Pimeys ja sen Varjo

luku 6

Jiri

"Ei kai teil oo mitää kevätjuhlaa?" Mutsi kysy hirvee huolissaa ku mä olin syömäs muroi keittiön pöyän ääres. Se veti ittellee tuolin ja istu mua vastapäätä vähä horjue. Kiva. Heti aamust.
"On mut ei meiä luokal oo esityst", mä sanoin kurtistaen kulmii, "kuis?"
"Ettei sinne tarvi tulla", se sano nii ku se ois ilmiselvää, "auto o taas rikki enkä mä jaksais kävellä sinne asti." Mä jätin huomauttamat et mun koululle ei ollu ees kilsaa meiä kämpilt. Sen sijaa mä vaa nyökyttelin jotai ja lusikoin muroi suuhu nii et pääsisin nopeemmi pois. "Minkälaist tokarii mä saan sitte oottaa?" Se kysy äkkii enkä mä ollu varma et kiinnostiks sitä oikeest vai halusko se vaa virittää keskusteluu. Vai näkiks se taas hallui ja luuli et olin joku muu. "Toivottavast hyvää", mä kohautin olkii, "ei ny kymppirivii mut luultavast muutama."
"Hyvä hyvä", se hymähti. Se oli taas tainnu ottaa enemmä ku kaks bissee heti aamust. Mä hymyilin sille vähä kireest ja vein murokipon tiskikoneesee ennen ku menin mun omaa huoneesee aik äkkii. Ei mutsi yleensä tullu tol taval puhuu. Ehk se oli tajunnu et oon ysil ja pääsisin koht lähtee himast eikä se ollu puhunu mulle ikuisuuksii enempää ku kaks lauset päiväs, ja neki liitty yleensä rahaa tai koenumeroihi.

Mä olin miettiny et ois voinu suoristaa hiukset tai laittaa mustan paian sijaa sinisen, mut mä olin kans tullu päätöksee et ketää ei kiinnostais jote mitä turhaa. Mä siis vaa kävin pesee hampaat ja laitoin mustat farkut ja harmaan lyhythihasen hupparin päälle. Mustat sukat ja harmaa pipo sääst huolimat. Samat vanhat mustasankaset lasit. Harmaat tennarit. Ei mun tarvis mistää erottuu ja hyvä nii. Tänää pitäis kyl seistä koko koulun ees mut sit se ois ohi pariks kuukaudeks.

Mul ei loogisest ollu hirveest stressattavaa tokarist, mä tiesin et se ois kasii ja ysii ja kymppii, mut jotenki mä onnistuin silti jännittää sitä. Mitä mä ny en onnistuis jännittää. Mä mietin koko matkan kouluu et mitä jos mä jäisin luokalle tai en saiskaa tokarii tai jäisin auton alle just enne. Kauhuskenaarioit aast ööhö ja viel saksalaisee yyhy joist ehk yks oli maholline. Se et saisin yhe kutosen. Epätodennäköst tosin.
Mä hengittelin syvää ja toitotin ittelleni et mikää meteoriitti ei tippuis mun päähä ku asetin fillarin nojaa seinää vaste koulun pihal. Mä katoin sitä rakennust nyt sit vikaa kertaa, outo ajatus. Tai no kyl mä varmaa ulos tulisin tunnin pääst, mut siis. Mä vedin syvää henkee, avasin oven ja astuin sisää. Kello oli viittä vaille nii mul oli hyvin aikaa suuntaa salii. Mä yritin olla törmäilemät ihmisii parhaani mukaa mut se oli vähä vaikeet ku kädet hikos ja suu kuivu mitä pidemmälle mä kävelin, varsinki ku mä kuulin siin samal mite seiskat puhu siit mite ne tulis syksyl takas ja mä tajusin et mä oisin toivon mukaa jossai lukios syksyl. Se oli hyvä juttu, mä tiesin sen, mut iha jäätävän iso muutos ja mä en tykänny muutoksist. Uus koulu vaa, mä rauhottelin itteeni, siihe tottuu äkkii sitte.

