Pimeys ja sen Varjo

luku 33

Miro

Ihmiset alko valuu ulos ja me oltii Valden kaa vielki paikal. Mä en sais kyytii takas tän shown jälkee -tai no ehk lähimmälle osastolle mut en mä sinne halunnu- eikä Valde halunnu jättää mua yksin täs kondikses nii oltii kelattu pummii bussi takas Perttulaa tai jotai enemmä coolii. Kumpikaan ei ollu kattonu aikoi tai mitää, mä olin vaa maannu jonku haudan pääl, polttanu röökii ja vetäny viinaa, Valde oli istunu ja tehny saman. Ehk jos me oltais täs tarpeeks pitkää nii muututtais itekki luurangoiks. Ois ollu hyvä loppuhuipennus tälle päivälle.

"Mä haluun pois", mä sanoin hetken hiljasuuen jälkee ääni käheen vähä kaiken takii, saaen Valden vilkasee mua pienen hymyn kera. Se ei näyttäny pätkääkää aidolt mut en kommentoinu asiaa. Mä en ite ees pystyny yrittää hymyillä nii ei mul ollu varaa sanoo.

Mä melkei ootin et se ois sanonu et joo ei, meet takas himaa ja juot paljo vettä mut oisko se ollu Valde? Se saatto olla iha vitun kanaemo välil mut se oli silti mun paras frendi ja se kyl hiffas et joskus paska olo ei lähteny vaa terveil elämäntavoil. Ei senkää elämä ain loistanu.

"Mä en anna sun tehä mitää yltiötyhmää mut me voiaa mennä Stadii tai jotai. Olla siel nii kaua ku haluut", se kohautti olkiaa ja vittu et se kuulosti hyvält ajatukselt. Sil hetkel, tai no, viimiset kaks viikkoo, mä halusin vaa olla sekasin ja riehuu nii ki sielu sieti. Mä en jaksanu sääntöi tai lakei, oli vaa mä ja mun euforianhaku.

Mua tavallaa ehk jopa pelotti ajatus siit et joskus mä pääsisin täst yli enkä tarvis enää homona kamaa, tää oli sillee aik jännä olo. Vitun paska mut sentää suurin osa mun ajatuksist oli viinan turruttamii. Tietenki jos ois tullu tilaisuus nii totta helvetis oisin muuttanu tilannet nii et kaikki meist ois vittu elos, mut kosk se ei ollu mahollist nii kyl mä mieluummi tän otin ku sen et oisin ollu selvinpäi ja joutunu oikeest kärsii mun oman pään sisäl.

"Sinne siis", mä ilmotin ja koitin nousta  vähä turhan nopeest. Kute arvata saatto, se ei onnistunu ja mä kaaduin suoraa perseelleni jonku vitun Heimosen haudan päälle. Saatanan tyypit, oliks pakko tunkee hautansa mun lähelle? Kyse ku ei voinu olla siit et mä olin vetäny kaks viikkoo kaikkii mahollisii aineit ja ny olin juonu ton pullon vodkaa melkei kokonaa yksin et mul oli sekä maksa varmaa aik saatanan koettelul ja mä pysyin harvoin pystys. Tai siit et oltii nimenomaa hautausmaal. Ei, kuolleitten syyt kaikki.

Mä ojensin Valdelle käden ja se veti mut ylös aik helpost ottaen huomioo et mä olin ku joku säkki. Hyvi riutunu säkki toisaalt. Oli pikkuse hankalaa saa'a lisää painoo ku ei syöny ja pumppas elimistön täytee kaikkii myrkkyi nii olin saattanu laihtuu muutaman kilon. Mä en ollu muutenkaa ollu mikää kovin tukeva nii must huomas kyl. Joku Leevi oli vissii huomauttanu asiast viikko sit mut en ollu tehny asialle mitää nii kaikki oli vissii tajunnu et se menis ajallaa ohi.

"Onks sul rahaa?" Mä kysyin ku olin viimeinki jotenkute mun jaloil. Valde pudisteli mun rotsist ja farkkujen reisist pahimpii hiekkoi ja pölyi samal ku se vastas: "Jokune kymppi. Sain Marikalt toissapäivän, muistaks?"

"En", mä sanoin rehellisest, saaen sen tuhahtaa et en ihmettele sitte yhtää. Mä muistin vaa et Marika oli sen isosisko ja et se asu Jyväskyläs, siin se. Saatto sil olla kissaki.

Valde ei valassu mulle asiaa eikä mua ois kiinnostanu vaik se oiski, tarttu vaa uuestaa kädest ja lähti vetää johonki suuntaa. Mä näin kaike vähä kahten tai mahollisest kolmen enkä ollu varma ilmansuunnist nii menin vaa mukan. Oltii luultavast menos lähimmälle dösikselle minkä olinpaikast mul ei ollu hajuukaa kosk en ollu mikää Rajiksen vakkari. Tääl ku ei ollu paljoo mitää. Tai no, mun ainoot kokemukset täst mestast oli se et oltii ain ala asteel tultu tänne uimahalleilee.

Iha vaa jonku viien sekunnin kävelyn jälkee Valde pysähty ja mä peräs. Mä vilkasin sitä kysyväst, tai nii kysyväst ku mä mun aineitten puuduttamal naamal pystyin, nii se nyökkäs eteenpäi. Mä katoin sinne päi hetke hämilläni mut sit mä spottasin liianki tutun blondin kundin seisoskelemas parkkiksel jonku vanhemman naisen, luultavast sen mutsin kaa. Ne puhu jostai mut me oltii liia kaukan et oisin erottanu sanoi.