Pois

seitsemäs luku

Luku 7

"Me ei olla massaporukkaa."

❧

Kaisan luona oli ihan hauskaa, ja musta oli kiva saada myös naispuolisia kavereita täältä paikasta: poikien kanssa ei todellakaan voinut puhua kaikesta. Se kertoi mulle soittaneensa pianoa jo kahdeksanvuotiaasta ja olikin tosi taitava siinä – kunpa mäkin osaisin soittaa jotain soitinta! Kaisalla oli myös omia sävellyksiä, joita se esitteli mulle kun mä vain katselin haltioituneena ja silittelin Pepiä, joka tykästyi muhun nopeasti. Kyllä mä kai uskallan käydä siellä uudestaankin.

Ekan viikon perjantai koitti, ja mä mietin, olikohan Henri ja Aarni sellaisia, että niiden kanssa voisi bailata. Tai Kaisa. Ne oli molemmat tosi mukavia, mutta ne eivät silti henganneet porukassa. Kaisalla oli koulussa joku toinen kaveri, jonka kanssa se kulki monesti yhdessä, mutta usein se myös piirteli yksinään nurkassa – ja hienoja piirustuksia ne olivatkin. Musta tuntuu, että se ei olekaan sellainen ihminen, joka haluaisi roikkua jonkun seurassa koko ajan. Sen sijaan Henri ja Aarni olivat niin mukavia ja puheliaita, että mä mietin, mikseivät ne henganneet ikinä kenenkään muun kuin toistensa seurassa. Olivatko ne oikeasti pariskunta? Asia ei auttanut kuin selvittää, mutta hienovarainen mun pitäisi yrittää olla, mä en halunnut menettää mun lähimpiä ihmisiä tällä paikkakunnalla.

"Mitä te aiotte tehdä illalla?" mä heitin kepeästi.

"En tiiä. Ehkä kattoo jotain leffaa. Tänään tulee kolmas Harry Potter ysiltä", Henri tokaisi.

"Aarni?"

"En tosiaan tiiä. Käyn varmaan lenkillä, kuten yleensä, en sitte tiiä muusta", Aarni huokaisi ja kuulosti yhtä tylsältä kuin Henrikin.

"Come on", mä vastasin. "Noinko teidän kaikki viikonloput menee? Mitä te teette täällä aina? Eikö kukaan halua muka juhlistaa viikonloppua millään tapaa?"

"Ei me ryypätä, jos sä sitä tarkoitat", Aarni vastasi.

"No kuka sitten ryyppää? Mä haluan viinaa", mä sanoin vitsaillen ja melkein onnistuinkin kuulostamaan vakavalta, mutta aloin sitten nauramaan, joka bustasi mut totaalisesti.

"Kasper ja Frans ryyppää, mee niiden seuraan. Vaikutat tykkäävän niistä niin paljon, kun ne on niin herttaisia", Henri sanoi ja viittasi ekan matikantunnin tapahtumiin. Röökinpoltosta niiden kanssa mä en ollut Henrille ja Aarnille kertonut, sillä ne eivät vaikuttaneet nauttivan mistään kanssakäymisestä sen kaksikon kanssa.

"Hauska vitsi", Aarni sanoi yllättävän vakavana. "No ei mut oikeesti, me ei tiedetä tän kylän seurapiireistä juuri mitään. Me ei olla massaporukkaa. Meitä ei kututa bileisiin, ja jos kututtais, niin me ei mentäis..."

"Kai mun sit pitää kysyä Kaisalta", mä sanoin vaikken uskonut sen tosissaankaan ikinä edes koskeneen siideritölkkiin. No, yrittänyttä ei laiteta.

"Niin sä saatkin tehdä", Henri sanoi. "Ellet haluu tulla katsomaan sitä leffaa meille, tää tarjous koskee myös sua, Aarni."

"Mistä sitä tietää, vaikka saattaisinkin", Aarni sanoi. "Pitää vähän kerrata matikkaa ja käydä lenkillä, mutta kyllä mä sitten voisin ehtiäkin."

"Tuo sipsejä", Henri vastasi. "Meillä on kokista. Tuutsä Julia? Sä voit tuoda karkkii."

"Taidan jättää kokiksen ja karkit väliin", mä vastasin ja ihmettelin, miten kukaan jaksaa viettää noin tylsää viikonloppua ikinä missään. "Ei millään pahalla, mutta mä etsin vähän erilaista tekemistä viikonlopuks."

"Hei, Nummelin ja Tane varmasti ryyppää", Aarni heitti mun kävellessä poispäin. "Nummelinin isoveli hankkii aina kaikki juomat kaikkiin alaikäisten bileisiin koko kylällä, joten se varmasti nauttii kyllä viikonloppuna itsekin oluen jos toisenkin kavereittensa kanssa. Että jos kiinnostaa, niin ei muuta kuin viestiä vaan luokan ryhmään –"