Pois

kymmenes luku

Osa 10

"Me, parisuhteessa? Ei jumalauta..."

❧

Maanantai vyöryi päälle aivan liian nopeaan, ja syyskuu alkaisi keskiviikkona. Mä saavuin kouluun peläten seuraavaa kohtaamista Kasperin kanssa, mutta mä huomasin, ettei se ollut koulussa ollenkaan. Hienoa, mulle oli siis suotu vähän lisäaikaa miettiä, mitä sanon.

Meillä oli heti ensimmäisellä tunnilla Leoa, ja mä ajattelin, että on turvallista jutella Henrille ja Aarnille siitä jutusta, jota Kaisa mua kehotti henkilökohtaisesti kysymään; kukaan ei varmasti kiinnittäisi meidän keskusteluihin huomiota, sillä tunnilla oli jotain ihan muuta, joka varmasti kiinnitti kaikkien muiden huomion.

"Tota, mä oon halunnu kysyä tätä jo jonkun aikaa", mä aloitin kömpelösti. "Miksi te ette hengaa muun luokan kanssa missään? Öö, oletteko te... yhdessä?"

Sekä Aarni että Henri rähähtivät nauruun ja saivat palkaksi toruvan mulkaisun Leolta.

"Me? Parisuhteessa? Oikeastiko?" Henri sanoi haukkoessaan henkeä valtavan naurunpuuskahduksen takaa. "Julia, mä yliarvioin kyllä sun ymmärryksen."

Mä olin edelleen pöllämystyneen näköinen, että pojat alkoivat nauraa taas – tällä kertaa mulle.

"Aarni, voinks mä kertoa?" Henri kysyi saatuaan tarpeekseen mun hämmästyneisyydelle nauramisesta.

"Siitä vaan. Eihän se oo nyt ollut – öö, yli neljään vuoteen enää salaista", Aarni vahvisti ja mä ymmärsin saman tien, että mun ennakko-olettamus Aarnista oli sittenkin oikeassa.

"Kyllä mä arvasin sen jo heti aluksi. Aarni on homo, eikö?" mä kysyin.

"Jep", Aarni vahvisti. "Henri sen sijaan ei. Me, parisuhteessa? Ei jumalauta..."

Pojat nauroivat uudestaan ja tällä kertaa mäkin nauroin mukana. Ehkä ajatus olikin typerä.

Me keskityttiin joksikin aikaa kuuntelemaan, kun Leo puhui meille suomalaisesta kansanmusiikkiperinteestä. Oli Sibeliusta ja vaikka mitä muuta sen sellaista, mutta mun ajatukset kääntyivät pian myös siihen toiseen vaikeaan kysymykseen: miksi Aarni ja Henri eivät pitäneet Kasperista ollenkaan? Miksi ne olivat kehottaneet mua pysymään kaukana siitä ensimmäisenä päivänä?

Aarni oli kuitenkin juuri äsken osoittanut mua kohtaan sellaista luottamusta, että mä päätin olla pommittamatta sitä enää enemmillä henkilökohtaisilla kysymyksillä. Kukaan ei jaksaisi jatkuvaa kyselemistä ja niinpä mä päätinkin siirtää kysymyksen toiseen ajankohtaan. Ja keskittyä Leon opetukseen, jos kukaan voisi edes keskittyä sen tunnilla mihinkään muuhun asiaan kuin sen...

"Julia", Henri keskeytti mun ajatukset.

"Mitä?" mä kysyin.

"Muistatko, kun sä sanoit joskus viime tai toissa viikolla, että sä haluat käydä siellä kunnan bändikämpällä, johon meillä oli varattu viime vuonna vielä vuoro?"

"Mm-hmm", mä myöntelin, katse edelleen kiinni muiden tyttöjen tapaan Leossa.

"No, mä kävin nuorisotilalla eilen, ja varasin meille uudestaan vuoron. Maanantaisin kuudesta seitsemään. Tuu tsekkaa se juttu. Ja Aarni, meillä nyt on pysyvä varaus siihen, joten ehkä meidän kannattaa käyttää se hyödyksi, ja jatkaa meidän projektia –" Henri kertoi.

"Mä en usko, että se onnistuu", Aarni vastasi lannistuneen kuuloisesti. Mä en aivan tiennyt, mistä oli kyse, kun mä en tiennyt, miksi bändi oli lopettanut, mutta mä päätin kuitenkin tsempata poikia eteenpäin.

"Todellakin käydään siellä – ainakin tänään. Jooko?" mä kysyin kiltisti. Henri näytti hyvinkin siltä, että lähtisi mielellään, mutta Aarnin kasvoilta epätyytyväinen ilme ei lähtenyt juuri millään.