Pimeys ja sen Varjo

luku 5

Miro

 Koirat oli kuivattu ja päästetty takapihalle riehuu, kaikki oli hiprakas ja me katottii jotai paskaa teinidraamaa telkkarist.

Sohval ei ollu tarpeeks tilaa ja nojatuoli oli liia kaukan nii me sit oltii puoliks toistemme syleis siin maksimissaa kolmenistuttaval sohval. Mä ja Turo oltii luonnollisest päissä ja Valde ja Aada istu mun vieres ja puhu olevinaa hiljaa siit mite ne halus mennä ulos nussii. Mä kuuntelin niit hetke huvittuneen ja mietin et luulikoha ne oikeest et ne oli hiljasii.

"Mä kuulen teiät." Mä matkin niitte "kuiskintaa" ja Aada meni vähä punaseks. Oikeestaa aik helvetin punaseks. Yht punaseks ku sen tavaramerkkikorvikset. Valde vaa kohotteli mulle kulmiaa ja kysy et käyks kateeks.

"Totta kai. Mähä ku en sais ketä vaa mä haluun."

Kai se tajus mite vääräs mä olin. Se ei nimittäi vastannu mitää, katto vaa sääliväst ja käänty telkkarii päi. Surullista.

Mä kurotuin ottaa Aadan breezerin pöyält ja join sitä siin samal ku koitin päätellä et mikä siin leffas oli pointtin. Mä nauroin sille kuollakseni kunnes siin tuli joku homokohtaus, vissii sen homofoobisen päähenkilötytön paras kaveri ja joku, kai, ja se lyhyempi näytti häiritseväst Jirilt. Samat vaaleet sotkuset hiukset ja lasit ja liia iso huppari. Ei vittu. Mä vilkasin muit eikä kukaa tainnu huomaa mitää. Ne vaa jatko naureskeluaa jote mä päätin et siin ei ois mitää sen oudompaa ja käännyin takas ruudun puolee. Ei, se näytti edellee Jirilt.

Mun piti purra kieltä etten alkais miettii sitä sen enempää. Sil toisel oli kans oranssit hiukset, jos katto kaukaa nii ne näytti punasilt.

Okei, teiniaivot oli pahemmat ku darra-aivot. Mä koitin nielasta sen palan mun kurkus kosk yskimine ois herättäny huomioo. Tosin mä taisin herättää jo. Yhtäkkii seki alko tuntuu iha helvetin kiusalliselt ku Valde nojas muhu nii et me oltii iha kylki kyljes, mikä oli normaalii muute enkä mä yleensä ees kiinnittäny mitää huomioo siihe. Mä yritin hengitellä rauhas ja olla kattomat telkkarii, mut mä silti kuulin ne. Voi jumalauta, ne puhu jotai kortsuist. Ehkei se ollukkaa teinileffa. Selvä, mun hengitys ei ollu normaalii. Mä pystyin melkei kuvittelee mite pehmeet Jirin hiukset oli, tai sen huulet. Ei. Ehei.

Mä nousin välittämät Valtterin älähyksest ku sil ei ollu enää mitää mihi nojaa ja sanoin vähä tukahtuneest et pakko mennä kuselle. En mä ees ilmottanu ikin, mitä vittuu.

Okei, rauhotu. Ne metrit olkkarin ja vessan välil tuntu yhtäkkii kilsoilt, mut jollai taval mä sain oven kii ja pääsin hengittää mite mä ikin halusin. Mä tuijotin itteeni peilist ja suljin silmät hetkeks. Se oli vaa leffa, se ei ees näyttäny Jirilt, sul ei oo mitää syyt alkaa fantasioimaa ja kehittää stondist. Luojan kiitos mä en käyttäny himas nahkahousui. Perus farkut tai verkkarit oli paljo stondisystävällisemmät.

Mä avasin silmät ja en onneks ollu enää iha nii punane. Mä hengitin syvää pari kertaa ja avasin sit hanan, alkaen läiskii kylmää vettä naamalle. Hyvä, mä olin jo melkei normaalikunnos. Mä aloin muistelee mitä se artikkeli oli ehottanu tekee jos tulis seisokki kesken leffaillan. Mun piti ajatella mun mummoo alkkareis. Tai faijaa. Hyi saatana. Mä vilkasin alas ja huokasin helpotuksest.

Mä kuivasin naaman ja avasin oven. Ei ne epäilis mitää. Mä menin keittiön kaut hakee kokist ennen ku menin olkkarii. Se homokohta oli ohi ja ny siel oli joku illallisjuttu jote mä koin turvalliseks mennä takas. Mä tönin Valdee pois ja istahin takas mun paikalle. Mä jo luulin et se tilanne oli ohi mut sit jätkä kuiskas tietäväst: "Haluuks vaihtaa leffaa? Sul tuntu oleva vähä ahistava olo."

Mä päätin olla vastaamat.

Vähä enemmä kännis, leffa oli muuttunu paskaks musaks mut koirat oli edellee ulkon. Leevi oli käyny chekkaa nii ei niil ollu hätää. Tosin se saatto olla puol tuntii sit. Tai tunti. En mä tienny.