Kuulin sameasti Kieranin äänen. En edes yleensä ole tälläinen. Olen aika rauhallinen ja en panikoi kauhean helposti. Nyt täällä pakenen poikaa. Hienosti meni taas tähän väliin Laur! En edes ollut nähnyt poikaa ja täällä sinkoan kohti ovea josta tulin vasta puolisen tuntia sitten. Avaan oven ja hengähdän. Lähden nyt kävelemään kohti viereistä metsää tietäen ettei sielä olisi ketään. Ei kukaan häiritsisi minua ja voisin sielä hengittää vapaasti.

Istahdin kivelle jonka löysin ja purskahdin itkuun. Tiedän ettei se ole edes itkemisen arvoinen asia kun saat tietää että ihastuksellasi on tyttöystävä joka paljastuukin olemaan ystävä jolle et ole puhunut muuta kun kerran ennen. No mutta minulle se kuitenkin oli. Itkin siinä kunnes kuulin jonkun muun itkevän. Pienin vain niiskauksia ja sitten pienen itkun äänen. Se oli tyttö, sen minä tiesin. Pyyhin omat kyyneleet poskiltani ja lähdin seuraamaan tuota ääntä. Ääni vain koveni ja koveni kunnes näin jonkun tytön, suunnilleen minun ikäiseni, istuvan kippurassa maassa ja itkevän. Tytöllä oli Blondi tukka ja en nähnyt hänen kasvojaan. "Ömm... Oletko okei?" Kysyin ja tyttö katsoi minua peloissaan ja säikähtäneenä. Menin lähemmäs varovasti ennenkuin näin nuo itkuiset kasvot kunnolla.

Nuo kasvot tunnistaisin missä vain. Nuo kasvot ovat ne kasvot joita olin etsinyt liian pitkään. Nou olivat kasvot joita olin kaivannut. Nuo olivat kasvot jotka kuuluivat parhaalle ystävälleni.

Nuo kasvot kuuluivat nimittäin       Amandalle.

Kiitos kun luit tää on tosi lyhyt mut toivon et tykkäsit ees vähän! Mulle tuli vaa nopee inspis kohtaus nii päätin sitte kirjottaa tähän väliin taas jotain. Mut eipä mul muuta ku kiitos kum luit ja see ya in the next chapter!🔥👑💗

Words
519

Kisses
Jeddis