Pois

kahdeksas luku

Osa 8

"Painu vittuun täältä."

❧

Me sitten mentiin Kasperin luokse sen melko hulppeaan taloon, sillä Frans kertoi sen vanhempien olevan paikalla. Kasper ilmeisesti laittoi viestiä johonkin sisäpiiriryhmään, sillä sisälle lappoi pian väkeä: Nummelin ja sen kaveri Taneli tulivat paikalle, tuoden aika paljon juotavaa. Sen lisäksi tuli vielä yksi meidän luokkalainen, jonka Kasper esitteli mulle Topiksi. Topi oli melko söpö, joskin vielä parempaa silmänruokaa tuli muutamien abien tullessa paikalle. Ai niin, illan isäntää tietysti unohtamatta.

Musiikki laitettiin kovalle. Pöydällä oli kaljaa, siideriä ja boolia. Kuten Kasper ja Frans, myös Nummelin oli tainnut bailata ennenkin: se teki sairaan hyvää boolia. Meno oli aika rentoa ja kaikilla oli hauskaa. Mä pääsin tanssimaan yhden abipojan kanssa.

"Sä oot vissii uus täällä?" se kyseli multa melko innokkaasti. Mä tietysti vastailin kaikkiin mahdollisiin kysymyksiin, sillä se oli ihan kiinnostava uus tuttavuus. Se esitteli itsensä Rufukseksi – erikoinen nimi – ja me juteltiin vähän niitä näitä. Vasta kun se kysyi mun puhelinnumeroa, mä ajattelin olla vastaamatta sen kysymykseen suoraan.

"Sä kuule saat mun numeron sitten joskus, kun musta siltä tuntuu", mä kujeilin sille ja se hyväksyi asian. Oliskin kaikki jätkät yhtä helppoja tuon asian suhteen.

Mä juttelin vielä kaikkea lisää Rufuksen kanssa, kiinnitin huomiota sen luonnonpunaisiin hiuksiin, jotka eivät haisseet ällöttävältä miestenshampoolta, vaan metsäkukilta ja marjoilta. Me tultiin tosi hyvin juttuun keskenään ja vaihdettiin kaikenlaisia tarinoita, kunnes meidän molempien keskittyminen siirtyi keittiöstä kantautuvaan ryminään ja metelöintiin.

"Nyt vittu!" sadatteli kovaääninen ja uhmaavan kaunis tyttö, jonka mä tunnistin Kasperin tyttöystäväksi. Se kiroili Kasperille ja oli heittänyt sitä jollakin – ilmeisesti kaulimella, joka oli musta ja Rufuksesta niin hauskaa, että me molemmat tyrskähdettiin.

Se tyttö oli tainnut esitellä itsensä ekana päivänä Saara-Mariaksi, mutta mä en ollut ihan varma. Mä keskityin vain miettimään, mistäköhän se oli suuttunut Kasperille. Mun ei tarvinnut kuitenkaan odottaa vastausta kauan, sillä mä kuulin sen sanovan:

"Miks vitussa sä et oo vastannu mun puheluihin? Mä mietin, että missä sä oikein olet!"

"Auts", Frans kommentoi, mutta hiljentyi nopeasti, kun Kasper näytti siltä, että se voisi katua, jos se jatkaisi vielä kommentointia.

"Kyllä sä tiedät, että me ollaan perjantaisin joko täällä, Fransilla tai sulla. Fransin porukat on sen kotona, niin missä muuallakaan me oltais? Sitä paitsi tänä iltana mulla oli tarkoitus olla jätkien ilta", Kasper selitti.

"Ai jätkien ilta? Kuka vittu tuo on? Ja nuo?" tyttö kiljui, osoittaen mua edelleen Rufuksen käsipuolessa sekä kahta sohvalla juoruavaa abityttöä, jotka olivat mun lisäksi ainoat tytöt bileissä.

"No en mä voinu ketään estää tulemasta tänne! Rufus toi ton" – Kasper osoitti mua – "ja noi tuli ihan kahdestaan."

Mä en ollut kovin kiintynyt Kasperiin, ainakaan vielä, joten mä mietin, pitäiskö mun olla reilu ja paljastaa Kasperin kusetus sen tyttöystävälle. Se nimittäin oli itse kutsunut mut tänne varsin henkilökohtaisesti. Mä olisin varmaan tehnyt sen, jos jokin ei olis saanut mua inhoamaan Kasperin tyttöystävää jostain käsittämättömästä syystä, jota mä en osannut mainita.

Kai mä sitten olin inhottava ihminen, ja se vain oli pakko hyväksyä.

Kellon näyttäessä puoltayötä Rufus aikoi lähteä kotiin. Se kysyi mua sen luokse jatkoille, mutta mä näin sen motiivit. Mulla ei ois toki ollut mitään Rufusta vastaan, päin vastoin, se oli tosi hurmaava, mutta mun piti muistaa tulleeni tänne jonkin ihan muun asian takia.