Pimeys ja sen Varjo

luku 21

Miro

Me oltii pidetty lieväst äänekäs äänestys et kuka nukkuis missäki paitsi et mä olin sohval ja Aada Susannin huonees nii meit ei laskettu mukaa. Muute siit ois syntyny aikmoist kinaa. Kokemuksest puhuen. Me oltii jou'uttu jakaa pari kaks sänkyy ja lattia koko porukan kaa ku oltii otettu omaa lomaa viime talven ja buukattu halvin motelli Miskan faijan nimil Turust ku oltii jotenki pääytty sinne ja oltii liia kännis dösää. Muistoja. Ah.

Leevi oli vissii menny oikeest Annin sänkyy tai jotai ku sitä ei näkyny mut oli siin silti muutama arvottava. Muutama liikaa.
Anni oli osottanu patjojen paikan ja oli käyny ilmi et vaa yks oli nukkumakelpone -tarkottaen et siin ei ollu reikii, pinttyneit kissankusilänttei tai hometta-, jote me oltii sit Joonan kaa raahattu se ainoo yksilö Susannin sängyn takaa olkkarii mis oli vähä vaihtunu järjestys muutenki. Kaikki isot huonekalut oli yhes kasas nurkas et sinne mahtuis enkä mä voinu olla tuntemat itteeni vähä vahingoniloseks ku mietin et Anni ne joutuis siivoo sit ku lähettäis. Ellei se sit sanois ettei päästäis ennen ku kämppä ois siisti. Se ois jo aik natsii.

No, siihe yhelle patjalle oli päätyny nukkuu Erik ja Joona, porukan pienimmät just sopivast. Niil oli silti vissii vähä turhan ahast. Valde oli sit nakitettu mun kaa sohvalle ja se vissii luuli et se meinas et se sais vaa vallata sen kokonaa. Se oli oppinu paikkansa vast ku olin lyöny sitä jotai sata kertaa. Ja potkassu muutaman. Tuhat. Hirveen metelin se kyl nosti mut ku mä vaa ignoorasin sen nii se tajus ettei siit ois mitää hyötyy. Mun sohva.

Mä olin varastanu jonku jännält haisevan harmaan peiton, Valde sai Rokankarvasen pinkin viltin mikä sopi sille täyellisest. Mä sanoinki sen sille mut jostai syyst se ei arvostanu tät. Ihmeellist, luulis ny et joku Ville Valo wannabe ny haluis pinkin viltin. Mä ainaki oisin halunnu sen mut olin jalo ja annoin mun ihanan frendin pitää sen hyvää hyvyyttäni.

Me oltii jotenki pääytty valvoo puol viitee sen kaa. Erik ja Joona oli lopettanu puhumisen joskus tunti sit, eli vois veikkaa et ne oli sammunu. Ei ne pystyny olee hiljaa muute.
Me oltii Valden kaa vaa muisteltu menneit ja naurettu tyhmille kännivitseille ja siin oikeestaa se. Perus settii eikä mitää järkevää. Ny kaikki muut oli hiljaa, mitä ny jostai, varmaa Annin huoneen suunnilt, kuulu vaimeet rytmikäst kolinaa. Ei siit sen enempää. Mä yritin parhaani olla kelaamat mitä siel tapahtu.

"Nyt ois aikaa", mä sanoin jossai vaihees, nousten pikkusen nii et pystyin kattoo Valdee, nojaten puolet mun painost käsivarrelle. Se näytti eka silt ku sil ei ois ollu hajuukaa mist mä puhuin mut sit se vissii muisti kosk sen ilme meni aik vaikeeks. Mist vetoo et se vaa vetois siihe et ei tääkää aika riittäis.
"Se on kyl oikeest nii ku-"
"Tosi pitkä tarina?"
"Nii..."
Mä en ollu vähää aikaa ollu nii turhautunu siit et olin oikees.
"On täs ainaki viis tuntii", mä naurahin hiljaa, työntäen turhautumisen mun mielen perukoille kosk Valdee piti suhtautuu huumoril tai se ahistuis. Se tuhahti mut siin ei ollu hirveest potkuu. Mä annoin sen olla hetken hiljaa ja miettii ennen ku tönäsin sitä kevyest mun toisel kädel rintaa. "Mut ei se meinaa et sä voit vaa olla tuppisuu." Yleensä se ois keksiny jotai olevinaa hauskaa siihe mut nyt se vaa huokas. Huolestuttavaa. Yht huolestuttavaa ku et jos mä tilaisin pizzerias salaattii ja veden.

