On my way

18.

Laurent

Heräsin pää edelleen Williamin sylissä. Nousin istumaan ja huomasin että poikahan oli itsekkin unessa. Katsoin merelle ja aurinkolaski super ihanan näköisesti jolloin taivas oli täyttynyt oranssilla, punaisella ja
keltaisella. Tönin hellästi Williamia että tuo heräisi. "Will, sun on pakko nähä tää" sanoin hymyillen. Kun Will pikkuhiljaa alkoi raottamaan silmiään. "Kato" sanoin ja osoitin taivasta. Will hitaasti nousi päätään ja hymyili auringonlaskulle. "Eikö olekkin kaunis" sanoin katsoen taivasta. "Onhan se..." Will sanoi ja käännyin katsomaan poikaa ja yllättäen kohtasin pojan silmät. Naurahdin pojalle. "Ömmm... Laur?" Poika aloitti vähän takellen. "Mm?" Hymähdin pojalle katsoen tuota silmiin. "No mä tiiän että mä oon tuntenu sut tosi vähän aikaa, enkä ees tunne sua kunnolla mut... Mä tykkään susta... Niiku paljon... Ja se on okei jos sä et tykkää musta" Will sanoi ja minulla silmät suureni. Tottakai minä tykkäsin pojasta mutta minua mietitytti että entä Amanda... Hän oli tietenkin sanonut ettei häntä haittaisi mutta minua huolestutti se silti. Tietämättä mitä tekisin, nyökkäsin vain pojalle. "Ömm... Will... Mä tykkään susta myös... Mutta" sanoin tietämättä mitä jatkaa. "Ei sun tarvii sanoo mitään muuta" Will sanoi ja yhtäkkiä tunsin pojan lämpimät huulet omillani.  Ja seuraavaksi tajusin suutelevani poikaa takaisin. Will vetäytyi kauemaksi minusta. "Eli Laurent... Haluisitko sä olla mun tyttöystävä?" Will kysyi hymyillen kun minä nyökkäsin. Minun pitäisi ajatella myös itseäni. Halasin Williamia tiukkaan. "Mennäänkö?" Will kysyi ja tajusin että poika tarkoitti sitä että menisimme tuon luokse. "Joo" sanoin hymyillen ja aloimme keräämään tavaroita. Yritin peittää mahdollisimman hyvin oikeaa innostusta mitä William oli oikeasti sanonut! Mutta en oikein tajunnut... Enhän minä edes ollut niin kaunis mitä esim juuri Amanda oli. "Will? Miksi sä tykkäät just musta?" Kysyin Williamilta samalla kun kävelimme polkua pitkin Williamin luo. "No sulla on sellanen kiva luonne kun sä et oo sellanen... No liian luottavainen" poika sanoi naurahtaen. "Mutta silti mä tiiän että oot tosi huolehtivainen, kiltti ja hauska, vaikket aina niitä puolia näytäkkään... Ja vaikutat esim aina aika kovalta mutta sulla on tunnetta ja aika paljon, ja sen mä oo  nähny... Mulla on vaan sellanen tunne että mun pitäs suojella sua kaikelta pahalta" Will jatkoi joka sai minun suulleni nousemaan hymyn. "Mutta sä et voi suojella mua kaikelta pahalta tässä maailmassa" sanoin naurahtaen. "No mä yritän sitten niin kauan kunnes onnistun" Will sanoi joka sai minut hymyilemaan vielä leveämmin, jos se nyt oli mahdollista. Nappasin pojan käden omaani ja hymyilin pojalle. Will katsoi minua hetken ennenkuin suuteli minua nopeasti poskelle. "Säkin aina vaikutat tosi kovalta mutta oikeesti sä oot tollanen oikee pehmo" sanoin naurahtaen.

Sori, saitte tän luvun tosi hitaasti ja se oli vielä tosi lyhyt )): mulla on nyt vaan mun elämässä tosi paljon käynnissä nii mulla ei oo vaan mitään motia tai inspiraatioo tähän kirjottamkseen... Et sori siitä... Musta tuntuu et tähän tulee pieni tauko... Ei mikään pitkä mutta sen verran et saan jotenki oman elämäni kokoon kunnolla ja sitte tän kirjan!💗💗 Toivon et ymmärrätte!❣️

Kisses
Jeddis

Words
532