On my way

13

Katsoin Amandaa jonka itki katsoessaan minua. Kyykistyin nopeasti tytön luo, aloin itkemään ja halasin tiukasti tyttöä. "A-Ama..." Sanoin kyyneleitteni välistä. "Laur... Sun pit-pitäää mennä pois... Mun is-sä tulee ja jos se näkee sut, se tulee myös sun p-perään... " Amanda sanoi nyyhkytyäen minua vasten. "Amanda, e-ei...Mä en jätä sua nyt... En-en nyt kun tarviit apua kaik-kaikista eniten. Mit-mitä se teki sulle?" Sanoin nopeasti halaten tyttöä. Erkaannuin halista ja nosin tytön seisomaan. Amanda kääri hihojaan ylös jossa näkyi monia mustelmia ja arpia. Sitten hän nosti housujansa polvien kohdalle ja niissäkin oli syviä haavoja ja mustelmia. "Nää
." Amanda sanoi nopeasti ja huomasin että tyttö oli lopettanut itkemisen. "Amanda... Mä oon tosi pahoillani... Hyppää mun reppariin nyt." Sanoin ja Amanda hyppäsi mitään sanomatta reppuselkääni. "Kiitos..." Kuulin Aman kuiskaavan. Hymyilin pienesti ja kävelin nopeaan tahtiin pois Williamin läheisestä metsästä omaan kotiini.

Kun tulimme meidän ovelle avasin sen nopeasti ja vein Amandan sohvalle makaamaan. "Oota hetki Amanda" sanoin ja nappasin puhelimeni, ja menin keittiöön. Etsi  puhelimestani Isacin numeron esiin. Soitin kyseiseen numeroon ja odoti  hetken ennenkuin  Isac vastasi.

"Laur? Minne katosit täält bileistä? Tääl on hyvä meno!" Isac sanoi naurahtaen.

"Mä selitän myöhemmin mut sun on pakko tulla tällä sekunnilla Danin kaa." Sanoin nopeasti sillä en nyt ehtinyt alkaa selittelemään koska minun pitäisi hoitaa Amandan haavat.

"Ömm... Onks kaikki okei? No mä tuun sinne Danin kaa oota hetki" Isac sanoi ja sulki puhelimen ennenkuin ehdin edes vastata mitään. Laitoin puhelimen takataskuuni ja kävelin nopein askelin sohvalle. "Mä käyn hakee vessasta puhdistusainetta ja sidonta tavaroita" sanoin ja häivyin vessaan. Otin käteeni sideharson, puhdistusaineen, paperia, vettä, pyyhkeen ja laastereita pienille haavoille. Menin nopeasti takaisin Amandan luo ja kyykistyin tuon viereen. Amanda hymyili minulle pienesti. "Yritä Ama saada unta, tää muuten saattaa kirvellä ku noi on noin syvii mut yritä pärjätä" sanoin hymyillen tytölle lempeästi kun tyttö sulki silmänsä. Kuulin koputuksen ovelta ja tiesin heti sen olevan Isac ja Dan. Kiirehdin ovelle ja sanoin nopeat moit. "Miks siis halusit meijät tänne?" Isac sanoi minulle mutten vastannut. Viitoin vain pojat olohuoneen sohvalle. "AMA!!!" Isac ja Dan huusivat ja juoksivat halaamaan Amandaa. "Isac... Dan... Te tulitte!" Amanda hihkaisi väsyneenä. "Te voitte istuu Amandan vierelle mut mun pitää nyt hoitaa nää haavat ettei ne mee pahempaan kuntoon" sanoin huolestuneena ja pojat istuivat Amandan viereen. Isac otti heti Amandan kädestä. "Mistä löysit Amandan? " Dan kysyi minulta samalla kun minä putsasin haavoja. "No lähin pois sieltä bileistä ja päätin mennä metsään kävelemään. Näin sitten Amandan, tosi huonossa kunnossa, itkemässä maassa. En aluks meinannu ees tunnistaa koko tyttöä... Mä en ois mitenkää voinu vaan jättää Amandaa siihen vaan, tuskin kukaan ois, nii toin Amandan sitten tänne." Selitin pojille tilanteen. "Oon niin kiitollinen Laur... En tiiä mitä tekisin jos sä et ois löytäny Amandaa" Isac sanoi oikeasti hyvin kiitollisen näköisenä. Dankin hymily minulle leveästi ja nyökytti päätään. Kuulin askelia portaikon suunnasta ja katsoin sinne. Huomasin siellä Alexin seisomassa sininen yöpukunsa päällä ja valkoinen nalle kainalossa. "Laur?" Alex sanoi ja tallusti luokseni hymyillen. Hymyilin takaisin ja nappasin Alexin syliini haliin. "Eiks sun pitäs olla nukkumassa?" Kysyin Alexilta. "Mä... Mä ajattelin et jos voisin valvoo kun aikuiset ei oo kotona ja kun on viikonloppu... Nii mä ajattelin jos mä voisin va-valvoa?" Alex kysyi maailman viattomimmalla äänellä ja söpöllä ilmeellään. Jos joku ihminen saa pääni kääntymään se on minun oma nalleni. "Tottakai, mut mä varotan että sä et sitte huomenna jaksa tehä paljoa" sanoin jolloin Alexin suulle levisi iso, iso hymy. "KIITOS!" Alex hihkaisi ja halasi minua taas. "Voi awww... Isac voitko säkin muuttuu tollaseks?" Amanda kysyi naurahtaen Isacilta. "Saanko mäkin valvoo tänään?" Isac sanoi imitoiden pienen lapsen ääntä ja teki vitsillä "suloisen ilmeen". "En oo varma... Voisit kyllä mennä jo nyt nukkumaan" Amanda sanoi vitsillä. "Höh... Laur on paljon coolimpi ku sinä" Isac sanoi ja esitti mököttävää. Kaikki purskahti nauruun. Oli ihana nähdä Amandaa etenkin hymyilemässä, kaiken sen jälkeen mitä tuon isä oli tehmyt hänelle.

