On my way

15.

Tähän alkuun sanon et julkasen vasta uuden tarinan sitte ku tää on lopetettu et saatte vähän useemmin lukuja (:💗

Laurent

Heräsin sängyltä ja nousin istumaan. Tunnistin tämän huoneen hyvin ekasta kerrasta. Nimittäin se oli itse Williamin. Mitenköhän tännekkin olin joutunut? Sitten kaikki puski taas päin naamaani. Isäni oli kuollut, minun pitäisi kertoa Alexille, Andrea tulisi hakemaan yhden ainoista syistäni enää elää. Pieni kimaltava kyynel valui poskeani pitkin. Nousin sängystä ylös ja huomasin että minulla oli vielä omat vaatteeni päällä... Huh...

Ovi avautui ja sieltä paljastui hymyilevä William. "Moi, sä heräsit... En tienny mikä sulle tuli nii en nyt viittiny viedä sua takaskaan tunnille... Tulin kattoo et mikäs sulla kesti mut löysin sut sieltä käytävältä itkemästä... Ja älä huoli, pyysin Amandaa ilmoittaa et olit kipee ja mä menin auttaa sua... Jos  sä haluut tulla alas muuten nii mun äiti on siellä... Se haluais tutustuu suhun" Will sanoi loppuakohti hymyillen. "Aa kiitti... Kai. Ja kyllä mä voin tulla alaskin" sanoin ja yritin saada isäni pois mielestäni. Katsoin seinällä roikkuvaa kelloa joka näytti 12.30 eli olin nukkunut noin 30 minuuttia. Minun pitäisi hakea Alex vasta 16.35 eskarista.
William otti nopeasti kädestäni kiinni ja lähti viemään minua alas. Ihmettelin kyllä kättä... Menin käsi vieläkin Williamin kädessä Willin äidin luokse. Vetäisin nopeasti mutta hellästi käteni pois Williamin omasta. "Moi" sanoin hieman ujosti hymyillen. "Oi hei! Emme olekkaan kunnolla edes ehtinyt puhuakkaan" Williamin äiti naurahti. Nainen otti kädestäni ja ravisti sitä. "Minä olen Doreana Martin, Williamin äiti, mutta kutsu vain Dor tai Dore" Dorena sanoi hymyillen minulle. "Minä olen Laurent, mutta kaikki kutsuu vain Laur" vastasin hymyillen. "Ja kiitos kun autoitte minua silloin... Minulla oli silloin pieni kiire kotiin, huolehtimaan pikkuveljestäni" sanoin pahoittelevaan sävyyn. "Joo ei mitään. Nythän minä sinuun saankin tutustua! Voi että olet kaunis!" Dorena sanoi yhtäkkiä todella iloisesti ja minä hymyilin pienellä punalla. "Voi kiitos... Olet itsekkin hyvin kaunis!" Sanoin hymyillen.

William

Äitini ja Laur juttelivat niitä näitä, vaatteista ja muista asioista joista minulla ei ollut hajuakaan. Laur on niin söpö hymyillessään ja punastuessaan. Minulla on tunteita tyttöä kohtaan. Tykkään hänestä, ihan oikeasti PALJON. Mutta se satuttaa kun tietää ettei ihminen josta tykkäät, tykkää sinusta takaisin, ja varmasti ihastus johonkin muuhun... Minun pitäisi kertoa Laurille tunteistani pian ennenkuin kukaan muu pystyisi.

Laurent

Minulla oli oikeasti hauskaa Williamin äidin kanssa. Dorenalla oli hyvät jutut ja sai minut hymyilemään ja nauramaan. Vilkaisin kelloa ja huomasin sen olevan 16.12 joten minulla olisi jo pieni kiire. Autonikin oli koulun pihalla joten sillä en päässyt hakemaan Alexia. "Anteeksi kamalasti Dorena minun on pakko mennä hakemaan pikkuveljeni Alex eskarista" sanoin hymyillen ja Dorena nyökkäsi. "Ei se mitään! Sinun tottakai pitäisi tulla tänne joskus toiste! Mennään vaikka yhdessä kaupungille" Dorena sanoi iloisesti ja minä nyökkäsin. "Tottakai! Ja hei Will... Missä ne mun vaatteet on? Mä jätin ne tänne sun mukaan" sanoin vähän punastuen. "Aa joo, ne on mun huoneessa, mee vaan hakeen ne" Will sanoi minulle. Minä nyökkäsin hymyillen ja menin etsimään vaatteitani. Olisi se Will voinut antaa paremmatkin ohjeet... Menin pojan huoneeseen ja sitten jonkun kaapin luo. Siellä oli vain pari koria, varmaan pyykkikoria, joista katsoin sillä se näytti kuin siellä olisi ollut minun paitani. Kaivoin koria kunnes näin farkkuni, paitani ja muut vaatteeni. Otin ne ja menin käytävää pitkin. Pysähdyin kummiskin seinää vastan kun kuulin nimeni mainittavan. "Minusta hän on todella suloinen tyttö, sinun todellakin pitäisi pitää tämä tyttö" Dorena sanoi ja minä hymyilin mutta sitten minä aloin miettimään tuon sanoja. 'Sinun pitäisi pitää tämä tyttö' mitä sen pitäisi tarkoittaa? "Äiti... Ei Laurent tykkää musta... Se tuskin tykkää musta ees kaverina... Mut mulla on tarve auttaa sitä niiden... Niiden viiltojen takia, sä tiedät sen..." Kuulin Willin sanovan hiljaa. Mitä?! Will tykkää minusta... Mitä minä nyt teen... Onhan Will söpö, komea, huolehtivainen (näköjään) mutta vaikuttaa todelliselta fuckboylta. En minä haluaisi olla sellaisen  kanssa yhdessä... Mutta muuten... En edes tiedä... Kuulin heidän lopettavan keskustelunsa joten kävelin heidän luokse. "Löysin" hihkaisin naurahtaen. "Mutta mun pitää nyt mennä, nähdään huomenna Will ja nähdään Dorena todellakin joskus!" Sanoin ja hymyillen ja lähdin ovesta ulos. Minun pitäisi soittaa Amandalle ja kysyä mitä tehdä...

Andddddd.... That's it! Sori kun tänki kirjottamisessa meni niin kauan vaikka tää onki aika lyhyt!

Mut toivottavasti tykkäsit!💗💗💯

Words
694

Kisses
Jeddis