Pimeys ja sen Varjo

luku 22

Jiri

Mä tuijotin ilmeettömän mun sänkyy ja yritin miettii et mite helvetis mä olin päätyny tähä. Ei mun punkka ollu tehny mitää mut sen pääl oli varmaa yli neljä kiloo mässyy mitä mä olin käyny ostamas kiskalt ja vieny sielt varmaa puolet -ei mul ollu menny ku kakskytseittemä euroo. Ei jumalauta. Ja kaikki vaa kosk Miro oli koodannu et halusinks mä pitää läskikerhoo läheises puistos. Tunnin pääst. Se oli sanonu et sil oli sipsipussi ja suklaapatukka eikä yhtää rahaa nii mä olin sit loistanu.

Mä huokasin ittekseni ja istahin niitte kaloripommien vieree selkä seinää vaste. Tehty mikä tehty. Mä kuulin ku Nuija äänteli jotai jossai, varmaa halus ruokaa vaik sil oli kupit täyn raksui. Se kuitenki ilmesty mun oviaukkoo ja tuuhee häntä heiluen hyppäs mun sylii ja asettu siihe kaikil viiel ja puolel kilollaa. "Halipulane kaheli", mä tuhahin mut siin ei ollu paljoo potkuu ku mä puoliks lepersin sen. Nuijaa silitellen mä kaivoin toisel kädel kännykän esii pienien ongelmien kera. Ei ollu tullu uusii viestei mitä mä en hirveest ihmetelly nii laitoin sit vaa musaa soimaa hiljaa. Mä en ollu iha varma et oliks mutsi himas mut pelasin varman päälle. Mä aloin hyräilee Backyard Babiesin Nomadicin tahtii ja Nuijan ilmeest päätelle se ei arvostanu. Mä hymyilin sille ja rapsutin leuan alt nii heti sen silmät meni viiruiks ja sen moottori käynnisty. Se oli iha saatanan ärsyttävä eläin, varsinki ku sil oli juoksu, se kusi laatikon ulkopuolelle ja repi tärkeit papereit mut jos joku sanois Nuijaa ärsyttäväks nii mä kiduttaisin sen tyypin kuoliaaks nuppineuloil. Vaik se ois Miro.

Mun kännykkä piippas enkä mä ollu iha varma et kattoisko. Se saatto olla Miro mut sitte taas se saattais olla joku Lidlin mainos. Mä otin riskin enkä turhaa -se oli Miro.
Hinttikingi: maindaaks jos aada liittyy seuraa
Jiri: lol en
Hinttikingi: se halus nähä sut plus sil o jotai kränää hr gootin kaa nii se haluu kans pois
Hinttikingi: sil o si darra
Jiri: lol k
Jiri: eiks teil oo ain
Hinttikingi: hyvä huomio
Hinttikingi: sattuuks sul olee siin bissee tai jotai btw
Jiri: mutsil varmaa
Jiri: ja viinii
Hinttikingi: haluuks tuua jotai tänne
Hinttikingi: en haluu nähä viinaa hetkee mut kuolen alkkiksii
Jiri: joo jos tulee mahis pöllii
Hinttikingi: danke danke liebe dich
Jiri: hitler stfu
Hinttikingi: pitäiskö sanoo grazie grazie ti amo
Jiri: mussolini stfu
Hinttikingi: okei mä meen :((
Mä naurahin sen vikalle viestille naama pikkusen lämpimän kosk no, eihä se tosissaa ollu, duh, mut se oli silti sanonu rakastavansa mua. Mä tiesin kyl et se oli sitä tyyppii et se sano nii jos joku toi sille voileivän mikä oli kyl iha helvetin outoo kosk mä en pystyis sanoo nii ees mun parhaalle kaverille jos mul ois ollu sellane. Mä taputtelin hetken naamaa et heräisin mut siit ei ollu paljo hyötyy.

Ku mä olin vaihellu vaatteit ja tunkenu dödöö nii ku puol tuntii iha paniikis nii tajusin et kello tulis just kaks ja mun piti olla kahelt puistos. Vittu.
Mä olin melkei jo lähös ennen ku muistin et olin puoliks luvannu Mirolle tuliaisii nii kävin chekkaa et oliks tääl ylipäätää ketää. Makkari oli tyhjä nii ku olkkari ja keittiöki. Vessas ei ollu ketää, eikä kylppäris. Terassil oli vaa yks kuollu sisilisko ala Nuija. Eli loogisest ottaen olin yksin himas.

Silti mä hiivin aik vainoharhasen mutsin makkarii mis sil oli ollu ainaki pari viikkoo sit pieni viinikaappi. Yleensä se joi heti ostamansa tai kittas bissee mut sille keräänty välil pulloi. Mä toivoin et ois kerääntyny nytki. No kaappi oli ainaki tallel. Mä menin sen luo vilkuillen koko aja taakseni iha ku mutsi lentäis yhtäkkii jostai pitämät yhtää äänt. Mä yritin avaa sen vaa et sain selville et siin oli lapsilukko ja yritin uuestaa. Se päästi pienen naksahuksen ja aukes sit, paljastaen neljä eri pulloo viinii. Tai kaks oli Chateauu. Toine jotai shamppanjaa ja toine vissii valkkuu. Anselmi jotai. Mul ei ollu mitää hajuu et mitä ne meinas nii kaivoin kännykän esii uuestaa.