Pois

toinen luku

Osa 2
"Feminismi, Julia."
❧

Me saavuttiin Kivitunturille siinä illan tuntumassa. Kello oli kuusi, ja muuttomies kantoi tavaroita ulos autosta. Mä kannoin meidän henkilöautossa olevista laatikoista osan sisälle, sanoin äidille moikat ja lähdin sitten kylälle, jos tätä keskittymää voi edes sellaiseksi kutsua.

Meidän uusi koti oli osoitteessa Metsopolku kuusi. Tien varrella oli monia samantyylisiä taloja, joista meidän talo erosi vain värillään; meidän talomme oli keltainen, kun taas nelonen oli lähes valkea ja kakkonen sinertävän sävyinen. Talot ei kuitenkaan olleet niin kiinnostavia, joten mä kävelin Metsopolun ainoaan päähän – se oli umpikuja – ja käännyin siitä oikealle. Olin jo vähän isommalla tiellä, jonka varressa oli muutama rivari, mutta niissäkään ei ollut juuri elämää – oliko sitä ylipäätään missään täällä?

Mä kävelin vähän matkaa suoraan ja näin vasemmalla puolellani vähän ajan päästä jonkun Minnan Lounaskahvilan. Nimitys ei kyllä hämännyt mua; kaikki pikkukylien niin kutsutut "lounaskahvilat" pyörivät suurimmalti osin sillä, että ne oli pulsujen kansoittamia käytännössä aina, kun ne olivat auki. Oikealla puolella oli joku kauppa, varmaan S-market, mutta kaupan julkisivu oli toisella puolella, joten mä en voinut olla varma.

Tie päättyi, ja mä olin päätynyt kylän pääraitille. Joku ehkä mun ikäinen nuorimies lenkkeili hölkäten reipasta vauhtia mun ohi ja mä näin muutaman mummon ja papan siellä täällä, mutta missään ei vieläkään ollut juuri mitään erikoista. Pub Tunturi, pizzeria, kukkakauppa, kirja- ja paperikauppa. Ei mitään erityistä, eikä kovin montaa ihmistä missään. Harvinaisen kuollutta.

Mä tulin liikenneympyrälle ja aioin lähteä katsomaan, minkälaisessa rakennuksessa paikallinen lukio – eli siis mun koulu kahden päivän päästä – oikein toimisi, sillä mä näin tienviitan, jossa luki "Yläaste ja lukio 0,7 km" ja se osoitti oikealle.

Mä en ollut kävellyt kuin ehkä sata metriä siitä seitsemästäsadasta, kun mä kuulin hälinää mun oikealle puolelle jäävän K-marketin pihasta. Ja marketin pihassa oli ilmeisesti tämän kylän nuorisoa. Mä en uskaltanut lähestyä niitä heti, mutta mä katselin hetken aikaa. Mä halusin nähdä tyypit lähempää, joten mä kuljin K-marketin sisäänkäyntiä kohti mahdollisimman hitaasti.

Mun sydän hypähti. Julkisilla paikoilla ei saanut tietenkään juoda alkoholia lainsäädännön vuoksi, mutta vaikka tänne tuppukylään poliiseja eksyisikin, eivät ne sakottaisi noita. Kaksi poikaa, molemmat kuin jostain taivaista laskeutuneita. Tuollaisten ihmisten edellä liikennevalot vaihtuivat vihreiksi, he saivat kiilata jonoissa kenenkään valittamatta, he saivat pitää kenkiä penkillä, kukaan ei ole koskaan valittanut heille asiattomasta oleskelusta – ja tuollaiset ihmiset eivät tienneet, mitä tarkoittaa vaikea elämä. Ja he olivat todennäköisesti pilalle lellittyjä kiusaajakusipäitä.

"Feminismi, Julia", mä muistutin itselleni tärkeästä ideologiasta. "Siihen sisältyy myös se, ettei tuomitse ihmisiä ulkonäön perusteella."

Paremman näköinen niistä kahdesta pojasta oli kuullut mut – mutta toivottavasti ei sitä, mitä mä sanoin. "Mitä?"

Mä kävelin ohi tyypeistä, koska en todellakaan halunnut antaa niille sitä mielikuvaa, että olisin oikeasti sanonut jotain. Nolasin siinäkin tietysti itseni täysin, sillä K-marketissa ei ollutkaan liukuovia, joten mä melkein törmäsin tavalliseen lasioveen, ennen kuin hoksasin tarttua kahvaan. Mä päädyin menemään kauppaan sisään, jotta pääsisin eroon mun niskassa tuntuvista katseista.

Kauppa oli harvinaisen pieni jopa marketiksi. Mä katselin hetken aikaa ympärilleni, kunnes joku mun takana avasi oven. Mä en halunnut katsoa, kuka se oli, koska se olisi saattanut olla jompi kumpi niistä kahdesta pojasta. Niinpä mä kuljin nopeasti intiimihygieniahyllylle, koska tänne pojat ei ainakaan mua seuraisi.