Olimme hakeneet Trivial pursuit lautapelin alas Alexin tahdosta. Tietenkään hänen piti pelata jonkun kanssa, eihän hän edes osannut lukea, niin hän valitsi Amandan. Muut meistä pelasivat yksin. Minun vuoro oli kysyä Amandalta ja Alexilta. "Okei minkä niistä haluutte valita?" Kysyin ja Amanda ja Alex katsoivat toisiaan. "Me otetaan pinkki eli pop kysymykset" Alex vastasi kysymykseeni. Katsoin mitä pinkin värin kohdalla oli. Naurahdin katsottuani kysymyksen. "No Alex tän tietää 100 varmasti mutta Amasta mä en tiiä, kysymys menee... Kuka oli elokuvassa 'Autot' Pisto Cup-kilpa-auto kisan uusin osallistuja, ja samalla elokuvan päähenkilö" kysyin tietäen itsekkin vastauksen sillä Alexin kanssa elokuva oli tultua katsottua monta kertaa. "MÄ TIEDÄN! MÄ TIEDÄN!! SE OLI SALAMA MCQUEEN!" Alex huusi ja rupesimme kaikki nauramaan tuon huutaessa samaa nimeä.

•   •     •     •     •     •    •   •    •     •     •

Pelattuamme pelin loppuun, ja tultuamme siihen tulokseen että Dan oli voittanut pelin, olimme nukahtaneet sohvalle ja lattialle. Minä lattialle Danin kanssa. Alex Amandan kainaloon sohvalle ja Isac nukkumaan toiselle sohvalle. Meillä oli ollut hauskaa ja minulla oli ollut niin kova ikävä omaa parasta kaveriani.

Heräsin maasta, selkä kipeänä. Huomasin että ulkona oli vielä pimeää ja kaikki nukkuivat. Noh menen keittiöön laittamaan jotain aamupalaa sitten. Samalla kun tein ruokaa aloin taas miettimään Deania. Tietenkään heitä ei edes kiinostaisi minun vanha paraskaverini, miksi kiinnostaisi (A/N~ Miks mä nauran tääl tälle?)? Mutta tuo ei ollut pelkkä paraskaveri minulle. Hän oli kuin isoveli, minun suojelia ja naurattaja. Hän auttoi minua kaikessa ja sai minut nauramaan kaikkein pahoinpinakin päivinä. Hän oli myös todella läheinen Alexin kanssa, joka oli minusta TODELLA suloista. Se on vain harmi kuinka Alex on jo unohtanut hänet...

Minun pitäisi soittaa hänelle...

•   •     •     •     •     •    •   •    •     •     •

Jaii!! Vihdoin sain tänki luvun valmiiks!💗👑 Mä mietin et voisin julkasta yhen mun tarinoista joita oon nyt kirjottanut tän tarinan ohella. Sori muuten kun näissä luvuissa ei oikeen tapahdu mitään ja musta tuntuu ettei kukaan enään jaksa lukee näitä ): Yritän tehä näihin jotain kiinnostusta aikaseks mutta pahoittelen jo valmiiksi sitä säälittävää yritystä...

Seuraavan luvun julkastussa saattaa kestää hetki koska oon ajatellu et siit tulis pitkä kerranki ((: Mitäs pitäisitte?

No toivottavasti tykkäsitte, cya!!💖💗

Kisses
Jeddis