Pimeys ja sen Varjo

luku 3

Miro

 Mä kuuntelin puolel korval Joonan selityst sen käärmeest ja siit mite se ei syöny enää ja et se kuolis koht. Mä olin liia keskittyny piirtelee epäsopusuhtasii kullei joil oli häntä jonku matikanvihkoo. Saatto kyl olla mun omaki, en ihmettelis. Ei tääl tienny mikä oli mun ja mikä oli jonku Erikin isobroidin.

Mä käänsin sen ympäri ja luin et "Valtteri 9A matikka. Hail satan!"

"Parone ketää ei kiinnosta", Leevi huokas ja käänty kyljellee iha vaa et sai tönästyy Joonaa joka vaa mutristi huuliaa. Mä katoin niit huvittuneen mun kirjotuspöyän luot ja kittasin megist. Jätkät makas kolmistaa mun sängyl, Joona, Leevi ja Roope. Leevi oli ollu tääl jo enne ku mä pääsin koulust ja oltii tultu kundien kaa puhistaa pari snapsilasii. Kukaa ei ollu miettiny sen enempää et mitä se tääl teki. Ne kaikki ties mis vara-avain oli ja tuli ain lintsailee tänne vuoron perää, joskus ryhmäs. Tää oli yht paljo niitte kämppä ku mun vaik mä se olin mä joka makso vuokran.

"Ei nii. Haluuks joku hakee mulle pullon jotai?" Mä laskin tussin käest ja nousin ylös iha vaa et pääsin ahistelee niit. Mä rojahin niitte seuraks siihe punkkaa ja ängin sinne välii ku joku viisvuotias. Ängin nimenomaa kosk tavalline parisänky ei ehk ollu tehty neljää melkei täyskasvust kundii varte.

"Hae ite", Roope tuhahti, yrittäen tönii mua pois hyvinki kiivaast mut mä olin ja pysyin tiukasti paikallani.

"Mul o Jackii", mä koitin parhaani maanitella, "ja vissii tequilaaki vähä."

"Saatanan darrapesäke", se totes jatkaen mun tönimist mut sil kertaa mä tönäsin sitä takas ja se siristi mulle silmiää. Mut ennen ku se sai sanottuu mitää nii Leevi nous ja venytteli nivelet aik äänekkääst poksahelle, sanoen et se kävis hakee. Oli kuulemma jano.

"Mun sankari", mä huokasin mahollisimman rakastuneest, saaen sen näyttää keskarii. Se katos ovest ja mä käännyin niitte kahe muitten puolee. Toisinsanoen asetuin viel paremmi niitte välii selälleni välittämät niitte mee pois homoist -huudoista.

"Hei tiiätteks te sen yhe Jirin?" mä sit kysyin mahollisimman neutraalist tuijottaen kattoo.

"Öö aik monta", Joona vastas. Mä tiesin näkemättäki et se kohotti kulmiaa."Mikä niist?"

"Ysi beel. Se rillipää blondi jol o naurettavan hyvii numeroit", mä tarkensin mut en saanu niilt mitää ahaa elämyst. Hetken hiljasuuen vaa.

"Ei hajuukaa. Ikin varmaa nähny", se sano ja Roope myönteli mun toisel puolel.

"Mä tajusin vast toissapäivän mite söötti se o. Törmäsin siihe sitte eile ku olin koirii ulkoiluttamas nii jäätii siihe puhuu. Se halus äkkii pois, sen näki sen ilmeest."

"Ei ihme", Joona törähti ja mä tönäsin sitä vaihteeks.

"Pää kii."

"Etsä muut keksi?" se virnuili ja mä oisin varmaa heittäny sen ikkunast mut Leevi ilmesty just sit ovelle pullot kilisten. Oli varmaa juossu koko viientoist metrin matkan olkkarin viinavitriinille. "Iltaa idiootit", se hihkas, tullen sisää huoneesee syli täyn juomii. Se laski ne mun pöyälle siihe sängyn vieree ja korkkas heti yhen. "Miro ei sit juo kaikkee nii ku viimeks."

"Sil o mieshuolii, kyl se juo", Roope sano heti. Leevin silmät alko tuikkii pelottavast. "Ihan tosi?" se kysy tarjoten mulle lasii, "meiä hintti o rakastunu."

Mä annoin sen ojennella kättään ja otin sen lasin sijaan huiikan suoraan viskipullost. Se korvens kurkus tuttuun tapaan ja mä tunsin melkein heti sen vaikutuksen. Joona oli heti kurottamas kättää. Mä varasin viskit ain ittelleni kosk se oli kalleinta ja mä olin hemmoteltu, ainaki Turon sanoin. Mut ehk muutki sais hemmotella itteää kerranki. Mä ojensin pullon sille ja avasin ittelleni leijonan.