Mä selvisin salii elos ja istuin mulle varatulle paikalle suunnillee keskelle sitä ysien rivii. Mä yritin parhaani olla kattomat ketää paikalolijoit mut ain silloi tällöi mun katse eksy. Opettajat hymyili ystävällisest ja rohkasevast, seiskat ja kasit näytti kärsimättömilt, suurin osa yseist kuiski jännittyneen. Jotkut ilmeili reksille ku se kääns selän. Mä puristin kädet nyrkkii mun reisien pääl ku huomasin et melkei kaikil oli jotai fiinimpää pääl, tytöil nätit mekot ja jätkil pukui. Oiskoha itekki pitäny kaivaa mun puku kaapist? Äh, se oli varmaa liia pieniki. Mä olin käyttäny sitä viimeks seiskal joulutanssiaisis. Ei mua muutenkaa huomattais. Jumalauta tää oli nyt jo vuoen stressaavin päivä.

Kello oli varttii yli kaheksa ja reksi oli alottanu puheensa ja se oli tylsin juttu ikin. Kaikki kuiski keskenää ja mä vaa kaivoin mun kynnenalusii ja naputin jalal tahtii.
Mut sit ovet läimästii auki ja hirvee puheensorina alko. Oli turha arvaa ketä sielt tuli. Mun suu kuivu mut vähä eri syist ku Miro ja sen jengi vaa lampsi sisää vartin myöhäs nii ku ain kaikis tapahtumis ja käveli salin halki ketjut kilisten ja maiharien kannat tömisten ja iha pokkan istu vierekkäi vaik niilki oli varatut paikat. Iha ku niit ois kiinnostanu.
Mä huomasin äkkii et niist ei kukaa ollu mitenkää edustuskunnos mut Miro oli ehk pahin. Se istu vaa ehk kymmenen penkin pääs must nii mä pääsin tuijottaa sitä lähietäsyyelt. Sen punaset hiukset oli iha sekasi eikä sil normaalil taval vaa sil ku se ois just heränny vääräl jalal ja sil oli iha jäätävän tummat silmäpussit. Mun huomion kiinnitti kuitenki niitte jälkee sen massiivine musta silmä ja verine alahuuli. Sil oli kaulas kans varmaa viis isoo fritsuu, enkä mä voinu ittelleni mitää. Mun vatsaa alko pistelee ja mä halusin kääntää katseen mut se oli silti liia nätti. Se näytti iha kuolleelt mut se ois silti voinu olla supermalli. Nii ku sen kaikki frenditki, niil oli kaikil upeet hiukset ja iha helvetin siisti tyyli ja vittu ku niil oli auraki. Ne iha ilmiselväst viestitti et niit ei säännöt kiinnostanu ja et jos ne halus jotai nii ne kans sais sen. Sen kerto seki ku reksi virkayski niille muutamaaki otteesee ja pyys hiljasuutta nii nää vaa jatko keskusteluaa vähä kovempaa. Miro kuulosti yht kuolleelt ku milt se näytti, eikä mun tarvinnu hirveest yhistellä pisteit päätelläkseni mitä ne oli tehny koko yön. Tai öitä. Suurimmal osal oli aurinkolasit mut Miro ja se joka istu sen vieres, joku toine punapää, näytti rehellisest punaset silmänsä.
Mua melkei kadetti. Ei se niitte ilmiselvä darra, en mä hullu ollu, vaa se mite ne oli nii rentoi toistensa kaa ja mite niit ei kiinnostanu paskaakaa seuraukset. Ne oli ku pikkulapsii, ne teki mitä huvitti eikä miettiny mitä seuraavaks tapahtuis. Ja siin mä vaa istuin ja stressasin mun tokarii.
Taas yks syy miks mä en todellakaa sopis niitte joukkoo.