"Se liittyy Aadaa", se alotti varovaisest ja mä yritin parhaani olla pyöräyttämät silmii ja sanoo et joo vittu no shit. Se ei ois varmaa auttanu asiaa. "Mä... siis sä tiiät et mä diggaan siit mimmist iha jumalattomast?" Se käänty kattoo mua ja mä nyökkäsin nii hyvi ku mä ny siin asennos pystyin. Mun aivot raksutti nii hyvi ku ne ny pysty siihe aikaa aamust. Mite sun tyttökaverist tykkäämine oli paha asia? Se nuolas huuliaa ja vilkas olkansa taakse iha ku joku ois hiippaillu salakuuntelee meit, ennen ku jatko hiljaa: "Mut mul o kans tunteit yht toist kohtaa."
Mul meni hetki rekisteröiä se mun aivoihi. Okei eli saatto se ollakki paha juttu. "Okei", mä vaa sanoin mut tajusin et se oli aik tönkköö nii lisäsin: "Tiiänks mä sen?"
"En mä tiiä", se kohotti mulle kulmiaa, "enkä mä aio kertoo sen nimee."
"Kaua sä oot sit tykänny täst jostai?" Mä kysyin, saaen sen välttelee taas mun silmii. Ei täs ny hirveest mitää nähny mut no siis. "Liia kaua. Ja sitä vaikeempaa o kertoo Aadalle mitä kauemmi menee."
"Niihä se yleensä menee. Mut puhutaaks me nii ku viikoist? Kuukausist? Kuuestoist vuodest?"
"Reilust yli vuodest", se myöns, ääni hiljeten edellee aik rutkast, "ehk jopa puolestoist." Mä ynnäilin yhtälöit yhtee nii ku ysin valtakunnallisis matikankokeis ja mun känniset ja väsyneet aivot savus. Mä onnistuin kuitenki laskee jotai aik merkittävää.
"Ja sä oot ollu sen kaa jotai puoltoist vuot", mä sanoin hitaast enkä kyl iha varmast. En mä muistanu tarkkaa milloi Aada ilmesty, se tuntu silt ku se ois ain ollu meiä jengis. Valde nyökkäs vältellen mun silmii. "Mä tavallaa koitin unohtaa sen alkamal Aadan kaa... mut siis mä oikeest tykkään siit. Vitust. Se vaa et mä tykkään siit toisestki iha saatanan paljo. Ja ei helvetti täst o vaikee puhuu", sen puhe meni jo enemmä muminaks enkä mä kyl ihmetelly. Mä en varmaa ikin vois myöntää tollast äänee. Tai ehk myöntäisin, en mä ittestäni tienny.
"Kummast sä tykkäät enemmä?" Mä kysyin idioottin ku en tienny mitää mitä muutakaa kysyy, mut se vaa pudisti päätää ja sano ettei ollu varma. "Siis Aadan kaa tää o tälläst mukavaa ja rentoo ja söpöö, se o vitun nätti ja fiksu ja auttaa mua ain ja on tuken... sillee mä välil näen meiät hankkimas perheen ja koiran ja yhteisen kämpän ja kaikkee."
"Mut", mä johdattelin yrittäen olla valitsemat mitää puolii. Ainakaa heti. Okei no mä oisin Valden puolel vaik se ois tappanu Joonan.
"Mut tää toine o jotenki nii eri kaliiberii. Siin mis Aada o nätti ja fiksu, tää o saatanan hyvännäköne ja uhkarohkee ja välil tyhmänrohkeeki. Mä en todellakaa vois kuvitella sitä käymäs ruokaostoksil ja tulos meiä kämppää ilosen ja puhumas sen päiväst. Se vaa... se o just sellane mist kaikkien mutsit varotteli aikanaa, vaaralline, välil itsekäs ja narsistinenki..."
"Toisin sanoen sä voisit muuttaa Aadan kaa yhtee ja hankkii rääkyvän skidin mut mennä harrastaa kinkyy bdsm seksii tän toisen misun kaa samal ku Aada hoitaa teiä koiraa", mä tein yhteenvedon enkä saanu heti kritiikkiikää. "No siis... en mä sitä haluis pettää. Mut ainaki mä menisin heti ekan tän toisen luo jos tulis ero", Valde teki sen vähä pehmeemmin mut en mä kyl hirveest eroavaisuuksiikaa nähny. Se huokas taas, kääriytyen paremmin sen pinkkii vilttii. Mä kuulin pienen maukasun jostai ja aloin miettii et olikoha Rokal ruokaa. Mä olin ehk kiintyny siihe tän yön aikan. Mä kyl muistelin et Leevi oli antanu sille jotai nii pysyin paikoillani. Mua ku ei hirveest houkuttanu ylös nousemine ku mun pää oli turhan raskas taas.